Että ihminen osaa tehdä elämänsä vaikeaksi!

[vieras]

Mulla on lapsuuden aikainen kamu, jolla on kaksi lasta: toinen kohta 3, toinen 6kk. Kamu on koko ajan tosi väsynyt ja kokee, että aikaa ja jaksamista ei riitä. Valittaa sitten mulle ahdinkoaan. Olen kuunnellut kärsivällisesti, mutta nyt alkaa olla mitta täysi, ja kohta sanon rumasti.

Minusta kamu aiheuttaa itse osan väsymyksestään. Esim. päiväunia ei voi ottaa (äidit ei nuku päivällä), lapset saavat olla mummolassa kerran viikossa, ei useammin (kummatkin mummot asuu vieressä ja olis innokkaita hoitajia), kaikista rutiineista ja mielestäni kummista säännöistä (mm. 3v saa kattoo vaan Teletappeja ja vaan 30min per päivä, imetyksen aikana täytyy kaikkien olla hiljaa jne.) pidetään orjallisesti kiinni jne. Asiat tehdään tosi vaikeesti: esim. 3v "valitsee itse kaverinsa" ja lähialueen lapset eivät käy hänelle. Siksi pitää mennä 5 kilsan päähän puistoon, jossa joskus on ehkä se lapsi, joka kelpaa kaveriksi. Niille ei saa mennä sisälle leikkimään, jos perheen isä on kotona jne.

Olen yrittänyt ehdotella jopa jonkinasteista päivähoitoa 3veelle, koska se ei oikein osaa olla lasten kanssa (kun ei saa oikein olla, koska "muut voi satuttaa sitä": mun esikoisen kanssa leikkimisen on 3veen isä kieltänyt, kun lapseni heitti 1,5vuotiaana hiekkaa sen silmiin...), mutta päivähoito ei käy, kun tarhat on kauheita paikkoja ja perhepäivähoito ei käy, koska voi olla idiootteja hoitajia. 3vee ei myöskään puhu vielä, joten senkin takia toisten kanssa kontaktointi voisi olla hyvä asia mielestäni. Äiti kun puhuu lapselle lähinnä vauva kieltä ja isä ei puhu juuri ollenkaan. Mutta ei siis käy.

Nyt alkaa mulla olla mitta täysi. Kamun miestä en ole koskaan ymmärtänyt, mutta nyt menee hermo kamuunkin. Mitä mä teen? Hylkäänkö koko outouden?

 

[ninanina]

suurinosa ihmisistä tekee elämänsä juuri niin vaikeaksi kuin itse haluaa. Tosi harvassa ovat ne, joilla oikeasti on jotain suurempaa ongelmaa.

suosittelisin ainakin pientä välimatkaa, tai yritä kauniisti selittää, jos vaikka ymmärtäisi. Tai koitappa yhden kyläilykerran ajan puhua vaan omista jutuistasi ja mieluummin vähän liiotellusti saattaa oikeasti auttaa.
esim. en o nukkunut viikkoon...

 

[sommarcat]

kieltämättä kuulostaa juuri siltä, että itse tämä äiti aiheuttaa väsymyksensä. Mikähän hänelle luo sellaisen paineen, että pitää olla superäiti? Oletteko jutelleet siitä? Onko hänen miehensä isokin vaikuttava tekijä, onko ystäväsi tossun alla? Kuulostaa aika oudolle, että heille ei voi mennä isän ollessa paikalla. Mä en oikeesti tiedä mitä sun pitäisi tehdä? Kaikesta lukemastani päätellen, siinä talossa pitäisi saada nutturaa löysemmälle ja paljon. Ei kai kukaan voi aina ja jatkuvasti elää tiukkojen normien ja sääntöjen mukaan.

 

[syli täynnä kultaa]

Tiedän samanlaisen tapauksen.
Enkä tiedä minäkään mitä vois tehdä.

 

[ap]

kieltämättä kuulostaa juuri siltä, että itse tämä äiti aiheuttaa väsymyksensä. Mikähän hänelle luo sellaisen paineen, että pitää olla superäiti? Oletteko jutelleet siitä? Onko hänen miehensä isokin vaikuttava tekijä, onko ystäväsi tossun alla? Kuulostaa aika oudolle, että heille ei voi mennä isän ollessa paikalla. Mä en oikeesti tiedä mitä sun pitäisi tehdä? Kaikesta lukemastani päätellen, siinä talossa pitäisi saada nutturaa löysemmälle ja paljon. Ei kai kukaan voi aina ja jatkuvasti elää tiukkojen normien ja sääntöjen mukaan.

Se isä on minusta säälittävä tapaus, ja kaiketi jotenkin narsismiin taipuvainen. Saattaa hyvinkin olla, että kamu on tossun alla, ainakin vähän. mutta osin uskon homman olevan myös itsestään kiinni... Joo, välimatkaa tulee, muutettiin jouluna 100 kilsan päähän. Ei vaan olis sydäntä jättää yksin vanhaa kamua...