Toggle sidebar

ETÄSUHTEESEEN "NORMAALI" AVIOLIITON JÄLKEEN?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lilli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

lilli

Vieras

Haluaisin kokemuksia seuraavaan, vaikeaan tilanteeseen.

Olemme olleet yhdessä 10 vuotta, avioliittomme on toiminut ok, meillä on kolme alle kouluikäistä lasta. Asumme mieheni kotipaikkakunnalla. Hän tekee pitkää päivää ja minä hoidan lapsiamme kotona. Työtä olen hakenut, mutta en ole saanut.

Äitini (vasta 51-v) sairastui ALS sairauteen (tauti johtaa muutamassa vuodessa kuolemaan). Isäni on vielä työelämässäni. Olen heidän ainut lapsi, sisareni kuoli muutama vuosi sitten tapaturmaisesti.

Vanhempani asuvat n. 180 km päässä meistä. Koen vahvaa tarvetta lähteä äitini viimeisiksi vuosiksi kotipaikkakunnalleni henkiseksi tueksi ja avuksi. Kaiken lisäksi minulle tarjottiin työtä alaltani, bonuksena 6h/vrk ja silti täydellä palkalla.


Mies on ehdottoman kielteinen lähtööni (jonka jotenkin ymmärrän). Olen kuitenkin siinä määrin asiaa pohtinut, että aion lähteä. Haluan olla viimeiset vuodet lähellä vanhempiani (äitiäni) ja bonuksena pääsen alani töihin.

Toivoisin siis asiallista keskustelua ja kokemuksia asetelmassa, jossa kaukosuhteeseen päädytään "normaali" liiton jälkeen. Ajatuksena olisi, että viikonloput eläisimme perheenä (ja pidemmät lomat), arkena eri kaupungeissa.

Painotan vielä, että toivon keskustelua nimenomaan kaukosuhteesta, en niinkään ruotimista mieheni tai minun (itsekkäistä??) ratkaisuista.

Ratkaisu on ainoa pattitilanteeseen, minä haluan lähteä, hän haluaa jäädä.
 
Ymmärtäisin täysin sinun lähtösi äitisi paikkakunnalle,hän on kuitenkin oma ja ainut äitisi ja tulee pian poistumaan läheltäsi.Jos miehesi ei tuota pysty ymmärtämään niin jo on kumma.

Ja sekin vielä että ajatteleppas jos vuosien saatossa eroatte miehesi kanssa syystä tai toisesta,minkälaisen morkkiksen saat itsellesi kun et aikoinasi lähtenyt äitisi luo hänen takiaan.

Ehdottomasti suosittelen sinua tekemään kuten sydän sanoo.Ja kovasti voimia päätökseen!
 
Kyllä minäkin lähtisin kotipaikkakunnalle takaisin, jos tilanne olisi sama. Uskoisin jopa mieheni ymmärtävän asian! Teillä on yhteisiä vuosia edessä vielä monta, mutta äitisi elämä on loppusuoralla :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja <3:
Jalo ajatus sinulta, mutta haluaako äitisi ja isäsi, että uhraat avioliittosi?
Vanhempasi haluaa hoitaa asian tavallaan.
Click to expand...

Koen itse halua lähteä rakkaan äitini tueksi. En halua rasittaa heitä "kriisilläni", vaan aionkin ilmoittaa, että koska sain alani töitä, tulin hakemaan työkokemusta tulevaisuutta varten (joka siis on totta sekin)
 
Aika vaikea asia, jota on mietittävä kaikkien osapuolten kannalta. Ottaisitko lapset mukaan ja miten he kokisivat sen, että olisit ensin töissä ja sitten vielä hoitaisit sairasta äitiä? Vai mieskö hoitaisi lapset? Äitisi mielipide vaikuttaa myös. Ja tietysti miehen mielipide, teidän avioliitostanne on kyse. Jos puhuttaisiin kuukausista, ymmärtäisin, että lähdet. Mutta ehkä vuosien erillään olo ei varmaankaan tee perheelle hyvää.
 
olen lähes äitisi ikäinen (47v.) ja olisin todellakin huolissani tyttäreni muutosta pois kotoa minun vuokseni tai työpaikankin vuoksi. ilmeisesti olet jättämässä miehen ja lapset sinne 180km päähän. vahvasti epäilisin parisuhdeongelmaa.. ei sitä minulle tarvitsisi erikseen kertoa.
äitisi sairaus kestää oletettavasti vuosia, siinä ajassa sinä erkaannut miehestäsi ja lapsistasi.
ole vaimo miehellesi ja äiti lapsillesi. keräät voimia perheesi luona mahdolliseen äitisi terminaalivaiheeseen.
nyt alkusairaudesta voit vierailla vanhempiesi luona viikonloppuisin.
 
Mä kyllä pidän miehen puolia tässä myös. Suuri muutos hänelle oli sitten kyse vakavasta asiasta. Vaimosta tulee part-time wife. Ap tekee jalosti ja itse ehkä tekisin samoin mutta musta on vähättelyä jos sanotaan että miehen on vain ymmärrettävä ja kestettävä. Onhan tämä suuri muutos ja jos hän on asiaa vastaan siitä voi tulla kriisi teille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tua:
olen lähes äitisi ikäinen (47v.) ja olisin todellakin huolissani tyttäreni muutosta pois kotoa minun vuokseni tai työpaikankin vuoksi. ilmeisesti olet jättämässä miehen ja lapset sinne 180km päähän. vahvasti epäilisin parisuhdeongelmaa.. ei sitä minulle tarvitsisi erikseen kertoa.
äitisi sairaus kestää oletettavasti vuosia, siinä ajassa sinä erkaannut miehestäsi ja lapsistasi.
ole vaimo miehellesi ja äiti lapsillesi. keräät voimia perheesi luona mahdolliseen äitisi terminaalivaiheeseen.
nyt alkusairaudesta voit vierailla vanhempiesi luona viikonloppuisin.
Click to expand...

Täysi peesi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja tua:
olen lähes äitisi ikäinen (47v.) ja olisin todellakin huolissani tyttäreni muutosta pois kotoa minun vuokseni tai työpaikankin vuoksi. ilmeisesti olet jättämässä miehen ja lapset sinne 180km päähän. vahvasti epäilisin parisuhdeongelmaa.. ei sitä minulle tarvitsisi erikseen kertoa.
äitisi sairaus kestää oletettavasti vuosia, siinä ajassa sinä erkaannut miehestäsi ja lapsistasi.
ole vaimo miehellesi ja äiti lapsillesi. keräät voimia perheesi luona mahdolliseen äitisi terminaalivaiheeseen.
nyt alkusairaudesta voit vierailla vanhempiesi luona viikonloppuisin.
Click to expand...

Täysi peesi.
Click to expand...

PEesi!
 
lapset tulisivat mukaani. Mieheni tekee töitä 8.00-20.00 ja pitää ainoastaan sunnuntaisin vapaata (yrittäjä), osa-aikavaimo siis olen jo. Toinen asia on siis tämä vuosien kotona olo ja työttömyys.
Edelleen kaipaisin oikeita kokemuksia?
 
Lähtisin, varsinkin kun sait töitä ja äitisi kuolema lähestyy, joten tilanne ei ole lopullinen vaan väliaikainen. Se teidän täytyy miehen kanssa puhua läpi. Luota omiin tunteisiisi, jos et nyt tee minkä tunnet olevan oikein, tulet syyttämään lopuksi miestäsi ja itseäsi. 180km ei ole matka eikä mikään. Kaukosuhteessa olen elänyt 2v, se ei loppujen lopuksi toiminut. Välimatkaa tosin oli 1000km eikä yhteisiä lapsia. Uskon vakaasti, että onnistutte ja voihan se mieskin mielensä muuttaa kun lähdet.
 
Meillä taas se tilanne, että etäsuhteeseen saatetaan päätyä työtilanteen takia. Oma koti lainoineen ja lasten koulut ja kaverit ja tukiverkosto on paikkakunnalla missä on huono työtilanne. Mies lähtee ehkä töiden perässä muualle, mikä toki tuntuu ikävältä, mutta talouden kannalta ehkä parempi näin. Asuinkuluja ei onneksi tule, mitä nyt muuten eläminen toisella paikkakunnalla.
Lapsia en tän hetkisen tilanteen takia halua lähteä muuttamaan muualle. Saati että oman jaksamisen kannalta on tärkeää että minun ja lasten läheiset asuu lähempänä, kuin toisella puolella Suomea. Kai se avioliitto sen hetken kestää että asiat olisi paremmin ja voidaan unohtaa reissuhommat?!

Jaksamisia teidän tilanteeseenne, rankka päätös kummin tahansa päin. Tärkeää että olet varma että se on juuri sitä mitä sinä haluat, seuraamuksineenkin.
 
Äitinäsi huolestuisin ja masentuisin, se huonontaisi ennustetta.
Pidät itsestäänselvyytenä, että lapset lähtee mukaan? Jos olisi minun perheestä kysymys, lapset jäisivät kotiin. Piste.
Miten sinulla jäisi yhtään enempää aikaa lapsillesi kuin miehelläsi? Ensin työssä ja sitten olisit äitisi tukena lopun päivää? Tämä sillä oletuksella, että isäsi jatkaa työssäkäymistä...

Minulla on kokemusta etä-suhteesta työn vuoksi - ei toiminut meillä.
 
Mulla ei ole kokemusta etäsuhteesta muutakuin sen verran, että nyt olen neljä vuotta ollut miehen kanssa, joka lähti satojen kilometrien päähän kotoaan töiden perässä. Vaimostaan vieraantui pikkuhiljaa ja näin kävi, että minä, uusi, mahduin silloin kuvioihin mukaan.
Eli en pidä etäsuhdetta kovinkaan hyvänä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa