E
"epätoivoinen"
Vieras
Taustaa: emme ole koskaan olleet yhdessä, lapsi sai alkunsa yhden illan suhteesta. Syntymästä alkaen isä kuitenkin on tavannut lasta, mutta itse olen siis lähivanhempi ja yksinhuoltaja.
Nyt lapsi on vuoden ja kaikki on mennyt suhteellisen hyvin tähän asti. Tapaamissopimus tehty vuosi sitten ja tästä olemme vapaasti lisänneet tapaamisia ja niiden määrää (sopparissa 2x vko 3h kerrallaan lapsen kotona, nykyisin 3x viikko 3-4h kerrallaan). Lapsi oli isällä nuo kolme kertaa viikossa hänen luonaan, ja aina kotiin tuli todella itkuinen ja tarrautuva lapsi. Jos menin edes vessaan, parkui hän täristen ja tämän johdosta vedin jarrun pohjaan ja sanoin, että tähän on reagoitava eikä voi jatkaa samalla tavalla, jos lapsi näin vahvasti oireilee (lapsi siis tavallisesti mitä tyytyväisin, ei juuri koskaan itke). Sanoin, että tapaamiset olisi hyvä olla yhä lapsen (meidän) kotona, jotta ympäristö on tuttu. Isä suostui tähän, mutta nyt hän onkin alkanut ajattelemaan toisin. Syyttää minua että haluan olla hankala ja estää isää ja lasta olemasta tekemisissä.
Kaksi yötä kokeilimme niin, että isä on täällä meillä lapsen kanssa (siis eri kerroilla) ja hyvin meni. Kerran kokeilimme 1v ikäisenä että lapsi meni isälle ja koko seuraavan päivän oli kotona taas hysteerisesti itkevä ja jalassa roikkuva lapsi. Isän mukaan kaikki kuulemma kuitenkin mennyt kylässä hyvin.
Nyt isä siis on aivan raivoissaan etten ajattele yhtään lasta ja lapsi itkee siksi, ettei halua kotiin vaan haluaa olla isällään. Viimeisenä tikkinä isä totesi lapselle "tuo muka välittää sinun tunteista vaikka oikeasti tekee meille pahasti". Sanoin, ettei moinen mustamaalaaminen lapselle saa toistua IKINÄ.
Olen hukassa, en todellakaan halua viedä lapselta isää mutta en halua myöskään että lapsiparka kärsii. Kyllä minäkin mieluusti ottaisin omaa aikaa, mutta en missään tapauksessa lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Myöskään mustamaalaamista en voi sietää, ei todellakaan ole taaperon (tai isommankaan) tehtävä kantaa sellaista taakkaa harteillaan että toista vanhempaa haukutaan hänelle. Se ei ole mielestäni oikein.
Kiitos että sain avautua. Ahdistaa ja pelottaa, mihin tämä johtaa, tilanne on erittäin tulehtunut ja isä kuulemma aikoo käyttää kaikki keinot minua vastaan ja vaatii lasta enemmän itselleen. Tottakai hän saa tavata ja erittäin mielellään saakin, onhan lapsi hänenkin ja lapsella oikeus isäänsä. Tässä tilanteessa vain alkaa tuntua tosi pahalta, kun minua maalataan nyt piruksi ja aiotaan kuulemma sotia vastaan
Nyt lapsi on vuoden ja kaikki on mennyt suhteellisen hyvin tähän asti. Tapaamissopimus tehty vuosi sitten ja tästä olemme vapaasti lisänneet tapaamisia ja niiden määrää (sopparissa 2x vko 3h kerrallaan lapsen kotona, nykyisin 3x viikko 3-4h kerrallaan). Lapsi oli isällä nuo kolme kertaa viikossa hänen luonaan, ja aina kotiin tuli todella itkuinen ja tarrautuva lapsi. Jos menin edes vessaan, parkui hän täristen ja tämän johdosta vedin jarrun pohjaan ja sanoin, että tähän on reagoitava eikä voi jatkaa samalla tavalla, jos lapsi näin vahvasti oireilee (lapsi siis tavallisesti mitä tyytyväisin, ei juuri koskaan itke). Sanoin, että tapaamiset olisi hyvä olla yhä lapsen (meidän) kotona, jotta ympäristö on tuttu. Isä suostui tähän, mutta nyt hän onkin alkanut ajattelemaan toisin. Syyttää minua että haluan olla hankala ja estää isää ja lasta olemasta tekemisissä.
Kaksi yötä kokeilimme niin, että isä on täällä meillä lapsen kanssa (siis eri kerroilla) ja hyvin meni. Kerran kokeilimme 1v ikäisenä että lapsi meni isälle ja koko seuraavan päivän oli kotona taas hysteerisesti itkevä ja jalassa roikkuva lapsi. Isän mukaan kaikki kuulemma kuitenkin mennyt kylässä hyvin.
Nyt isä siis on aivan raivoissaan etten ajattele yhtään lasta ja lapsi itkee siksi, ettei halua kotiin vaan haluaa olla isällään. Viimeisenä tikkinä isä totesi lapselle "tuo muka välittää sinun tunteista vaikka oikeasti tekee meille pahasti". Sanoin, ettei moinen mustamaalaaminen lapselle saa toistua IKINÄ.
Olen hukassa, en todellakaan halua viedä lapselta isää mutta en halua myöskään että lapsiparka kärsii. Kyllä minäkin mieluusti ottaisin omaa aikaa, mutta en missään tapauksessa lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Myöskään mustamaalaamista en voi sietää, ei todellakaan ole taaperon (tai isommankaan) tehtävä kantaa sellaista taakkaa harteillaan että toista vanhempaa haukutaan hänelle. Se ei ole mielestäni oikein.
Kiitos että sain avautua. Ahdistaa ja pelottaa, mihin tämä johtaa, tilanne on erittäin tulehtunut ja isä kuulemma aikoo käyttää kaikki keinot minua vastaan ja vaatii lasta enemmän itselleen. Tottakai hän saa tavata ja erittäin mielellään saakin, onhan lapsi hänenkin ja lapsella oikeus isäänsä. Tässä tilanteessa vain alkaa tuntua tosi pahalta, kun minua maalataan nyt piruksi ja aiotaan kuulemma sotia vastaan
