Etälapsi sairaana - meneekö teillä etävanhemman luo?

  • Viestiketjun aloittaja mielipiteitä?
  • Ensimmäinen viesti
Vierass
Lapsi ei matkusta sairaana, vaan jää kotiinsa ja tulee sitten esim. seuraavana viikonloppuna. Tämä on ollut kaikkien mielestä hyvä järjestely. Tapaamissopimusta ei ole koskaan tarvinnut noudattaa orjallisesti, vaan tilanteen mukaan on menty.
 
Outlet harmaana
Alkuperäinen kirjoittaja jfkdgö;30695812:
Kyllä käyn. Mulla on oikeus olla pois töistä jos lapsi on sairaana.
Kaikilla on. Mutta on se työnantajaa kohtaan aika kohtuutonta, jos lapsella on kaksi vanhempaa ja vain toinen on aina poissa töistä lapsen sairastuessa. Miksei näitäkin voisi jakaa (kuten meillä tehdään).
 
Maalaisjärkeä
Me emme aikoinaan ottaneet muutamana viikonloppuna miehen lapsia luoksemme, kun nämä olivat kuumeessa tai oksennustaudissa. Mies sai siitä hirveän ryöpyn solvaavia tekstiviestejä eksältään, joka oli sitä mieltä että sairaita lapsia oli lähdettävä hakemaan toiselta paikkakunnalta, kun oli kerran hänen vuoronsa lapsivapaaseen viikonloppuun. Mutta mies ei halunnut että mekin sairastumme - varsinkin kun yhteinen lapsemme on astmaatikko, jolle tavallinen flunssa saattoi pienenä johtaa siihen että lähdettiin ambulanssilla sairaalaan, kun ei henki kulkenut. Samalla tavalla ei otettu lapsen kavereita meille leikkimään, jos oli tiedossa että kaverin perheessä on flunssaa tms.

Nyt miehen lapset ovat jo aikuisia ja välit ovat aina olleet hyvät - se, ettei haettu sairasta lasta meille sairastamaan, ei pilannut välejä.
 
gdkgshgj
Kaikilla on. Mutta on se työnantajaa kohtaan aika kohtuutonta, jos lapsella on kaksi vanhempaa ja vain toinen on aina poissa töistä lapsen sairastuessa. Miksei näitäkin voisi jakaa (kuten meillä tehdään).

Ymmärrän. Meillä olen minä aina pois mutta lapsi sairastelee aika harvoin onneksi. Viime vuonna olin lapsen takia pois 4 päivää. Tänä vuonna en vielä päivääkään.
Tämä ei ole työnantajalleni koskaan ollut ongelma.
 
Outlet harmaana
Alkuperäinen kirjoittaja Maalaisjärkeä;30695947:
Me emme aikoinaan ottaneet muutamana viikonloppuna miehen lapsia luoksemme, kun nämä olivat kuumeessa tai oksennustaudissa. Mies sai siitä hirveän ryöpyn solvaavia tekstiviestejä eksältään, joka oli sitä mieltä että sairaita lapsia oli lähdettävä hakemaan toiselta paikkakunnalta, kun oli kerran hänen vuoronsa lapsivapaaseen viikonloppuun. .
Täytyy todeta, että ymmärrän kyllä sitä exääkin. Jos on muulloin totaali yh ja se ainoa aika jolloin on voinut vaikka sopia jotain reissua tai menoa, menee pieleen siksi että lapsen isä ei halua lasta sovitun mukaisesti luokseen ottaa (tai tulla vaikka hoitamaan), niin onhan sekin aika sieltä ja syvältä.

En ylipäänsä käsitä näitä "isä ei suostu ottamaan lasta luokseen jos hän on kipeä" tai ylipäänsä isiä joiden luona käydään kylässä joka toinen vkl.
Minusta jos on lapsia hankittu, heidät hoidetaan tasapuolisesti.
 
No tuota
Jos etävanhempi asuu esim. työn takia eri paikkakunnalla kuin lapset, niin kyllä se joka toinen viikonloppu on aika järkevä vaihtoehto. Varsinkin jos on kyse koululaisista, joiden pitää arkena käydä koulua. Ei siinä mikään vuoroviikko-systeemi toimi.

Kaikilla ei myöskään ole niin hyvät välit eron jälkeen, että etävanhempi voisi mennä hoitamaan sairasta lasta lähivanhemman kotiin. Jos jokin tapaamisviikonloppu peruuntuu lapsen sairastumisen takia, niin eikös sitä voi ottaa lapsen sitten seuraavana viikonloppuna (siis kahtena viikonloppuna peräkkäin) että se lähivanhempi pääsee reissuilleen.
 
"Jenis"
Ehkä se olisi "Lapsi sairaana - meneekö teillä etävanhemman/toisen vanhemman luo?"

Kysymys oli vaan sanasta etälapsi, ei sanan etä käyttämisestä. Tosin itse en koskaan puhu itsestäni että lähivanhempi, se termi on olemassa vaan paperilla. Meillä lapset asuvat 50/50 eli ehkä sillä ei ole merkitystä, kun molemmat vanhemmat asuvat lastensa kanssa sitä arkea eikä vaan joka toinen vkl tms.
Eli etävanhempi on ok, mutta etälapsi ei? En nyt ihan näe tuota logiikkaa, mutta samapa se :)

Meillä lapset eivät ole 50/50 välimatkasta ja koulusta johtuen, joten heillä on tosiaan etäkoti ja koti-koti.
 
Pyöränpyörittäjä
Mun eksä ei ota lasta luokseen kun lapsi on sairaana. Eikä se päätös tarvitse mitään mun hyväksyntää. Ollaan molemmat asiasta samaa mieltä. Lapsi sairastaa kodissaan (siis lähikodissaan) äitinsä kanssa. Jos sairastuu isän luona ollessaan niin haen kotiin.
Ihan hyvä jos tuo teillä toimii. Minun lapsella on koti kummassakin kodissaan, ei tarvitse olla "kylässä" toisella vaan on aina kotonaan ja isä kelpaa hoitamaan yhtä hyvin kun äitikin.

Anteeks mut kuulostaa aika hurjalta tekstiltä tämäkin. Kysyykö kukaan ylipäätään lasten mielipidettä missä ne haluaa sairastaa ja haluaako ne lähteä taas roudaamaan kamojaan ja itseään toiseen paikkaan jopa sairaana?!
Vittu teitä aikuisia ihmisiä ja teidän oikeuksianne! Siis, ensimmäiseksi mulle tuli mieleen että lapsireppanat joutuu kulkemaan paikasta toiseen sairaana kun aikuiset niin päättää ja pitää kiinni orjallisesti jostain saamarin kaavasta, mutta täällähän mietitäänkin et kenen riesaks se lapsi kipeenä laitetaan.

Kyllä on tulevaisuus synkkä monelle lapsella jotka joutuu tuohon uusperherumbaan :(
Kyllä kysytään ja mitään kamoja ei tarvitse roudata kun tavarat löytyy molemmista kodeista. Luit viestini todella väärin, meistä molempien mielestä lapsen etu on nimenomaan se että sovituista tapaamisista pidetään kiinni koska ne muutenkin ovat epäsäännölliset niin jos niitä siirrellään usein käy niin että lapsi ei pääse isäänsä näkemään läheskään niin usein kuin haluaisi.

Meillä tapaamiset on muutenkin usein arkena miehen töiden vuoksi joten kyse ei ole siitä että minä pääsen baariin vaan siitä että lapsi saa viettää puolet arkiviikosta vanhemman kanssa joka on vapaalla samaan aikaan kun toinen on töissä ja siten tulee viikkoon vain muutama päivä jolloin tarvitaan iltapäivähoitoa tai muita järjestelyjä.

Me jaamme vanhemmuuden eron jälkeenkin, tietenkin paperilla toinen on etä ja toinen lähi mutta vastuu lapsesta on molemmilla ja lapsella todellakin on koti kummankin luona.
 
vieras_
Lapset asuvat vuoroviikoin, ja jos lapsen vointi sallii, vaihto tapahtuu sovittuna päivänä. Jos ei salli, mietitään paranemisen mukaan uusi päivä. Kuunnellaan lasta. Muutoinkin tarpeen mukaan joustetaan johtuen vanhempien tai lasten menoista.
 
No hyvin yksinkertaista, lapsella on oikeus tavata muualla asuvaa vanhempaa mutta muualla asuvaa vanhempaa ei voi pakottaa tapaamaan lastaan. Johtuu se sitten siitä että lapsi on kipeä tai ei.

Eli päätäntävalta on siellä muualla asuvan vanhemman taholla.
Sitä en ymmärrä miksi ei voisi mennä kipeänäkin toisaalla asuvan vanhemman luo, ihan samallalailla lapsi olisi kipeänä lähivanhemmankin tykönä. Tietenkin jos olisi niin sairas että olisi lapsen etu jäädä kotiin (lähivanhemman kotiin) niin sitten ei minun mielestäni pitäisi mennä.
 
Lähiäiti
No itse ajattelen, että lepsen etu on sairastaa siellä, missä enimmäkseen on, eli kumman vanhemman kokee turvallisemmaksi. Jos itse olen hoitanut lapsiamme 80% heidän elämästään ajasta ja etä-äiti (omasta tahdostaan) vain silloin tällöin, niin kyllä mielelläni otan edelleen luottovanhemman roolin ja annan lapselle turvan silloin, kun hän sitä eniten kaipaa. En ikinä veisi etälle sairaana, vaikka en olekaan mitenkään "parempi" hoitaja kuin hän. Suhteeni lapsiin vain on luonnollisesti läheisempi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lähiäiti;30696934:
No itse ajattelen, että lepsen etu on sairastaa siellä, missä enimmäkseen on, eli kumman vanhemman kokee turvallisemmaksi. Jos itse olen hoitanut lapsiamme 80% heidän elämästään ajasta ja etä-äiti (omasta tahdostaan) vain silloin tällöin, niin kyllä mielelläni otan edelleen luottovanhemman roolin ja annan lapselle turvan silloin, kun hän sitä eniten kaipaa. En ikinä veisi etälle sairaana, vaikka en olekaan mitenkään "parempi" hoitaja kuin hän. Suhteeni lapsiin vain on luonnollisesti läheisempi.
Unohdit mainita kokonaan lapsen isän.
?
 
vierailija
Pyrimme pitämään kiinni tapaamisista sairastamisesta huolimatta, välimatka kotien välillä on lyhyt joten jos ei kovin kipeä ole niin siirtyminen onnistuu kyllä. Tietysti jos on todella kipeä eikä jaksa juuri muuta kuin maata niin saa jäädä sinne kotiin missä sattuu olemaan ja tapaaminen siirtyy sitten siihen että lapsi on parantunut.

Sitä en hyväksy että isä ilmoittaisi ettei ota lasta kun tämä on sairaana, ensinnäkään hän ei OTA lasta vaan saa lapsen luokseen tapaamiseen ja saa tämän luokseen kyllä myös silloin kun lapsella on flunssa, ei ole mitään syytä siihen että vain minä hoitaisin lasta tämän ollessa sairaana ja isä saisi valita kirsikat kakun päältä ja sallia lapsen tulla luokseen vain silloin kun kaikki ehdot täyttyy ja lapsi kelpaa hänelle. Vanhemman ollessa sairas neuvottelemme miten tehdään, lapselle kivoin on kun saa olal vanhemman kanssa joka jaksaa puuhailla ja tehdä asioita joten jos vanhempi on kovin sairaana lapsi menee toiselle vanhemmalle.

Meillä tapaamisaikataulu on siis vaihteleva töiden vuoksi mutta koska asumme lähekkäin niin tapaamiset onnistuu kouluaikoinakin ihan hyvin joten vaikka tapaamiset on epäsäännöllisiä niin pidämme sovitusta kiinni mahdollisimman pitkälle.
 
vierailija
Karkasi äsköinen lainaus ennen kuin ehdin kommentoida. Meillä on iso ongelma se, että exän kanssa emme voi kommunikoida lasten asioista lainkaan, koska ex aina alkaa haukkua minua, jos joudun ottamaan yhteyttä. Aiemmin vaihtotilanteissa oli aina huutoa ja myös käsiksikäymistä ja lapset lähtivät itkuisina isän matkaan. Myöhemmin saimme valvotut vaihdot, mutta normaali arkipäivinä niitä ei ole tarvittu, vaan ainoastaan loma-aikoina. Viimeksi kun yksi lapsista oli kipeänä, sos.toimi ei suostunut toteuttamaan valvottua vaihtoa, ja tilanne loppujen lopuksi päättyi niin, että exän suomenkielentaidoton naisystävä oli hakenut muut lapset etuajassa (sovitusta hakuajasta) ja kipeä lapsi jäi matkasta pois ja meni taas aikaa, ennen kuin tilanne saatiin selvitettyä. Löytyykö lastensuojelun käsikirjasta tai muualta lainsäädännöstä ohjeita lapsen sairastumisen osalle? Tuntuu, että nykyisin etävanhemman oikeudet usein ajavat lapsen edun edelle. Ja jos ei selviä ohjeita löydy, niin meillä lapset usein kärsivät näistä tilanteista, koska isä ei kykene näkemään lasten tarpeita eikä heidän parastaan.
 
vierailija
No hyvin yksinkertaista, lapsella on oikeus tavata muualla asuvaa vanhempaa mutta muualla asuvaa vanhempaa ei voi pakottaa tapaamaan lastaan. Johtuu se sitten siitä että lapsi on kipeä tai ei.

Eli päätäntävalta on siellä muualla asuvan vanhemman taholla.
Sitä en ymmärrä miksi ei voisi mennä kipeänäkin toisaalla asuvan vanhemman luo, ihan samallalailla lapsi olisi kipeänä lähivanhemmankin tykönä. Tietenkin jos olisi niin sairas että olisi lapsen etu jäädä kotiin (lähivanhemman kotiin) niin sitten ei minun mielestäni pitäisi mennä.
Meillä jos lapsi menee kipeänä isän luo, häntä ei todennäköisesti hoideta kovin hyvin. Isän mielestä esimerkiksi kuumeiselle lapselle ei saa antaa kuumelääkkeitä ja migreeniä sairastaneen esikoisen väitti aina teeskentelevän jne. Ja lääkäriin ei hänen mielestään pitäisi viedä "joka pikkuvaivasta" ja hänen arviointikykynsä ja kokemuksensa pienten potilaiden hoidosta on aika heikko. Joten lasten edun takia mieluummin hoitaisin sairaan lapsen itse, mutta en tiedä, mikä on tarkka ohjeistus tällaisten tilanteiden kohdalla.
 
vierailija
Meillä isälle 300km ja pikku flunssassa voivat mennä,mutta ei muuten..pari kertaa käynyt niin että ovat sairastuneet vatsatautiin isällään ja tulleet kotiin vasta kun tauti ohi.
 
vierailija
Meillä aikanaan vähän riippui tilanteesta. Jos ei ollut kovin sairas ja pystyi siirtymään niin kyllä tapaamiset toteutui; lapsella kun on se oikeus tavata sitä toista vanhempaansa. Jos taas oli vallan flaati niin oli kotona. Joskus harvoin kävi niin että mulla oli välttämätön työmeno sovittu sille viikonlopulle jolloin olin laskenut siis sen varaan että lapsi on etällä; silloin joko lapsi siirtyi sairaudesta huolimatta tai sitten etä tuli meille hoitamaan sairasta lastaan.

Ihan hyvin sujui asiat.
= Bailabaila ja lapset ei saaneet olla tiellä kun mamma lähtee hurvittelemaan
 

Yhteistyössä