Miten tämä voi olla niin vaikeaa?
Kuten mainitsin, esikäynnillä pidettiin pitkät saarnat sterilisaation lopullisuudesta ja tyrkytettiin kierukkaa. Kuulemma Essure-toimenpide kestää kauan ja aiheuttaa kovaa kipua, johon mikään lääke ei auta täysin, ja silti pitää pystyä olemaan paikoillaan koko ajan. Ei hetkauttanut. Sanoin pelkääväni enemmän nukutusta.
Epäonnistuneen yrityksen jälkeen lääkäri tarjosi vielä kierukkaa. Minulla on kuulemma vahvoja ennakkoluuloja hormoniehkäisystä. Kuparikierukka? Ai pahentaa kuukautiskipuja? Hormonikierukka auttaa niihin. Kun kysyin, että eikö se (kierukan asetin) ole yhtä iso kuin tämä (tähystin), sain vastaukseksi "se on eri asia". Antoivat vielä kaavakkeen. "No kun tämä nyt vaan pitää täyttää nukutusta varten". Häh? Ei minulla ole mitään sitä vastaan. Sama kaavake tuli myöhemmin kutsukirjeen mukana. Myös kotihoito-ohjeet annettiin kahdesti, vaikka sanoin, että minulla on ne jo.
Pari päivää myöhemmin tarjosivat aikaa joko päiväkirurgiselle tai polille. Langan päässä heittäydyttiin heti puolustuskannalle "no kun meillä ei ole enää poliaikoja tammikuulle, se menee helmikuuhun" Kiireessä valitsin ensimmäisen, koska voihan toimenpidettä yrittää ensin ilman nukutusta. Mutta se maksaakin kolme kertaa enemmän ja valmistelut ovat hankalia, joten peruin ajan.
Yrityksestä jäänyt kipu on lievää ja ehti laantuakin ennen ensimmäistä puhelinsoittoa, mutta mainitsin sen varmuuden vuoksi. Hoitajan mukaan minulla on vatsatauti. Sellaiset hoidetaan terveyskeskuksessa. No, soitin vielä sinne. Kuulemma kohdunkaulan sorkkimisesta (en muista tarkkaa sananvalintaa
) voi jäädä kiputila. Ellei pahene tai tule muita oireita, seurailu riittää. Ahaa, asia on sillä selvä. Vihlaisuja tulee vieläkin arkiliikunnan yhteydessä. Alussa ne olivat keskellä alavatsaa, nyt lähinnä oikealla puolella ja reiden yläosassa. Lisäksi esim. yhtenä aamuna kun aivastin ja jännitin lantionpohjan lihakset, alavatsassa tuntui terävä pistos, ja ulostamisen jälkeen häpyluun takana pisteli. Ja alavatsaa polttelee hieman silloin tällöin. Mutta olen tosiaan paranemaan päin.
Soitin vielä kerran poliajasta. Alussa hoitaja kuulosti ystävälliseltä, mutta kun annoin henkilötietoni, hän sanoi "ai se on tämä". Sitten alkoi huutaminen. Käski odottamaan lääkärin soittoa eikä suostunut varaamaan aikaa, koska "jono ei ole niin pitkä". Mielestäni 13 kuukauden odotusaika on kohtuuton. Vainoharhaisimmat voisivat ajatella, että yrittävät pelotella nukutuksella, mutta hoitajan ääni nousi ennätyskorkeaksi kun hän kertoi, että olivat päiväkirurgiselta ilmoittaneet minun peruneen ajan. Siinä vaiheessa putosin lopullisesti kärryiltä.
Esikäynnin aikana lääkäri sanoi "sulla on lääkityksenä se Ketipinor... Ja Thyroxin, Thyroid". (Ketipinor on psykoosilääke, jota käytetään pieninä annoksina unettomuuden hoitoon.) Concerta puuttui listalta. "Siis nämä ovat ne lääkkeet, jotka on kirjattu tänne". Joojoo, halusin vain ilmoittaa, että yksi puuttuu. "Onko se joku psyykelääke?" Eikun ADHD-lääke. Viime kerralla lääkäri sanoi ensin kovaäänisesti "sullahan on lääkityksenä se Ketipinor", kääntyi monitoriin päin ja kuiskasi "Concerta, ja oliko vielä Thyroxin". Ja Thyroid. "Ai lisäksi Thyroid?" Ei sinänsä mitään uutta. Olisi ensimmäinen kerta, kun joku saa kirjattua sen Thyroidin oikein. Käynnin jälkeen hoitaja sanoi puhelimessa "niin sulla on lääkityksenä se Ketipinor" (pitkä hiljaisuus) "ja Thyroxin". Ja Thyroid.
Kun soitin ajanvaraukseen elokuussa, sterilisaatiot olivat vielä kesälomalla. Silti asiaa vatvottiin ja vatvottiin (pitää tulla esikäynnille, se pitää tehdä tiettynä aikana kierrosta, käytätkö muuta ehkäisyä?). Yritin kohteliaasti vastailla ja lopettaa puhelun. Pari kuukautta myöhemmin yritin uudelleen. Hoitaja ei ollut paikalla, joten sovittiin, että hän soittaa myöhemmin. No, numerosta tuli ainakin 3 puhelua, jotka katkesivat. Viimeisen jälkeen soitin takaisin. Kuulostivat todella ärsyyntyneiltä "kyllä se soittaa, odota nyt vain".
Sairauksien vuoksi olen joutunut taistelemaan kaikenkarvaisten lääkäreiden ja viranomaisten kanssa. Minulla on sekä huonoja että hyviä kokemuksia, ja tiedän, mitä rutiinit ovat ja miksi ne ovat tärkeitä (Onko nimi ja hetu se ja se? Onko terveystiedoissa tapahtunut muutoksia? Onko sitä tai tätä?). Mutta tällaista pelottelua ja pompottelua en ole saanut osakseni kuin korkeintaan perusturvassa 90-luvun lopulla, jolloin mm. pyysivät kulkemaan takaovesta. Pari vuotta sitten sanoivat, että voit tulla pääovesta tai sitten tästä sivuovesta, ihan miten vaan. Naurattaa vieläkin.
Täältä ei ole vielä löytynyt kohtalotovereita, mutta kysyisin kuitenkin, että uskallanko jutella lääkärin kanssa? Voin kuulemma saada lääkettä, joka laajentaa kohdunkaulaa (luultavasti misoprostolia). Auttaako se?