Eskarin vanhempainilta, jännittää.

Ens viikolla olis, mitähän siellä tapahtuu? Joutuuko paljon olemaan äänessä, entä esittelemään itsensä? Kovasti haluaisin mennä, mutta pelottaa että joudun tilanteisiin joissa panikoidun. Vastauksista kiitollinen =)

 

Meillä vanhimman lapsen eskariaikana vanhempainilta oli sellanen, että täti kerto kuulumiset miten eskari lähtenyt sujumaan jne. Jos oli itellä mielessä kysyttävää niin toki kysyä sai. Mutta pääasiassa siis niin, että eskarin sujumisesta vain kerrottiin.

 

Minusta tuollaisiin on vanhempien velvollisuus mennä vaikka kuinka jännittäisi. Täällä jokainen kertoi nimensä ja kenen lapsen äiti tai isä on.

 

[QUOTE="anne";27247503]Minusta tuollaisiin on vanhempien velvollisuus mennä vaikka kuinka jännittäisi. Täällä jokainen kertoi nimensä ja kenen lapsen äiti tai isä on.[/QUOTE]

Sanasta sanaan samaa mieltä. Ja myös meillä kerrottiin nimet ja kenen vanhempia ollaan. Ei oo paha rasti.

 

Vanhempainiltoja on monenlaisia, ne mihin itse olen osallistunut (työntekijänä) ovat olleet sellaisia, että vanhemmat ovat esitelleen itsensä lyhyesti (oma nimi ja kenen vanhempi). Kysellä on saanut jos ollut jotain kysyttävää, alkuun tai puolivaiheilla ollaan tarjottu kahvit + jotain lasten leipomaa.

Maahanmuutajataustaisillakin vanhemmilla lienee usein kynnys osallistua ja varsinkin puhua (vaikka olisi tulkkikin paikalla), joten minusta on tuntunut parhaalta kun ei ole ollut mitään seuraleikkejä tunnelmaa keventämässä.

Voithan myös kysellä joltain ryhmän työntekijältä mitä he ovat suunnitelleet. Ja jos pystyt niin ihan kertoakin, että sinulle tuollaiset tilanteet ovat haastavia.

 

[QUOTE="vieras";27247518]Sanasta sanaan samaa mieltä. Ja myös meillä kerrottiin nimet ja kenen vanhempia ollaan. Ei oo paha rasti.[/QUOTE]

 

Meillä on päiväkodissa teemana osallisuus niin lasten kuin vanhempienkin osalta ja se tarkottaa sitä, etta vanhemmat laitetaan osallistumaan vanhempainilloissa, eikä vaan kuuntelemaan mitä meillä pk:n tädeillä on kerrottavaa ryhmän toiminnasta jne...

Tuollainen yleinen asenne vanhemmilta ettei haluta ja uskalleta puhua, saatika osaallistua kertoo aika paljon suomalaisesta vanhasta koulukulttuurista, jossa ei osallistettu tarpeeksi ja tieto kaadettiin päähän eli itse ei tarvinnut tehdä mitään, pasiivisuus riitti. Mutta kuinka monessa työpaikassa pärjää nykyaikana sillä ettei puhu vieraiden ihmisten kanssa vapaaehtoisesti eikä kommunikoi kuin pakosta??

Päiväkodeissa kasvatetaan lapsia tulevaisuuden tarpeita varten ja samaa koitamme saada aikaan myös vanhemmissa, avoimempaa ja keskustelevampaa kasvatuskulttuuria Suomeen, jotta koulusurmat yms. ikävät tapahtumat voitaisiin minimoida.

 

No,itsensä esitteleminen oudommassa seurassa kuuluu käytöstapoihin,joten kyllä siellä itsensä täytyy esitellä. Onhan se kiva tietää,kukas olikaan esim. sen irmelikyllikin äiti/isä...
Äänessä siellä ei muuten tietty tartte olla,mutta jos siellä jotain asiaa käsitellään mihin sulla on sanottavaa,niin miks ihmeessä et avais sitä suutas?. Eihän sitä mielipidettään muuten saa kuuluviin.

 

tästä kysymyksestä, meni väärälle foorumille. ei taida montaakaan paniikkihäiriöistä olla vastailemassa.

 

tästä kysymyksestä, meni väärälle foorumille. ei taida montaakaan paniikkihäiriöistä olla vastailemassa.

Joo, se kuuluu hyviin käytöstapoihin olla saamatta paniikkikohtausta vanhempainillassa tai muuten väärässä paikassa. Onko sulla mitään lääkettä tilanteeseen? Mulla ei ole paniikkihäiriötä, mutta olen ollut ihan kamala jännittäjä. Pieni annos betasalpaajaa on pelastanu mut!

 

on propralit käytös ja vahvempiakin, ei apua niistä. Jännitän vaan tietynlaisia tilanteita, olen siis työelämässä yms.. taidan lähettää isänsä iltaan

 

Ei kannata olla pois. Mukaan vaan!

 

Minä en mennyt.. enkä mene koulunkaan. Olen sosiaalinen ihminen yleensä, mutta ehkä mulla on asennevamma kun mua ei niin hirveästi kiinnosta tuntea lasten eskarikavereiden vanhempia.

 

En mennyt. Ei ollut minne laittaa lapsia ja koiria siksi aikaa ja toisekseen, olen sosiaalisesti todella kömpelö. Miestä ei kiinnostanut sen vertaa, että olisi työvuorojaan järjestellyt että olisi ollut edes mahdollisuus sinne mennä meidän jommankumman.

 

[QUOTE="alkup.";27248166]on propralit käytös ja vahvempiakin, ei apua niistä. Jännitän vaan tietynlaisia tilanteita, olen siis työelämässä yms.. taidan lähettää isänsä iltaan [/QUOTE]

mitä sinne itseään kiusaamaan, jos toiselle vanhemmalle homma on helpompi. Jos ei siis nyt jotenkin omana henk.koht. kehitysteemanaan tahdo pitää tuollaisen tilanteen treenaamista.

Mutta jos tahdot mennä, niin itse jos olisin henkilökuntaa, arvostaisin suuresti että etukäteen kysyisit mitä siellä on ja kertoisit tuosta ongelmastasi. En minä siellä ketään tahtoisi kiusata, mutta kun ei tiedä että jollekin tuollainen on tavallista hankalampaa niin ei ehkä hoksaa sellaista varoa.

käytöstapojen kanssa tällä ei kai ole mitään tekemistä.

 

Eihän sinne välttämättä muihin tutustumaan mennä vaan kuulemaan oman lapsen arjesta eskarissa ja päiväkodin käytännöistä!!!! Huh! Jos ri sen verran nappaa, niin on kyllä typerää.

 

Minusta tuollaisiin on vanhempien velvollisuus mennä vaikka kuinka jännittäisi. Täällä jokainen kertoi nimensä ja kenen lapsen äiti tai isä on.

Nuo vanhempainillat ja virallisen tuntuiset tapaamiset opettajan kanssa keskustellen iskevät joskus oudon jännityspaniikin ja meno on sitten todella luonnotonta. Kun oma lapsi on mukana, ei ole kyllä herkkua että näkee vanhemman sellaisena. Opettaja ja muiden vanhemmat voivat saada myös oudon käsityksen ja perhe voi leimautua. HUh huh. Mutta kun ihmiset vain jotkut syntyvät herkemmmiksi ja ronskimmallakin tulee joskus heikko kohta. Se voi olla se vanhempainilta, hammaslääkäri, lentokone tai kauppajono.

On vain opittava ymmärtämään se, että ihmiset voivat reagoida eri tavoin tilanteissa, joissa ei pitäisi. Jostakin lapsuuden kokemuksista se kai kumpuaa. Joskus oman lapsen aiemmistya kokemuksista ja siitä, miten (huonosti) on kasvatushenkilökunta ymmärtänyt perhettä, joskus huonosti nukuttu yö tai surutyöt johtavat siihen. Älkää leimatko, jos joku vaikuttaa oudolta vanhempainillassa. =)

 

Käynyt sekä kansainvälisen sekä suomalaisen eskarin illoissa. Ehkä jännitti enemmän englanninkielinen eskari. Mutta samaa se on eri kielillä. Esittäytyminen ja opettajien selostukset jne.

 

[QUOTE="anne";27247503]Minusta tuollaisiin on vanhempien velvollisuus mennä vaikka kuinka jännittäisi. Täällä jokainen kertoi nimensä ja kenen lapsen äiti tai isä on.

Sanasta sanaan samaa mieltä. Ja myös meillä kerrottiin nimet ja kenen vanhempia ollaan. Ei oo paha rasti.[/QUOTE]
Rasti? Suunnistustermi, eipä juuri muualla, paitsi veikkauksessa? Paniikkijarrutus tiedetään, mutta mikä siis on paniikkihäiriö
Lue tämä kirja, niin ei tarvitse panikoida asioista, joilla ei ole mitään merkitystä. Laita lappu kaulaan, jos ei ääntä tule