Eskarin alku ollut takkuista :( ***muoks: juttelin eskariopen kanssa***

[Jellonainen]

Esikoinen aloitti eskarin, täällä on kaikki eskarit kouluilla ja ryhmässä on 22 lasta. Nyt hän on vielä ollut paikalla pelkän eskariajan 9-13, ensi viikolla pitäisi aloittaa aamu- ja iltapäivähoito lisäksi. Entuudestaan tuttuja lapsia ryhmässä on muutama, mukaanlukien paras kaveri päiväkodista.

Tyttö on luonteeltaan sellainen että hän sulkeutuu jos on jotain ongelmia, enkä ole saanut kiskotuksi hänestä ulos miksi häntä harmittaa lähteä eskariin. Onko kyse kaverisuhteista vai siitä, että jokin muu asia jännittää. Eskarin alku oli mielestäni muutenkin aika huonosti suunniteltu, keväällä oli kyllä tutustumispäivä, mutta siitä ei paljon käynyt ilmi tietoa esim. päivän kulusta. Tyttö jännitti aluksi esim. sitä että jääkö hän päivälevolle vaikka hän lähtee heti kun eskari päättyy, enkä osannut siihen mitään vastata. Tuntuu että kaikki informaatio pitää erikseen kiskoa henkilökunnasta irti, mistään ei automaattisesti kerrota tai tiedoteta kirjallisesti.

Minä pelkään että ongelma on siinä, että tuo paras kaveri leikkii eskarissa muiden kanssa, sillä olin tutustumispäivänä huomaavinani että hän tunsi ennestään myös muita tyttöjä eskarista. Ei siinä mitään, olen omallenikin sanonut että eskarista löytyy paljon uusia kavereita. Mutta voi olla että siellä on alkanut heti jonkinlainen tyttöjen "enleikitänäänsunkaa-peli", ja se on pahoittanut lapseni mielen. Mistä päästäänkin siihen ongelmaan, että skarissa on hoitajia vain yksi 13 lasta kohden, joten mahdollisuudet puuttua syrjintään ovat aika olemattomat - varsinkin kun lapseni ei mene kertomaan asiasta hoitajille, vaan vetäytyy enemmän syrjään ja nielee harminsa Eskariopekin vaikuttaa aika ulkopuoliselta seuraajalta kun lapset leikkivät vapaasti, hän on täysin erilainen kuin se ope, joka veti koululla toista ryhmää viime vuonna.

Tänään yritän ottaa puheeksi eskariopen kanssa sen, että olisin toivonut paljon pehmeämpää aloitusta koska osa lapsista on aina arkoja ja hitaastilämpiäviä, kuten omani. Ja sen, että tarkkailevat kaverisuhteita, ja etenkin sitä että vetäytyykö tyttöni syrjään muiden leikeistä. Vaikka eskari on valmistautumista koulumaailmaan, ei sen minusta tarvitse mennä niin että lapset heti heitetään pärjäämään omillaan, vaan muutoksen pitäisi tapahtua hitaasti pitkin vuotta.

 

[myös eskarilaisen äiti]

Tytöillä valitettavan usein on just tuota "enleikitänäänsunkans" -toimintaa. Ainakin molemmilla meidän tytöillä on tällaisia kokemuksia, ja voipa olla että ovat itsekin joskus siihen syyllistyneet. Juuri tuo eskari-ikä on kuulemma tätä kissahiiri -leikkiä kavereiden kanssa. Kolme kaveria samassa leikissä tuntuu olevan aina liikaa. Itse otin asian useinkin puheeksi ja ohjaajat aikoivat kiinnittää huomiota. Eskari-ikäisenä opetellaan kaverisuhteiden solmimista ja jollain tasolla myös ylläpitoa.

 

[vieras]

Asioilla on tapana järjestyä!

 

[Jellonainen]

Tytöillä valitettavan usein on just tuota "enleikitänäänsunkans" -toimintaa. Ainakin molemmilla meidän tytöillä on tällaisia kokemuksia, ja voipa olla että ovat itsekin joskus siihen syyllistyneet. Juuri tuo eskari-ikä on kuulemma tätä kissahiiri -leikkiä kavereiden kanssa. Kolme kaveria samassa leikissä tuntuu olevan aina liikaa. Itse otin asian useinkin puheeksi ja ohjaajat aikoivat kiinnittää huomiota. Eskari-ikäisenä opetellaan kaverisuhteiden solmimista ja jollain tasolla myös ylläpitoa.

Samaa mieltä olen että nyt niiden suhteiden solmimista harjoitellaan. Mutta minusta lapsia ei pitäisi jättää ihan oman onnensa nojaan sitä harjoittelemaan, vaan tarvitaan myös ohjausta. Etenkin kun eskariporukasta tulee vuoden päästä ekaluokka, ettei päästettäisi lapsia syrjimään tiettyjä lapsia heti alusta alkaen.

Maalailen nyt varmaankin ihan turhan synkkiä kuvia alun perusteella, mutta minusta ohjaajien osallistumisessa on ollut paljonkin toivomisen varaa.

 

[äitipolo]

Kirjotinkin jo oman aloituksen samankaltaisista ongelmista tyttöeskarilaisen kanssa. Kaverisuhteet tuntuvat olevan veitsenterällä ja hirveän ilkeää toimintaa tytöt toisiaan kohtaan harjoittavat. SYrjintä ja ulos leikeistä jättäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Miten tukea lasta ja miten itse jaksaa tätä? Minä ainakin hajoan palasiksi lapseni surun nähdessä.

 

[vieras]

Niin, meillä hyvin saman kaltaisia ongelmia nyt tokaluokkalaisen kanssa viime vuonna kun aloitti koulun. Me tosin muutimme juuri ennen koulun alkua, ettei lapsi tuntenut ennestään ketään ja kaikki muut luokalla oli samasta päiväkodin eskarista, eli tuttuja toisilleen. Lapsi on sitten vielä hieman arka(ei paljon, mutta varsinkin näin koulun alkaessa uudella paikalla) ja jäi sitten aika usein yksin. Vanhempain vartissa sitten mainitsin asiasta, että lapsi edelleen jännittää koulua kun ei ole kavereita, niin opettaja vaan totesi, ettei ole hyvä, jos lapsella on paras kaveri, koska silloin kun paras kaveri on kipeänä, niin lapsen on vaikea olla koulussa. Eli hänen mielestään ei ole väliä, jos joutuu oleen aina yksin, mutta sitten jos joutuu olemaan kerran yksin, kun kaveri on kipeä, niin sillä on väliä. Jäi hieman harmittamaan asia.
Vieläkään ei sellaista parasta kaveria ole löytynyt, mutta kavereita kumminkin. Että hiljaa hyvä tulee.

 

[vieras]

Minun tyttö on myös todella hitaasti lämpenevä ja hieman jo mietin ensi syksyn eskarin aloitusta. Tytöllä on todella suuria vaikeuksia päästä ryhmään mukaan, häntä pitää käydä erikseen hakemassa ja suostuttelemassa, ei osaa itse mennä. Tyttö on päiväkodissa mutta silti mietityttää, miten ensi vuonna mahtaa sujua. Kyllä varmasti ajan kanssa alkaa sujumaan mutta kun tyttöni on aika ehdoton - jos alku on huono, koko eskari on tylsä paikka ja sinne meneminen tulee olemaan hankalaa.

Ymmärrän siis oikein hyvin ap:n mietteet.

 

[myös eskarilaisen äiti]

Tytöillä valitettavan usein on just tuota "enleikitänäänsunkans" -toimintaa. Ainakin molemmilla meidän tytöillä on tällaisia kokemuksia, ja voipa olla että ovat itsekin joskus siihen syyllistyneet. Juuri tuo eskari-ikä on kuulemma tätä kissahiiri -leikkiä kavereiden kanssa. Kolme kaveria samassa leikissä tuntuu olevan aina liikaa. Itse otin asian useinkin puheeksi ja ohjaajat aikoivat kiinnittää huomiota. Eskari-ikäisenä opetellaan kaverisuhteiden solmimista ja jollain tasolla myös ylläpitoa.

Samaa mieltä olen että nyt niiden suhteiden solmimista harjoitellaan. Mutta minusta lapsia ei pitäisi jättää ihan oman onnensa nojaan sitä harjoittelemaan, vaan tarvitaan myös ohjausta. Etenkin kun eskariporukasta tulee vuoden päästä ekaluokka, ettei päästettäisi lapsia syrjimään tiettyjä lapsia heti alusta alkaen.

Maalailen nyt varmaankin ihan turhan synkkiä kuvia alun perusteella, mutta minusta ohjaajien osallistumisessa on ollut paljonkin toivomisen varaa.

Olen samaa mieltä, todellakin tarvitaan aikuisia ja ohjaamista kaverisuhteissa. Ole vaan "kovana" siinä mielessä että ohjaajat ja opet ovat ajan tasalla kaverisuhteissa, varsinkin näin alkuaikana. On tärkeää luoda lapselle turvallinen pohja eskarivuoteen. Ettei lapselle jäisi sellaista fiilistä että on aina jäämässä ulos leikeistä.

 

[Tallamuspurkuna]

Niin, meillä hyvin saman kaltaisia ongelmia nyt tokaluokkalaisen kanssa viime vuonna kun aloitti koulun. Me tosin muutimme juuri ennen koulun alkua, ettei lapsi tuntenut ennestään ketään ja kaikki muut luokalla oli samasta päiväkodin eskarista, eli tuttuja toisilleen. Lapsi on sitten vielä hieman arka(ei paljon, mutta varsinkin näin koulun alkaessa uudella paikalla) ja jäi sitten aika usein yksin. Vanhempain vartissa sitten mainitsin asiasta, että lapsi edelleen jännittää koulua kun ei ole kavereita, niin opettaja vaan totesi, ettei ole hyvä, jos lapsella on paras kaveri, koska silloin kun paras kaveri on kipeänä, niin lapsen on vaikea olla koulussa. Eli hänen mielestään ei ole väliä, jos joutuu oleen aina yksin, mutta sitten jos joutuu olemaan kerran yksin, kun kaveri on kipeä, niin sillä on väliä. Jäi hieman harmittamaan asia.
Vieläkään ei sellaista parasta kaveria ole löytynyt, mutta kavereita kumminkin. Että hiljaa hyvä tulee.

Eikai opettaja sentään sitä tarkoittanut että ei haittaa jos on aina yksin mutta haittaa jos on joskus yksin parhaan kaverin sairastuttua?
Se on kuitenkin tosi asia että joidenkin lasten ( ei tietenkään kaikkiean!! ) kannalta on parempi ettei ole sitä yhtä parasta kaveria vuosien takaa johon takertua. Vaan on parempi rauhassa tutustua uusiin lapsiin ja löytää uusia kavereita.
Tarvitseeko edes olla sitä parasta kaveria? Eikö ole hyvä että on kavereita vaikka kukaan heistä ei aivan erityinen olekaan?

Minun lapset eivät vielä ole kouluikäisiä mutta tyttöjä hekin molemmat ja kyllä se äidin sydäntä särkee jo pelkkä ajatuskin että heitä syrjittäisiin, vielä kun muistan omasta kouluajastani sen että usein oli ( ala-asteella nimenomaan ) että aina yksin tyttö jäi pois porukasta.
Kuitenkin olen huomannut omassa lapsessani joka täyttää siis pian viisi että on yksi kaveri johon hän on alkanut nyt kerhon alottelun jälkeen ( 3 vuotiaasta asti käynyt kerran viikossa kerhossa 2 tuntia kerrallaan ) takertumaan. Tätä kaveria tapaavat vapaa-ajallakin lapseni mummolassa.
Minun lapseni on aina ollut sellainen rohkea eikä ole oikein osannut pelätä tai varoa mitään ( ei hyvä sekään ) mutta nyt kun tämä yksi kaveri johon on takertunut ( molemmat ovat takertuneet toisiinsa ) on ollutkin päinvastainen ; hiljainen, ujo, arka niin meidänkin tyttö tekee samaa perässä.
Jos tätä lasta pelottaa teatteriesityksen hahmo ja minun lapseni on menossa rohkeasti mukaan niin lapsenikin perääntyy ja alkaa 'pelätä' vaikka ei oikeasti pelkääkään. Katsoo vaan että aha, tuokin pelkää, taidan minäkin pelätä. Ja näitä juttuja on siis useampia.
Ja kerhossa kun ovat samaan aikaan niin leikkivät kahdestaan eikä kukaan pääse mukaan leikkiin eikä kumpikaan edes koeta leikkiä muiden kanssa mutta jos toinen näistä tytöistä puuttuu niin leikit sujuvat oikein hyvin muidenkin kanssa.

Ja nyt siis oli tarkoitus tällä kertoa siitä että ei se yksi paraskaveri ole missään nimessä se tärkein vaan se että kannusta lasta tutustumaan uusiin ja erilaisiin ihmisiin. Voihan heistä löytyä sitten se kaikista mukavin ja 'paras' kaveri?

Tämä esikoiseni kaveri on aivan ihana tapaus Tykkään hänestä kovasti mutta en silti kannusta koko ajan heitä leikkimään vain kahdestaan. Esikoisen mielestä mitään ei voi tehdä eikä mihinkään mennä jos ei tämä tyttö ole mukana. Olen tarkoituksella sitten hakenutkin esikoiselle toisen harrastuksen missä tämä tyttö ei ole mukana. Jotta lapseni tutustuu myös muihin. Jos tämä tyttö olisi muissakin harrastuksissa mukana niin nämä kaksi nyhväisivät vain kahdestaan eikä kumpikaan tutustuisi toisiin lapsiin ollenkaan.

Ap:n kohdalla koettaisin eskarin opettajan kanssa keskustella että onko jotain sellaisia tilanteita ollut mitkä oikeasti voisi lasta ahdistaa, tai onko opettaja huomannut että olisi jotenkin erityisen vaikea lapsesi tutustua toisiin lapsiin ja sitä kautta kannustaa sitten.

 

[Jellonainen]

Ap:n kohdalla koettaisin eskarin opettajan kanssa keskustella että onko jotain sellaisia tilanteita ollut mitkä oikeasti voisi lasta ahdistaa, tai onko opettaja huomannut että olisi jotenkin erityisen vaikea lapsesi tutustua toisiin lapsiin ja sitä kautta kannustaa sitten.

Kiitoksia vastauksista kaikille! Nyt on lapset viety eskariin ja päiväkotiin, minä tulin lorvimaan pariksi tunniksi kotiin Oma kouluni alkaa tosiaan ensi viikolla, ja lapset harjoittelevat nyt hoitoa.

Toivottavasti tänään pääsen juttusille eskariopen kanssa, vaikken ehkä liikoja odotakaan. Esikoisen LTO päiväkodissa oli niin ihana ihminen, hän otti heti asiakseen jos oli jotain huolta. Tuntuu että eskariope vastailee hiukan ympäripyöreitä aina. Ja hän ei tosiaan ole päivästä läsnä kuin sen neljä tuntia, muuten on kaksi muuta ohjaajaa, joiden koulutuksesta ei ole mitään tietoa. Myös koulun ap- ja ip-kerholaiset ovat ainakin osan aamusta ja iltapäivästä toiminnassa mukana, joten meno on aika hulinaa. Tämä tuntuu aika isolta hyppäykseltä päiväkodin varhaiskasvatuksesta, tuntuu että sitä kasvatusta on tasan se neljä tuntia eli eskarin ajan, lopun aikaa lapsi on säilytyksessä.

 

[Jellonainen]

No niin, palaute annettu. Ja otettu mielestäni aika huonosti vastaan, vaikka yritin asiallisesti ja ystävällisesti puhua. Eskariopettaja oli heti puolustuskannalla, ei hän kuulemma oikein tiedä kuinka alkua voisi parantaa ja tiedottaa paremmin mitä he eskarissa tekevät. 13lasta/1 hoitaja pohjautuu kuulemma esiopetusasetukseen, mutta siihen en saanut selkeää vastausta kun kysyin että aamu- ja iltapäivähoitohan ei kuulu esiopetukseen. Kuinka sama asetus voi päteä silloinkin, kun kerran päiväkodissa hoitajia pitää 6-vuotiailla olla 1/7 lasta? En myöskään saanut mitään lupausta että hän kertoo asiasta aamu- ja iltapäivähoitajille, että tarkkailevat ettei lapseni vetäydy syrjään.

Eipä mieli huojentunut yhtään. Tunnen tästä kaupungista erään toisen eskariopen, ehkä kysyn häneltä neuvoa mitä voin tehdä ja mistä saada lisätietoa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Eskari ei ole välttämätön. Ihan hyvin voi ottaa "omaalomaa" lapselle ja antaa aikaa.

 

[Jellonainen]

Eskari ei ole välttämätön. Ihan hyvin voi ottaa "omaalomaa" lapselle ja antaa aikaa.

Eipä se vain onnistu kun minunkin opiskeluni antavat. Jos olisin ollut vielä kotona, olisinkin varmaan pitänyt lapsella vapaapäiviä. Ja toisaalta on hyväkin että lapseni pääsee tutustumaan kouluympäristöön ennen kuin koulu alkaa, mutta sen ei kyllä tarvitsisi tapahtua niin että käytännössä koulu alkaa heti ensimmäisenä eskaripäivänä.

 

[vieras]

Eskari ei ole välttämätön. Ihan hyvin voi ottaa "omaalomaa" lapselle ja antaa aikaa.

Tai pitää lapsensa päivähoidossa ja jättää koko eskarin väliin.

 

[Jellonainen]

Eskari ei ole välttämätön. Ihan hyvin voi ottaa "omaalomaa" lapselle ja antaa aikaa.

Tai pitää lapsensa päivähoidossa ja jättää koko eskarin väliin.

Enpä ole varma onnistuisiko päivähoidossa pitäminen (ellei yksityiseen päiväkotiin laita). Kaupungille on epäilemättä halvempaa että kuusivuotiaita ei pidetä päiväkoteja täyttämässä, vaan heidät sulautetaan koululaisten joukkoon.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Eskari ei ole välttämätön. Ihan hyvin voi ottaa "omaalomaa" lapselle ja antaa aikaa.

Tai pitää lapsensa päivähoidossa ja jättää koko eskarin väliin.

Näinkin voi tehdä...

 

[vieras]

Siis mä en täysin ymmärtänyt teidän kuvioa. Eskari siis koulun yhteydessä? puhuit kuitenkin myös aamu-ja iltapäivähoidosta. Mitä tuo hoito on? Kerhotoimintaako? Vai onko siinä siis päiväkoti myös, jossa lapsi on muun ajan?
Eskariopelle kai maksetaan vain niistä neljästä tunnista, jolloin hän on vastuussa lapsista. Olisi kyllä ollut hänen asiallista laittaa sun viestiä eteenpäin. Mutta kyllä minä sinuna menisin niiden hoitajien puheille, jos se heidän hoitohomma on siis eri toimintaa kuin tuo esikoulu.

Ja koulun rehtorin kanssa voi myös jutella huolenaiheistaan.

 

[Jellonainen]

Siis mä en täysin ymmärtänyt teidän kuvioa. Eskari siis koulun yhteydessä? puhuit kuitenkin myös aamu-ja iltapäivähoidosta. Mitä tuo hoito on? Kerhotoimintaako? Vai onko siinä siis päiväkoti myös, jossa lapsi on muun ajan?
Eskariopelle kai maksetaan vain niistä neljästä tunnista, jolloin hän on vastuussa lapsista. Olisi kyllä ollut hänen asiallista laittaa sun viestiä eteenpäin. Mutta kyllä minä sinuna menisin niiden hoitajien puheille, jos se heidän hoitohomma on siis eri toimintaa kuin tuo esikoulu.

Ja koulun rehtorin kanssa voi myös jutella huolenaiheistaan.

Siis ekari on koululla 9-13, ja niille, jotka tarvitsevat päivähoitoa, hoito on järjestetty samoissa tiloissa. Tai oikeastaan ei kai sitten voi puhua päivähoidosta, vaan aamu- ja iltapäivätoiminnasta, jossa tosiaan ekaluokkalaisetkin ovat osan aikaa mukana.

Eskariope on vain sen neljä tuntia ryhmän kanssa, lisäksi eskariajan mukana on toinen aamu- ja iltapäivätoiminnan vetäjistä. Eli käytännössä ovat työpari. Ap- ja ip-toiminnan vetäjien koulutuksesta ei ole tietoa, aika nuoria tyyppejä ovat molemmat (sen tiedän että eräässä toisessa koulussa on hammashoitoon erikoistunut lähihoitaja, eli koulutusvaatimukset eivät taida olla kovin tiukkoja).

Ilmeisesti rehtori sitten vastaa eskarista koska eskari on koulutoimen alla. Onkohan rehtori myös vastuussa esim. koululaisten ap- ja ip-toiminnasta?

 

[Kowalski]

Eskari ei ole välttämätön. Ihan hyvin voi ottaa "omaalomaa" lapselle ja antaa aikaa.

Tai pitää lapsensa päivähoidossa ja jättää koko eskarin väliin.

Yritin

Meni niin vaikeaksi että laitoin lapseni eskariin.

 

[Vieras]

Älä hyvä ihminen tee tästä eskarista noin hankalaa! Anna lapselle aikaa tutustua toisiin lapsiin ja sopeutua rauhassa. Kyllä normaali lapsi niitä kavereita sieltä ihan varmasti löytää! Puutu asioihin vasta sitten jos näyttää että lapsen olo ei helpotu esim. kuukauden kuluessa. Äläkä ainakaan tartuta tuota asennettasi lapseesi. Muuten hän ei varmasti sopeudu ikinä jos äiti tekee asiasta liian suuren numeron ja häslää ja arvostelee ammattilaisten työtä. Ihan varmasti ne hoitajat siellä asiansa osaavat ja ovat tarpeeksi hyviä sinunkin lapsillesi. (vaikka et heidän koulutustaan tietäisikään)

 

[vieras]

Minusta varsinkin tytöiltä pitäisi jotenkin "kitkeä pois" nämä paras-kaveri systeemit ts minusta tyttöjä(kin) pitäisi kannustaa enemmän leikkeihin joissa enemmän leikkijöitä. Helposti tulee just sitä kilpailua siitä kuka kenenkin kanssa leikkii ja just näitä "ei-leikitä-sun-kaa-juttuja". Miksi ei tyttöjäkin voitaisi kasvattaa enempi sellasiin yhteisleikkeihin. Meillä esikoinen varsinkin kans sellasta hitaasti lämpiävää sorttia (ujo ja arka) mutta kummiskin tuntuu että niitä kavereita koulusta on löytynyt vaikkei sitä ihan parasta kaveria olekaan. Tai eskarissa ehkä oli yksi tyttö mutta ko jäi vielä kertaamaan eskaria kun taas meidän tyttö siirtyi ekalle.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Älä hyvä ihminen tee tästä eskarista noin hankalaa! Anna lapselle aikaa tutustua toisiin lapsiin ja sopeutua rauhassa. Kyllä normaali lapsi niitä kavereita sieltä ihan varmasti löytää! Puutu asioihin vasta sitten jos näyttää että lapsen olo ei helpotu esim. kuukauden kuluessa. Äläkä ainakaan tartuta tuota asennettasi lapseesi. Muuten hän ei varmasti sopeudu ikinä jos äiti tekee asiasta liian suuren numeron ja häslää ja arvostelee ammattilaisten työtä. Ihan varmasti ne hoitajat siellä asiansa osaavat ja ovat tarpeeksi hyviä sinunkin lapsillesi. (vaikka et heidän koulutustaan tietäisikään)

Eli sinusta on ihan ok, että lapsen elämä on yhtä helvettiä esim. kuukauden?

Ei kenenkään ole pakko sopeutua eskariin. Veilä vähemmän, jos se tuntuu olevan ylivoimaista.

 

[vieras]

Meillä on valitettavasti kokemusta vastaavasta, mutta pojalla. Viime vuonna poika kävi eskaria ja häntä ei vainotettu porukoihin mukaan. Pojista oli muodostunut kaksi ryhmää. Toisessa ryhmässä oli entuudestaan tuttuja poikia, joilla oli ollut sama harrastus vuosia. Toisessa ryhmässä oli taas erittäin villit pojat, joita sattui oleen tässä eskariryhmässä yllättävän paljon.
Eskaritätit ei ottanut juuri mitään kantaa, kun asiasta puhuin ekoja kertoja. Sanoivat vain, että kyllä se muiden kanssa on. Poika siis kulki päivät ryhmästä toiseen, mutta oli niissä ulkopuolinen. Ei se ole sama asia, kuin että olisi kavereita. Jos kukaan ei sun kanssa siinä ryhmässä oikeesti ole, ei puhu sulle... Täteistä näytti siltä, että on kavereita, kun poika roikkui muiden ryhmien laidoilla.
Meillä homma paheni keväällä. Muut alkoivat puhua, että esim. "Matilla on hienompia vaatteita kuin sulla" yms. Ihmettelen, että pojat puhuvat tällaisia. Luulin, että ovat tyttöjen temppuja. Ja vaatteetkin meillä on ihan vastaavia kuin muilla.

Tämän jälkeen puhuin uudelleen eskaritäteille. Sanoin, ettei tilanne voi jatkua näin, kun samojen poikien pitää voida olla yhdessä samalla luokalla vielä kuusi seuraavaa vuottakin. Jos yksi jätetään ulkopuolelle jo eskarissa, niin mitä se tulee olemaan kouluaikana. Tässä vaiheessa tätit puhui lasten kanssa, kuinka kaikkien kanssa pitää leikkiä, ei saa puhua pahaa toisista, haukkua... Mutta kuten kaikki tietää, ei tämän ikäiset sitä kauaa muista.

Nyt ekalla poika on edelleen yksinäinen. Kulkee porukasta toiseen ja etsii kaveria välitunnin ajan. Yhtään kunnon kaveria ei ole saanut vieläkään.

Eskaritätien mukaan meidän lapsi on juuri sellainen, jota helposti kiusataan. Ei sano vastaan, ja on kiltti eskarissa. Kotona osaa kyllä riidellä veljensä ja kaverinsa kanssa, kiukutella ym.

Mä sanoisin, että yritä vain alusta asti selvitellä asiaa. Kurjaa, jos lapsella ei ole kivaa eskarissa. Eikä asiaa voi ratkaista sillä, että jättää eskarin käymättä. Samat ongelmat on edessä sitten koulussa.

 

[Jellonainen]

Älä hyvä ihminen tee tästä eskarista noin hankalaa! Anna lapselle aikaa tutustua toisiin lapsiin ja sopeutua rauhassa. Kyllä normaali lapsi niitä kavereita sieltä ihan varmasti löytää! Puutu asioihin vasta sitten jos näyttää että lapsen olo ei helpotu esim. kuukauden kuluessa. Äläkä ainakaan tartuta tuota asennettasi lapseesi. Muuten hän ei varmasti sopeudu ikinä jos äiti tekee asiasta liian suuren numeron ja häslää ja arvostelee ammattilaisten työtä. Ihan varmasti ne hoitajat siellä asiansa osaavat ja ovat tarpeeksi hyviä sinunkin lapsillesi. (vaikka et heidän koulutustaan tietäisikään)

Tietenkään en arvostele lapsen kuullen! Olen hyvin tarkkaan miettinyt kuinka kyselisin lapselta vaivaako eskarissa jokin, koska en halua tehdä numeroa negatiivisista asioista. Olenkin samalla aina kysellyt mikä on kaikkein kivointa, entä mikä ei ole niin kivaa. Ja sanonut että kaikesta kivasta ja kaikesta tyhmästä saa kertoa äidille. Ja että jos eskarissa tarvitsee neuvoa tai jokin harmittaa, kannattaa mennä kertomaan hoitajille.

 

[haluan nostaa tämän]

kun on niin ajankohtainen aihe. Meillä lapsi valittaa ettei kukaan leiki hänen kanssaan. On kyllä sosiaalinen, mutta kun joku loukkaa tai satuttaa, on herkkä ja mykistyy. Ei saa sanottua ehkä vastaan mutta tietää ettei se juttu ole totta.

Nyt lapsi haluaa harrastekerhoon mukaan, jospa sieltä tulisi kavereita. Koulussa kaverit leikkii leikkejä joihin ei oiken halua mennä mukaan (ovatko sitten niin villejä), osa lapsista ennestään tuttuja ja ajautuvat samoihin porukoihin.

Kurjalta tuntuu että "kuppikuntia" on jo ensimmäisinä kouluvuosina havaittavissa..