Eskarilainen suurten asioiden äärellä...

Poika katseli eilen mun sormuksia, kun otin ne leipomisen ajaksi pois kädestä.
Poika: "Äiti miks nää on näin pieniä?"
Mie: "No ei mulla ole niin kovin isot käödet ja sormet, ne on mulle sopivat."
P: "Ei ku nää timantit?"
M: "No ne on isin valitsemat, ja isi tietää, että mie en tykkää isoista timanteista tai muutenkaan sellaisista isoista koristejutuista"
P: "Ai onks nää isin ostamia sulle?"
M: "Juu, tuon sain lahjaksi, tuo sileä on kihlasormus. Isillä on samanlainen, mutta isompi. Isi osti ja valitsi ne meille silloin, kun me mentiin kihloihin. Ja tuo on se vihkisormus, kun me mentiin naimisiin. Isi valitsi senkin itse."
P: "Aika ällöä"
M: "Ällöä? Mikä? Se naimisiinmenoko?"
P: "Ei kun se rakatuminen, kun pitää mennä naimisiin ja ostaa sormuksia ja niihin menee rahaa. Mä en ainakaan rakastu ikinä!"
M: "Höpö-höpö. Tottakai ne maksaa, mutta eihän niitä tarvii ostaa kun yhden kerran, kun menee naimisiin. Ja sun naimisiinmenoon on vielä onneks paljon aikaa!"
P: "Ai. Mutta äiti... sulla on 3 sormusta. Onks iskä rakastunut suhun kolme kertaa, ja sit vaan yhden kerran itseensä?"

:whistle:
 

Yhteistyössä