Meidän esikoinen on juuri vielä eskarissa, menossa kouluun syksyllä.
Nuorempi täyttää juuri 6v ja menee siis ensi syksynä eskariin.
Mulla on eskarista hyvät kokemukset, mutta taitaa riippua todella paljon opettajasta, kuinka suhtautuu kiusaamiseen ja kaverisuhteiden luomiseen.
Meillä oli syksyllä vanhempainilta, jossa opettaja pyysi vanhempia ilmoittamaan heti, jos lapsi puhuu kiusaamisesta tms. Lisäksi oli lapsen "kehityskeskustelu", jossa puhuttiin lapsen sopeutumisesta ja ryhmään kuulumisesta ja myös kaverisuhteista.
Meidän vanhempi tyttö on niin reipas ja sosiaalinen, ettei hänellä ole koskaan ollut ongelmia kaverisuhteissa. Lapsi on kuitenkin niin oikeudenmukainen ja reilu, ettei ymmärrä toisten kiusaamista tai syrjintää ja oli alkuun siitä hämmentynyt, kun sitä alkaa tuon ikäisillä jo esiintyä.
Otin puheeksi opettajan kanssa sen, kun tyttö sanoi, joidenkin nipistelevän kavereitaan. Opettaja puuttui todella hyvin asioihin ja nipistely loppui nopeasti, kuin myös muu "huono" käytös (syrjintä, kiusaaminen.) Opettaja siis otti kaikki ongelmat heti lasten kanssa ryhmässä puheeksi ja selitti ja perusteli asiat, niin tuon ikäiset oivaltavat hyvin ja uskovatkin vielä "auktoriteettia".
Nuorempi tyttö menee syksyllä eskariin ja hieman mietin hänen kaverisuhteiden muodostumista. Ei ole ollenkaan niin sosiaalinen kuin esikoinen, mutta hänkin on kehittynyt asiassa, kun ollaan juteltu kotona ja päiväkodissa, että täytyy itse etsiä kavereita, eikä voi odottaa aina, että joku tulee pyytämään leikkiin mukaan. Nuorempi menee eri eskariin kuin vanhempi on, mutta uskon, että sielläkin hommat hoituvat.
Ja täytyyhän lasten pikkuhiljaa oppia elämän raadollisuutta, viimeistään koulussa ei opettaja ehdi kaikkia suhteita vahtia. Tottakai siis kiusaaminen täytyy lopettaa heti alkuunsa.
