Eskariin menijöistä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hei
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hei

Vieras
Meillä tuo 6v poika on yhtä äkkiä muuttunut levottomaksi, turhan suunsoittajaksi ja muutenkin jotenkin hankalaksi. Kertokaa kuuluuko se tähän ikään vain onko tää jotain muuta?
Lievästi meinaa hermo väliin olla tiukoilla kun ei tuolle pojalle puhe mene perille, eikä mikään. Nauraa päin naamaa kun jostain kiellät.
Ennen hän oli villi, mutta tottelevainen.... toivottavasti tämä on vain ohimenevä vaihe!!
Ja nämä uhmat sen kun vain kiertää, hohoi... 4v just pääsi pahimmasta raivari/uhma/itku vaiheesta ohi, niin nyt on tuolla 6v joku ihmevaihe päälle!
 
6v on myös sellainen "yleinen" uhma-ikäkausi. Lapsi tiedostaa olevansa, jo kohta ainakin, eskarilainen - se on jotain uutta...on niinkun jo jollaintapaa iso... esikoululainen.
Mieli on kuitenkin lapsenmieli vielä kauan, ja sit sotii päässä tuhat ajatusta ristiin rastiin:
Voinko mä mennä äidin syliin ja käpertyä siihen, kun mä oon jo eskarilainen.
Mä olen jo iso,mä osaan ja saan tehdä noin ja näin - vaan miksi äiti ei ymmärrä sitä?

Siitä nuo "uhmakkuudet" minun tulkinnallani johtuu... Lapsi on vähän ikäänkuin hukassa... onko nyt iso vai pieni, mitä se eskarilainen nyt meinaa? Eskarilainen osaa, ja eskarilaisella on velvollisuuksiakin jo. Onhan hän iso... mutta miksi ei sit saa päättää kaikesta, jos kerran on iso?
 
Meillä on kanssa eskariin menevästä tullut vähän "outo".

Siis kiusaa pikkusisaruksia ja kun komentaa,
alkaa KILJUMAAN ja laittaa kädet korville ettei kuulis mitään,
ja saa helposti raivareita.

Mutta ehkä se kuuluu ikään, nimittäin esikoinen oli samanlainen eskariin lähtiessä,
mutta se vaihe meni ohi...

Kummankin kohdalla kyllä hirvitti/hirvittää laittaa koulutielle.
Mutta esikoisen kanssa kaikki meni eskarissa TOSI hienosti vaikka kotona joskus saikin epätoivoisia raivareita...
Lääkkeet siihen: kuunteleva korva, syliäkin, omaa rauhaa, kunnon ruokaa ja kunnon yöunet...
 
Kiitos!
Siis ihan normivaihe menossa... huh!
Mietin jo, että mikä tuolle pojalle on yhtä äkkiä tullut :) Mut sama ihana, mun pikkupoika se siis onkin ;) Poika on siis vanhin meidän lapsista, niin ei ole aiempaa kokemusta tästä eskariinlähtö vaiheesta.
Pientä jännitystä vain taitaa olla ilmassa, eskari on tuossa ihan vieressä ja ollaan sen pihassa käyty usein leikkimässä.
 
6-vee pohtii paljon asioita ja eskarina oleminen saattaa myös pelottaa, koska ei tiedä mitä häneltä oikein odotetaan. Totesi yhtenä päivänä, "en tahdo olla eskari". Mutta kun eskari alkaa, niin uskon , että asia tuntuu jo aivan toiselta.
 
Meillä kans eskaripoika,joka ei tottele ei yhtään! Huutamatta ei mene yksikään asia perille. Elämäntehtävä tuntuu tällä hetkellä olevan pikkusiskon kiusaaminen...On niiiin rasittava ettei mitään rajaa. Lasken jo päiviä eskarin alkuun...
 
Meillä kiltti tyttö on alkanut yksinkertaisesti tottelemattomaksi. Täällä kotikylällä ei liikennevaloja ole, mutta Tampereella tyttö meinasi lähteä vain kävelemään punaisia päin kun ei jaksanut odottaa, ilmoitti vain "mä menen", vaikka tiesi ettei saa. Ei olisi ennen sellaista tehnyt.

Lisäksi valehtelee, yksikin päivä ehti sisälle ennen minua ja pikkusiskoa, ja kun kysyin kävikö käsienpesulla, vastasi "kävin". Vessassa oli ihan kuiva allas... Tämäkin on ihan uutta.

Ja yksi "ominaisuus" on itkuisuus. Jos jokin ei onnistu tai sisko repäisee lelun kädestä, 6v alkaa itkeä. Ja hän on sellainen että vetäytyy yksin sänkyynsä itkemään ja itkee niin ettei kukaan kuulisi, joten joudun aina kuulostelemaan sujuuko leikit.

Omiin taitoihin luottaminen taas on ihana juttu, tyttö rakastaa temppuilua ja temppujen esittämistä muille, vaikkei ennen mikään esiintyjätyyppi ole ollutkaan. Hän haluaa olla maailman mahtavin temppuilija :)
 

Yhteistyössä