Eskari-ikäisten vanhemmat!?

Oon varmaan tästä aiemminki täälä kyselly, mutta miten teidän eskari-ikäiset käyttäytyy? Kun meidän eskari käyttäytyy ihan kauheesti! On ennen ollut tosi kiltti ja kuuliainen poika, mutta nyt usein oikee hirviö. Alkaa olla voimat loppu... Arestipenkkiin laitetaan 6 min, kun ei käyttäydy ja oikein huonosta käytöksestä menettää karkkirahasta osan. Keskusteltu on NIIN monet kerrat.

Voisko tää olla jotain irtautumista äitistä, kun on aikasemmin ollu aika arka. Olisko jollain kokemusta?

Ei tahtois tuntea vihaa omaa rakasta lasta kohtaan... :'(

 

Muistan vaan että tuon ikäisenä ja ekalla oli paljon taisteluita. Meillä ei tuo arestipenkki ollut tuon ikäisellä käytösssä. Asiat keskusteltiin. Minä uskon, että tuon ikäinen pystyy jo käsittelemään asiat keskustelemalla. Mutta jokaisella tapansa ja toisella toimii toinen juttu.

Nyt jäppinen on 11-v.

 

Muistan vaan että tuon ikäisenä ja ekalla oli paljon taisteluita. Meillä ei tuo arestipenkki ollut tuon ikäisellä käytösssä. Asiat keskusteltiin. Minä uskon, että tuon ikäinen pystyy jo käsittelemään asiat keskustelemalla. Mutta jokaisella tapansa ja toisella toimii toinen juttu.

Nyt jäppinen on 11-v.

Meillä tosiaan todella kovapäinen poika tämä keskimmäinen. Arestipenkissä, kun on ollut tuon 6min, niin on paljon valmiimpi keskustelemaan asiasta. On kyllä jännä kuinka erilaisia lapset on, kun meidän nyt 9v:n kanssa ei näin kovaa vääntöä ollut. Mutta hän on ollut jo pienempänä herkempi kiukkuamaan, ja keskimmäinen on aina ollut niin kiltti. Että ehkä nyt ottaa takaisin...

 

Täällä DraamaDiivaPrinsessa :kieh: Vastaan jäkätys, sisarusten kiusaaminen, äidin ja isän ajaminen hulluuden partaalle on vissiin päämissioni meidän eskarilaisella. MItään ei totella, saatikka kuunnella yhtään mitään :headwall:

 

Ihan hyvin käyttäytyy, pääasiassa, mutta sellaisia pieniä ääri-ilmiöitä on havaittavissa enemmän kuin ennen. Selvästi vähän kokeilee rajojaan, mutta samalla jotenkin kaipais enemmän huomiota kun on huomannut, että on jo aika iso.

 

Täällä DraamaDiivaPrinsessa :kieh: Vastaan jäkätys, sisarusten kiusaaminen, äidin ja isän ajaminen hulluuden partaalle on vissiin päämissioni meidän eskarilaisella. MItään ei totella, saatikka kuunnella yhtään mitään :headwall:

Oi kiitos! Meitä on enemmän!

 

meillä on niinpäin että poika on paljon tottelevaisempi ja asiat saadaan keskustelemalla hoidettua, ilman raivonpuuskia. Tuntuu että kaikki mitä on tähän asti koittanut opettaa, on mennyt perille. Onklmana on vaan se jokapäiväinen selittäminen miks joku on nimitellyt tai lyönyt jne. eskassa, vaikka se on väärin. Pienempien lasten kans tosin ei kiinnosta enää leikkiä, vielä vuosi sitten kelpasi leikkikaveriksi kuka vaan ikään tai sukupuoleen liittymättä.

 

meillä on niinpäin että poika on paljon tottelevaisempi ja asiat saadaan keskustelemalla hoidettua, ilman raivonpuuskia. Tuntuu että kaikki mitä on tähän asti koittanut opettaa, on mennyt perille. Onklmana on vaan se jokapäiväinen selittäminen miks joku on nimitellyt tai lyönyt jne. eskassa, vaikka se on väärin. Pienempien lasten kans tosin ei kiinnosta enää leikkiä, vielä vuosi sitten kelpasi leikkikaveriksi kuka vaan ikään tai sukupuoleen liittymättä.

Onneksi meillä poika käyttäytyy eskarissa, ja kavereiden kanssa tosi hyvin. Ihan vaan meidät kotona saa hermoromahduksen partaalle...

 

:hug:

Älä välitä, kohta se loppuukin kun koulu alkaa Meillä oli eskarissa ihan samaa, ne on kattokaas tarhan isoimpia, ja sillon ollaan niin kovaa niin kovaa ja isoo, mut kun eka alkaa niin ne on niin pikkuisia vasta Meillä ainakin helpottu kun kouluun meni.

 

Meillä vanhimmalla oli aivan kamala 6-v uhma. Lapsi oli aivan uskomattoman raastava. On kyllä vaikea ja haastava lapsi vieläkin... Nyt ikää on 8-v. Mutta tuo eskari-ikä oli :x :'(

 

välillä on hyviä päiviä..ja välillä sellaisia että mihin mä voisin jättää sen istumaan ja jatkaa itse matkaa...
yleensä se menee niin että ku eskarilainen on kiltti niin tää meidän 4v on ku persiisiin ammuttu karhu |O

 

Kuuluu kehitysvaiheeseen.. Koitetaan vain jaksaa :hug: Meidän eskarin "raivo-uhmakausi" ajoittui enemmän syksyn puolelle ja kotiin. Ei käyttäytynyt eskarissa mitenkään poikkeasvasti vaan oli kiltti ja hiukkasen arka oma itsensä. Nyt on jo kasvanut ohi tuosta vaiheesta.. Oltiin kyllä neidille välillä/tarvittaessa aika tiukkoja, mutta toisaalta koitettiin ymmärtää ja löysätäkin välillä, kun kuuluu normaaliin kasvuun!