Esittelen huomenna 25 vuotta vanhemman tulevan mieheni vanhemmille.

Lähdin pari vuotta sitten kotoa ovet paukkuen. Välit ovat huonot vanhempiini ja olen ainoa lapsi. Olen ilmoittanut että menen mieheni kanssa naimisiin. Olen kertonut että hän on sivistynyt ja varakas. Minä olen 22 ja mieheni on 47. Vanhempani eivät tiedä mieheni olevan vanhempi vaan luulevat hänen olevan nuori opiskelija poika.

Enää en pysty varoittamaan heitä. En halua kuolla häpeään mieheni silmien edessä.

 

Kannattaa varmaan yrittää varoittaa jompaa kumpaa puolta. Muuten nolostut kyllä varmasti kun vanhempasi katsovat teitä epäuskoisina. Jos taas häpeät vanhempiesi edessä, miehesi huomaa että oletkin vielä kakara...

 

Ohoh. Mun kohdalla toi olis tarkoittanut, että olisin vienyt kotiini esiteltäväksi vanhempiani vanhemman miehen. Ei olisi muuten taatusti ollut miellyttävä tilaisuus .

 

Miksi et pysty? Kännykät on keksitty.

 

No, hehän voi tulla erittäin hyvin juttuun keskenään, kun ovat todennäköisesti aika lailla samaa ikäluokkaa.

"Kuolla häpeään" - Älä ole lapsellinen!!!

Kuolet häpeään silloin, kun kaikki kolme alkavat muistella nuoruuttaan 70 - 80-luvuilla

 

Mun mies on mua 23 vuotta vanhempi. Ollaan oltu yhdessä 17 vuotta. Mun vanhemmilla oli kans iso ikäero, että ne ei mun ratkasua valita vanhempi mies ihmetelly lainkaan.

 

no ei kait siinä ikäerossa mitään muuta niin suurta vikaa...kuin vaikkapa se tosiasia että harva 50 v enää haaveilee perheenlisäyksestä... Tai no ainakin mun ystävä jolla mies on parikymmentä vuotta häntä vanhempi sano, että syy miksei he hankkineet lisää lapsia oli ettei mies enää 50 jaksa sitä vauvaperherumbaa...

 

En ottaisi noin vanhaa äijää...muiden mielipiteistä viis, mut... Ei kiitos! Tulee mieleen, että itsekin olet epävarma valinnasta, kun noin jännität!

 

Jos on huonot välit vanhempiin, niin miksi se mies ylipäätään pitää esitellä niille? Oisitte vaan mennä päräyttäneet naimisiin kaikessa hiljaisuudessa.