Esimurkkuikääkö????

Hei!

Meillä 10-vuotta täyttänyt poika alkanut tosi itsepäiseksi ja hajamieliseksi. Ennen poika on ollut tosi rauhallinen ja mukava siis helppo käsitellä. Koulussa mennyt hyvin saanut 9 ja 10 kokeista.
Nyt ei tee läksyjä oma-aloitteisesti vaan kovan patistelun jälkeen.
Kokeissakin oli ihan huolimattomuus virheitä, numero kyllä 8,5. Tiuskaisee vastaan ja tekee tuhisemalla kun käsketään tehdä kotitöitä.

Voiko tämä olla jo esimurrosiän oireita vai johtuuko tämä jostakin muusta? Onko mkuilla saman suuntaisia ongelmia?

 

Kuulostaa tutulta, mun isommat lapset on ohittanu ton vaiheen, tytöllä alko täytettyään 11 ja pojalla alko 10,v, kuulostaa ihan esimurrosikäiseltä, sitä jatkuu jonkun aikaa, ja voi vielä pahentua, mutta se menee ohi aikanaan, samalla lailla kun uhmaiät, nyt tyttö on kohta 13 ja poika 11 1/2,v, ja tällä hetkellä on rauhallista, molemmilla kesti toi aika puoli vuotta.pärjäile... :hug:

 

kuulostaa ihan meidän kohta 9v tytöltä. Oonkin ihmetelly että meinaako se pukata esimurkkuilua näin aikasin. Ei tunnu tyttö itsekään aina tietävän mitä haluaa, varsinkan tuon itsenäistymisen suhteen. Ohimenoa TODELLA toiveikkaana odottelen.

 

eksyinpä tänne lukemaan näitä juttuja ja tää ketju pisti kyllä heti silmiin. meillä 10v poika joka oirehtii juuri tolla lailla-tuntuu että ite joutuu hermonsa menettää joka päivä monta kertaa kun ei poika enää usko mitään ja vänkyttää jatkuvasti meille vanhemmilleen vastaan.ohan kauheeta ku yhtäkkii muuttu niin vaikeaksi tapaukseksi.kiva oli lukea että muilla on yhtä hankalaa.lohduttaa ees vähän ja kun tämäm nyt kait voi laittaa iän piikkiin. =)

 

Voi vitsi, ompa ihanaa, että muillakin on samanlaisia "oireita"! Meillä myös 10-vuotias tupisee jatkuvasti vastaan, jättää läksynsä tekemättä, ei ikinä kuule, mitä on pyydetty tekemään jne...Kauhulla odottelen "oikeaa" murkkuikää...ja muistelen omia senaikaisia typeryyksiä...

 

vaiheessa. Ja murkkuikä varsinkin tytöillä, voi alkaa jo 9 vuotiaana!
Minun esikoiseni on murkku oikein todenteolla, mutten koe sitä minään ongelmana. Minulla on alusta asti ollut periaatteena olla lapsilleni aikuinen äiti ja sillä tuntuu pärjäävän murkunkin kanssa. Vaadin tiettyjä asioita, pidän säännöistä kiinni, mutta toisaalta olen tukena ja turvana ja rakastan lastani kiukuttelevana murkkunakin.
Ja olen ylpeä ja kannustan, kun hän onnistuu jossakin hyvin, lohdutan ja kannustan, kun joku menee pieleen.

 

Totta tuo edellinen, että kyllähän sen murkun kanssa pärjää kun on aikuinen. Ei se mikään ongelma mulle ole vaan se että lapset kasvaa Niin ne vaan varttuu. Eilen löysin tuolta kohta 9v tytöltä kainalokarvan... että se siitä sitten, murrosikää odottelemaan. Kivaa toisaalta kun näkee millaiseksi tuo esikoinen kasvaa, ja kun on toistaiseksi ainoa tyttö, ni senkin puolesta jännityksellä odotan. Toivon vaan että voisin välttää niitä asioita jotka olen kokenut että omat vanhemmat ovat tehneet "väärin". Huhhuh, siinä onkin sarkaa.

 

:flower: :flower: :flower:

Onnea murkun vanhemmille!

Meillä kaksi murkkua, eikä aina todellakaan niin ihanaa ja auvoisaa tämä elo.... :heart: