Korvalääkäri totes kuulovamman. Kuulontutkimushan sen paljasti.
Suositteli kuulokojetta. 4 vuodessa pahentunut aika paljon, jo silloin oli alenemaa, mut lähellä rajoja, nyt reilusti alle rajojen.
Sanoi että jos kuulee paremmin vois vielä auttaa tuohon puheeseenkin. Esikollahan on todettu keskivaikea dysfasia jo useampi vuosi sitten.
Esikko oli vähän hämmentynyt, lääkärillekin sanoi että kyl miä kuulen!
Luettii esitteet ja juteltiin esikon kanssa ja on nyt sitä mieltä että vois sitä kojetta kokeilla.
Mein pieninhän se repäs ja rupes heti nauramaan |O
Kylläpä lähti omaan huoneeseen miettimään/arestiin kun asiasta sanottiin!
Todellakaa mitää ilkkumisia suvaita, ei omia eikä muitakaan kohtaan :kieh:
Ja tuostapa se tuli mieleen että mites koulussa ja kaverit.
No esikkoa ei oo ikinä kiusattu dysfasian, muiden vaikeuksien, silmälasien takia. Eikä keskimmäistäkään.Joten eikai se
kuulokoje korvassakaan oo mitenkään ihmeellistä.
Syksyllä vaihtuu taas koulukin esikolla. Tosin pääsee samaan luokkaan samojen kavereiden kanssa kuin oli ekalla ja tokalla!
Muutoksia siis luvassa. Ja alkaa tuo ikäkin tekemään jo omaansa, alkaa pikkuhiljaa tunteet kuohumaan teinimäisesti (joskus kauhulla muistellu omaa teini-ikää ja nyt tajuaa mitä se oli vanhemmille)
Kenelläkää lapsella kuulokojetta? Milloin saanut ja kuin on sujunut? Käyttääkö/suostuuko käyttämään aina ja kaikkialla?
Kun se lääkäri sitäkii kysyi et tuleeko varmasti käytettyä, ettei aamulla lähtiessä sujaha reppuun ja tulee korvaan takasii kotioven takana
Tunnen lapseni enkä kyllä tämmöseen usko, mut kuitekii.
Suositteli kuulokojetta. 4 vuodessa pahentunut aika paljon, jo silloin oli alenemaa, mut lähellä rajoja, nyt reilusti alle rajojen.
Sanoi että jos kuulee paremmin vois vielä auttaa tuohon puheeseenkin. Esikollahan on todettu keskivaikea dysfasia jo useampi vuosi sitten.
Esikko oli vähän hämmentynyt, lääkärillekin sanoi että kyl miä kuulen!
Luettii esitteet ja juteltiin esikon kanssa ja on nyt sitä mieltä että vois sitä kojetta kokeilla.
Mein pieninhän se repäs ja rupes heti nauramaan |O
Kylläpä lähti omaan huoneeseen miettimään/arestiin kun asiasta sanottiin!
Todellakaa mitää ilkkumisia suvaita, ei omia eikä muitakaan kohtaan :kieh:
Ja tuostapa se tuli mieleen että mites koulussa ja kaverit.
No esikkoa ei oo ikinä kiusattu dysfasian, muiden vaikeuksien, silmälasien takia. Eikä keskimmäistäkään.Joten eikai se
kuulokoje korvassakaan oo mitenkään ihmeellistä.
Syksyllä vaihtuu taas koulukin esikolla. Tosin pääsee samaan luokkaan samojen kavereiden kanssa kuin oli ekalla ja tokalla!
Muutoksia siis luvassa. Ja alkaa tuo ikäkin tekemään jo omaansa, alkaa pikkuhiljaa tunteet kuohumaan teinimäisesti (joskus kauhulla muistellu omaa teini-ikää ja nyt tajuaa mitä se oli vanhemmille)
Kenelläkää lapsella kuulokojetta? Milloin saanut ja kuin on sujunut? Käyttääkö/suostuuko käyttämään aina ja kaikkialla?
Kun se lääkäri sitäkii kysyi et tuleeko varmasti käytettyä, ettei aamulla lähtiessä sujaha reppuun ja tulee korvaan takasii kotioven takana
Tunnen lapseni enkä kyllä tämmöseen usko, mut kuitekii.