Hankinnoista en kommentoinutkaan: mun mies varmaan löis taas jarruja pohjaan, jos alkaisin kantaa vauvanvaatteita kotiin... Ehtiihän sitä sitten. Parit vauvan villasukat mulla on kyllä tehtynä, ehkäpä ne jäävät itselle (Olen joskus tehnyt ne langanlopuista enkä ole saanut kenellekään annettua, kun eivät värikkyydessään ehkä sovi kaikkien makuun.)
Vauvan/lapsen vaikutusta parisuhteeseen ja muutenkin elämään on kyllä tullut mietittyä. Kaveripiirissä on niin monenlaisia esimerkkejä: niitä, jotka tekevät lapsen kanssa / lapsesta huolimatta kaikenlaista yhdessä (ottavat siis vauvan mukaan tai jättävät hoitoon), ja niitä, joita ei koskaan enää näe missään illanvietoissa tai tapahtumissa ja jotka eivät ilmeisesti enää kahdestaankaan tee mitään. Pyöritetään tosiaan vain sitä arkea ja voivotellaan jossain Facebookissa, ettei koskaan tapahdu mitään kivaa ja kahteen vuoteen ei ole nukuttukaan.
Kyllä minä haluaisin, että omat harrastukset ja ystävyyssuhteet pysyisivät yllä sittenkin, kun on lapsi(a). Uskon ja toivon, että sitten kun halutaan jonnekin mennä yhdessä, meillä on lapselle hoitajia lähipiiristä. Ja matkustellakin haluaisin edelleen, toki lapsi olisi mukana. Tuntuu vain, ettei tällaisista ajatuksista voi edes puhua ääneen, kun kuulostaa itsekkäältä tai siltä, ettei tiedä yhtään, millaista arki lapsen kanssa on. Totta kai lapsi on etusijalla ja varmasti ei pitkään aikaan huvitakaan lähteä minnekään, kun totuttelee arkeen vauvan kanssa.
EDIT: Niin, sen verran piti vielä sanoa, että menkat alkoivat tänään, eli tyhjennysvuodon alusta laskettuna kierto oli tarkalleen 28 päivää. Toivottavasti pysyykin tässä. Mutta yritystä me ei tässä kierrossa vielä aloiteta (kai). Pitää vielä keskustella asiasta, maltetaanko odottaa =)
Vauvan/lapsen vaikutusta parisuhteeseen ja muutenkin elämään on kyllä tullut mietittyä. Kaveripiirissä on niin monenlaisia esimerkkejä: niitä, jotka tekevät lapsen kanssa / lapsesta huolimatta kaikenlaista yhdessä (ottavat siis vauvan mukaan tai jättävät hoitoon), ja niitä, joita ei koskaan enää näe missään illanvietoissa tai tapahtumissa ja jotka eivät ilmeisesti enää kahdestaankaan tee mitään. Pyöritetään tosiaan vain sitä arkea ja voivotellaan jossain Facebookissa, ettei koskaan tapahdu mitään kivaa ja kahteen vuoteen ei ole nukuttukaan.
Kyllä minä haluaisin, että omat harrastukset ja ystävyyssuhteet pysyisivät yllä sittenkin, kun on lapsi(a). Uskon ja toivon, että sitten kun halutaan jonnekin mennä yhdessä, meillä on lapselle hoitajia lähipiiristä. Ja matkustellakin haluaisin edelleen, toki lapsi olisi mukana. Tuntuu vain, ettei tällaisista ajatuksista voi edes puhua ääneen, kun kuulostaa itsekkäältä tai siltä, ettei tiedä yhtään, millaista arki lapsen kanssa on. Totta kai lapsi on etusijalla ja varmasti ei pitkään aikaan huvitakaan lähteä minnekään, kun totuttelee arkeen vauvan kanssa.
EDIT: Niin, sen verran piti vielä sanoa, että menkat alkoivat tänään, eli tyhjennysvuodon alusta laskettuna kierto oli tarkalleen 28 päivää. Toivottavasti pysyykin tässä. Mutta yritystä me ei tässä kierrossa vielä aloiteta (kai). Pitää vielä keskustella asiasta, maltetaanko odottaa =)
Viimeksi muokattu: