Esikoista on vaikea rakastaa

[alkuper.]

luulitko, että lapset on kuin nukkeja, jotka tekevät mitä käsket, kun nappia painat.

Joo luulin. Luulin myös että ne voi deaktivoida mm. nukuttamalla ne maidolla ja piparilla aina iltaisin.

 

["verna"]

Kuulostaa ihan normaalille nuo lelujututkin, totta kai lasta harmittaa kun vauva koskee hänen leluihinsa. Tuossa nyt on monta eri konstia, joita voisit kokeilla. Voit yrittää opettaa lapselle, että kun vauva ottaa hänen lelunsa, hän voisi tehdä "vaihtokaupat" vauvan kanssa. Eli tuo vauvalle toisen lelun tilalle.

Tai sitten ehdotat lapselle, että vauva leikkii nyt sillä lelulla ja hän voisi ottaa toisen lelun ja autat leikin alkuun. Jos lapsi kiukkuaa, siinäpä kiukkuaa. Ei se kiukuttelu ketään tapa, mutta toisen vahingoittaminen sen sijaan pitää kieltää. Tönimiseen, potkimiseen jne voisi auttaa se, että kiellät lasta ja kerrot, että nyt vauva ja äiti lähtee pois leikistä, koska sinä satutit vauvaa. Yhdessä leikkimistä voidaan kokeilla myöhemmin uudestaan. Meillä tämä on auttanut hyvin nopeasti, koska yleensä lapset haluavat leikkiä ainakin äidin kanssa ja on ikävää että äiti lähtee leikistä pois. Eli huutamisen ja karjumisen sijaan lähdet tyynesti tilanteesta pois joka kerta kun lapsi ryhtyy väkivaltaiseksi.

 

["Vieras"]

luulitko, että lapset on kuin nukkeja, jotka tekevät mitä käsket, kun nappia painat.

No johan oli taas kommentti. Varmaan luuli juu! Kyllä monet lapset on paljon helpompia kuin ap:n lapsi.

 

[Pahvikannu]

Voimia ja tsemppiä minultakin! :hug: Jotenkin tutulta kuulostaa, vaikka ihan yhtä pahana meillä ei ole. Ja meillä mies on se joka joutuu syömään niitä psyykelääkkeitä...: / Meillä ei niin semmoista raivoamista lapsi harrasta, mutta kieltäytyy kaikesta ja tekee vain oman päänsä mukaan, heittäytyy lattialle ja alkaa vaikka potkia, nauraa hysteerisesti ja on väkivaltainen pikkusisarusta ja vanhempia kohtaan. Usein se tosiaan alkaa jo muutaman minuutin päästä heräämisestä, käy antamassa pienemmälle sisarukselle "aamupusun" ja samalla kalauttaa päällään kaikin voimin pienemmän päähän tai "halaa" puristamalla kaksin käsin kaulasta... Millään ei opi että ketään ei saa satuttaa! Jos yritän imettää vauvaa niin esikoinen yrittää kiivetä päälle, tulee lyömään jne, on hirveän aggressiivinen!

Mutta vaikka se tosi vaikeaa välillä onkin, niin silti minunkin mielestä paras keino on vaan kaikin voimin yrittää hillitä itseään, että pysyy tyynenä... Lapsi ei ehkä sillä hetkellä rauhoitu, mutta pidemmän päälle temppuilu kuitenkin vähenee kun lapsi huomaa ettei äiti provosoidu ja että riehumalla ei saa huomiota. Sit vaan pitää touhuta jotain mieleistä sen esikoisen kanssa vaikka kotitöiden ym. kustannuksella... Kirjotan tämän oikeastaan itsellekin taas muistutuksena, koska vaikka hyvin tiedän tämän niin silti se itsehillintä on välillä niin koetuksella että ei vaan itse osaa pysyä rauhallisena vaan sortuu siihen huutamiseen...

Ja minustakin osa-aikainen päivähoito voi olla parempi ratkaisu kuin täysin väsynyt vanhempi, joka ei jaksa huomioida lasta mitenkään positiivisesti. Lapsen käytös voi kuitenkin olla ihan erilaista hoitopaikassa ja sitten heijastua kotiinkin, kun on saanut jotain mielekästä tekemistä hetkeksi. Mutta en heti ensimmäiseksi kyllä sitä olisi lähdössä kokeilemaan, ja meillä tilanne on ainakin sellainen että paitsi ettei esikoisen päivähoitoon olisi taloudellista mahdollisuutta niin myös hoitopaikan saaminen veisi monta kuukautta... Toivottavasti se virikekerhopaikka vapautuisi ap:n lapselle!

 

[ulkonainen]

Taalla Hollannissa ei olisi tuollaista ongelmaa kun on itsestaan selvaa etta esikoinen jatkaa hoitopaikassaan . Kylla kolmevuotias jo varmasti kaipaakin paivakotia tai muuta vastaavaa.

 

["vieras"]

Meillä oli 3v ihan samanlainen. Tosin nyt täytti 4v ja edelleen on uhmaa ja erittäin omaehtoinen ja vahva luonteinen. MUTTA vuodessa on tapahtunut valtava muutos parempaan päin. (hällä myös sisarus, 8kk vanha).

Jaksan uskoa että kun viellä menee vuosi pari niin pahin on ylitetty.
Neuvolassakin kehuivat miten valtava muutos vuodessa tapahtunut.

Muuta en osaa sanoa kuin että tsemppiä, kyllä se siitä.