Almukka, Happyfeet ja Heta tervetuloa mukaan =)
Mariaanalle onnittelut ihanista ultrauutisista! :flower: Mä aion tästä lähtien laskea viikot ton ekan ultran mukaan, eli meillä nyt tänään siis 10+1, vaikka raskauslaskuri antaa 11+3. Eipä kai se niin päivän päälle ole, mutta kyllä mua harmittaa toi viikon heitto silti, saisi olla jo pidemmällä
Dementiaa kyllä löytyy täältä! Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka, mutta pahimpana jo kahdesti tapahtunut auton ikkunan auki jääminen kadun laitaan pysäköityyn autoon. Meillä kun koirat matkustaa takapaksissa, niin näin lämpimillä keleillä avaan takaikkunan kokonaan jotta taaksekin tuulee kunnolla. Ollaan tultu kotiin, otettu koirat, ovet lukkoon ja se takaikkuna unohtunut auki, vaikka olen sen edessä seissyt koko ajan! Sitten seuraavalla kerralla autolle mennessä ihmetellyt, että kuka on autoon mennyt sisään... Onneksi mitään ei ole varastettu, vaikka arvotavaraakin autossa on. Jotenkin en luota itseeni enää ollenkaan, että muistaisin hoitaa jonkun asian, pää tuntuu olevan ihan totaalijumissa koko ajan enkä saa yksinkertaisimpiakaan ajatuksia kasaan, joskus lauseiden muodostaminenkin on hankalaa!
No, ehkä tää helpottaa jossain vaiheessa.
Toinen, mikä mua vaivaa hyvinkin paljon on
järkyttävä väsymys. Nyt on muutamana päivänä jo käynyt niin, että olen nukkunut yöllä 8-9h yöunet, käväissyt muutaman tunnin töissä (5-6h), tullut kotiin, syönyt jotain pikaisesti, käyttänyt koirat pissalenkillä ja sipahtanut 3-4h päikkäreille!
Ja silti nukahtanut täysin ongelmitta yöunille 22-23 aikoihin. Ja aamulla herääminen on täyttä tuskaa... Ihan järkkyä.
Pahoinvointi, tai se ällöttävä etova/kuvottava olo, mikä on ollut seurana viimeiset pari viikkoa, on mulla jo tosiaan lakannut lähes kokonaan. Ainoastaan silloin, jos syömisestä on kulunut tosi kauan aikaa, niin tulee paha olo, mutta sekin on ns. "normaali paha olo" eli tervetullut NÄLKÄ
Syömisestä piti muutenkin mainita, että on tosi raivostuttavaa, että kaupassa ollessa alkaa tekemään mieli jotakin tiettyä ruokaa, ostetaan siihen ainekset ja sitten kotona kun tulee aika syödä sitä, niin mun ei tee enää tippaakaan mieli vaan kyseinen ruoka lähinnä etoo!
Mies on ihan helisemässä, kun valitan jatkuvaa nälkää ja että tekee mieli sitä ja tätä, mutta kun sitten saan, niin en haluakaan enää. Tilanne on kuitenkin jo sikäli normaalimpi, että mulla on ihan oikea nälkä välillä ja tekee mieli sellaisiakin ruokia, mitä ei nyt oo viikkokausiin voinut syödä. Yksi "hälyttävä" esimerkki oli se, että meillä lojui monta viikkoa pari sipsipussia keittiön pöydällä, kun mun ei tehnyt niitä mieli!
Yleensä kun sipsit häviää tästä talosta hyvinkin pikaisesti.
Naneni ja pieni 10+1