No siis...pitkä tarina. Joka tapauksessa lyhyesti sanottuna toisessa munasarjassa ei ole clomien jäljiltä mitään elämää ja toisessakin todella vähän. Ei tule ovulaatiota. Lääkäri oli pahoillaan ja sanoi, että voin toki jutella vielä omalääkärin kanssa, mutta että mitä ilmeisimmin nyt pitäisi siirtyä voimakkaampiin hormonihoitoihin, irroituspiikkeihin sun muihin. Ei kirjoittanut mulle enää clomeja lisää. Minä en halua kivuliaita hoitoja, koska pelkään ihan kamalasti lääkäreitä ylipäänsä, samoin kipua. Eikä mies halua, että alan popsia vahvoja hormoneita. En halua itsekään. Joten ei ole paljon vaihtoehtoja. Yrityskerrat on vähän omalaatuisesti laskettu, kun välillähän mulla oli puoli vuotta kokonaan ilman kiertoa, niin en siltä ajalta laskenut yrityskertoja oikeastaan. Eli lasta on yritetty nyt semmoiset 1,5 vuotta yhteensä. Ja mun tausta on aika surkea. On siis pco ja vaikea ovulaatiohäiriö ja liian ohut kohdun limakalvo ja ties mitä. Kyllähän omalääkäri sanoi, että hän meille lapsen järjestää, mutta tietty sillä ehdolla, että meillä on aikaa odottaa kenties vuosi pari ja että mä sit suostuisin niihin kaikkiin kivuliaisiin toimenpiteisiin. Ja siis noi clomitkaan ei oikein tunnu sopivan, kun munasarjat turpoaa ja kärsin loppukierrosta sitten hirveistä vatsakivuista. Elämän laatu kärsii, eikä mistään tule mitään.