Esikoisen sektiosta 1v1kk, miten iso riski haavan repeämiseen alakautta synnytettäessä?

Elikkä otsikossa jo tulikin, pohdiskelin tässä, että kun tulevat näinkin pienellä aikaerolla, niin onkohan kuopuksenkin maailmaantulo sektiolla todennäköinen vaihtoehto? Normaalistihan suosittelevat vuoden väliä ennen uutta raskautta, mutta sitähän nyt tässä ei tullut lähellekkään. Tuota arven/kohdun kestävyyttä arvuuttelin ja ajattelin josko jollain samasta tilanteesta kokemuksia?

 

Meillä ikäeroa tulee 1v4kk ja kokemuksia olis kiva kuulla :wave:

 

Meillä olisi tullut ikäeroa 1v10kk, jos tyttö olisi saanut elää :'(
Elikä synnytykseni käynnistettiin alatiesynnytystä varten, mutta kohtuni ei sitä kestänyt ja repesi, jotenka leikkaussali kutsui.

 

Voi ei, tuollaset kokemukset kuin nettimammalla juuri pahimpana ajatuksissa :hug:
Onneksi tämäkin tulokas näyttää melko tiukasti perätilassa olevan, josko pysyisi loppuun saakka niin sektio olisi varmasti edessä, eikä tarvitisi neuvotella lääkäreiden kanssa sen enempää asiasta...

 

Meillä olisi tullut ikäeroa 1v10kk, jos tyttö olisi saanut elää :'(
Elikä synnytykseni käynnistettiin alatiesynnytystä varten, mutta kohtuni ei sitä kestänyt ja repesi, jotenka leikkaussali kutsui.

Olen niin kovin pahoillani :hug:

Miten synnytys käynnistettiin? Kerrottiinko sinulle käynnistyksen riskeistä sektion jälkeen?

 

Meillä olisi tullut ikäeroa 1v10kk, jos tyttö olisi saanut elää :'(
Elikä synnytykseni käynnistettiin alatiesynnytystä varten, mutta kohtuni ei sitä kestänyt ja repesi, jotenka leikkaussali kutsui.

Olen niin kovin pahoillani :hug:

Miten synnytys käynnistettiin? Kerrottiinko sinulle käynnistyksen riskeistä sektion jälkeen?

Synnytystä käynnisteltiin niillä kapseleilla. Ei kerrottu riskeistä :'(

 

Nettimamma :'( :hug:

Meillä lapsilla ikäeroa 2v3kk ja molemmat syntyneet sektiolla. Esikoinen suunnitellusti (perätila+ahdas lantio) ja kuopus hätäsektiolla sydänäänten romahdettua. Mullakin tuo toinen synnytys jouduttiin käynnistämään ja sektion yhteydessä huomattiin että kohtu oli jo vähän revennyt. Lääkäri sanoi että hyvä tuuri kävi kun synnytys päätyi sektioon jo tuossa vaiheessa. Vauvalla oli onneksi kaikki hyvin.

 

nettimamma: :hug: Ihan kamalaa

Mäkin olen lukenut, ettei sektion jälkeen sais käynnistellä, koska kohtu ei välttämättä kestä sitä. Mutta saa nähdä miten käy...

 

nettimamma: :hug: Ihan kamalaa

Mäkin olen lukenut, ettei sektion jälkeen sais käynnistellä, koska kohtu ei välttämättä kestä sitä. Mutta saa nähdä miten käy...

Tästä on niin monta näkemystä kuin on lääkäreitäkin. Siksi onkin tosi "mukavaa" kun äitiyspolilla on joka kerta vastassa eri lääkäri, aina saa erilaista informaatiota.

 

Mulle gyne on sanonut että 2 vuotta pitäisi sektion jälkeen ootella seuraavaa raskautta jotta kohtu ehtisi parantua.

 

Mä synnytin 1v7kk sektion jälkeen ja kaikki meni ihan hyvin

Supistukset tuntui ilkeiltä sektioarvessa, joten sain epiduraalin aika nopeasti. Mut siis, mulle ihan suositeltiin alatiesynnytystä ja kukaan ei puhunut mitään mistään erityisistä riskeistä.

 

Meillä ikäeroa tuli noin 1v 5kk. Ensimmäisestä sektiosta, joka tehtiin kiireellisenä, toivuin todella hyvin eikä sektioarpi oireillut mitenkään toisen raskauden aikana eikä myöskään synnytyksessä. Oksitosiinia ei voitu kovin suurta annosta antaa tuon aikaisemman sektion takia ja tiedä sitten, että olisiko se muutenkaan asiaa auttanut. Toinenkin synnytys nimittäin päätyi sektioon synnytyksen pysähtymisen ja vauvan sydänäänten takia, kuten kävi myöskin ensimmäisellä kerralla. Ensimmäinen synnytys käynnistettiin tableteilla, mutta toisella kerralla olisi käynnistetty puhkaisemalla kalvot viikolla 42+2. Vauva päätti kuitenkin lähteä syntymään kun 42 viikkoa oli täynnä. Toivoin viimeiseen asti synnytyksen luonnollista käynnistymistä juuri tuohon aikaisempaan sektioon liittyvien riskien takia ja myös oksitosiini jätettiin ihan viimeiseksi keinoksi koittaa edistää synnytystä.

 

Elikä keskimmäinen muksuni on syntynyt viisto perätilan ja oman lantioni ahtauden takia suunnitellulla sektiolla. Tulin raskaaksi 3kk sektiosta ja kyselin eri lääkäreiltä raskauden turvallisuudesta. Vastaukset olivat monenlaisia, niistä piittaamatta pidin lapsen ja valmistauduin henkisesti myös menettämään hänet. Kaikki sujui hyvin odotusaikana ja synnytyskäynnistyi vesien menolla nukuttaessani keskimäistä. Soitto synnärille ja matka kohti synnytystä alkoi. Kaikki eteni ok, mutta supistusten aikana vauvan syke tpahti ajoittain. Olin koko synnytyksen tiukassa seurannassa vauvan sykkeen takia, ja minulle ei mahdollisen sektion takia puudutteita annettu. Kun olin noin 6 cm auki vapautui synnytyssali. johon pääsin suihkun jälkeen. Kipu oli kova, mutta sen kesti hyvin ilman puudutteita ja sain luvan yrittää alatie synnytystä kahden lääkärin läsnä ollessa. Lääkäri antoi minulle, jopa luvan spinaalipuudutukseen, joka auttoi jopa 30 min. No lapseni syntyi 12minuutin ponnarin jälkeen napanuoraan kietoutuneena, kerran käden , kerran kaulan ja kerran vartalon ympäri, joten aika paketissa poju oli. En kokenut itseäni mitenkään kipeäksi, joten alle vuorokausi pojun syntymästä olin kotosalla. Ei se alla oleva sektio mitenkään estä normaalia alatie synnytystä, mutta lasten syntyessä lyhyin väliajoin ovat lääkärit todella herkkiä toistuviin sektioihin. Ikäero meillä poikien välillä on 1v1pvä, pojila on ollut sama laskettuaika.

 

Vastailen minäkin kun tuota samaa asiaa pähkäilin keväällä omalta kohdaltani. Mulla esikoisen ja tämän kakkosen ikäeroksi tuli 1v 5kk, esikoinen syntyi sydänäänten laskun takia kiireisellä sektiolla ja tämä kakkonenkin sitten lopulta samalla tapaa. Toisella kertaa lapsivedet menivät varhain lauantaiaamuna, mutta kohdunsuu vielä täysin epäkypsä, leikkaukseen päädyttiin sitten viimein maanantaina iltapäivällä kun oksitosiini ei wörkkinyt ja vauvan sydänäänet kohosivat (infektion merkki ilmeisesti).

Ravasin loppuodotusajan äitipolilla korkean verenpaineen takia ja toiveissa oli normaali alatiesynnytys. Pelkäsin sektiota vaihtoehtona jo senkin takia, että mietin miten kummassa nostelen esikoista kotona kun sektiosta mätkähtää kuukauden nostelukielto. Pelkäsin, että jos joudutaan käynnistelemään, tuloksena olisi väistämättä sektio. Ja niinhän siinä sitten kävikin.. Mutta joka kerta äitipolilla mulle vakuuteltiin, että normaali alatie on täysin mahdollinen eikä mitään suurempia riskejä olisi - ainoa riski liittyi tuohon käynnistämiseen - sanottiin, että hallittu käynnistely on ok, mitään hirveätä prässiä ei voisi laittaa sen vanhan arven takia.

 

Minun kahdella vanhimmalla lapsellani ikäeroa tuo 1v 1kk ja ensimmäinen syntyi perätilan vuoksi sektiolla.

Missään vaiheessa minulle ei edes puhuttu missään siitä että pitäisi olla väliä seuraavan raskauden kanssa (oletan että ei kukaan vaivautunut mainitsemaan koska olin niin nuori ja ajateltiin etten heti toista tee kuitenkaan??). Myöskään toisen lapsen raskausaikana ei ollut kertaakaan puhetta mistään mahdollisista ongelmista.

Niinpä olin siis onnellisen tietämätön että jotain riskejä voisi olla, kaikki menikin kyllä ihan hyvin. Vasta muutama vuosi kakkosen syntymän jälkeen luin jostain että väliä olisi syytä olla.

 

Kaikki meni meilläkin sitten hyvin omista peloista huolimatta, tuloksena vain kuudella tikillä paikattu alakerta ja suloinen, hyvän kokoinen tyttövauva. Hiukan oksitosiiniakin jouduttiin tiputtamaan kun epiduraali heikensi liikaa supistuksia, mutta eipä sekään ongelmia aiheuttanut. Haava ei missään vaiheessa raskautta/synnytystä kipuillut. Jälkikäteen olen oikein tyytyväinen että alakautta saatiin tulemaan, palautuminen on paaaljon nopeampaa! =)