esikoisen ja toisen lapsen eroja?

[mammabää]

Joo tietenkin yksilöllistä mutta olisi kiva kuulla vertailuja, onko eka ollut ns. Vaikea ja sitten toka helppo, tai mahdollisesti toisin päin.
Tuntuu että yleistä että joko toka lapsi on rauhallisempi ja helpompi, tai vaihtoehtoisesti jääräpäisempi. Vai kenties molemmat samanlaisia?

Jos jompi kumpi on ollut vilkkaampi tai vaikeampi lapsi, johtuuko se teistä jostain erityisestä syystä? (Esim vaikea synnytys? Ennenaikaisuus? Sairaus)

 

["vieras"]

Meillä ovat kuin yö ja päivä.

 

["sartsa"]

Meillä esikoinen on aina ollut nollasta-sataan tyyppinen, sekä hyvässä että pahassa. Jo imetysaikoina sai järkyt raivarit, jos maitoa ei saanut sillä samalla sekunnilla, kun nälkä ilmoitti itsestään. Eikä rauhoittunut ennen kuin sai ruokansa. Söi usein. Kaikki kauppareissutkin piti ajoittaa hyvin tarkkaan tai muuten huusi kaupassa ihan koko ajan. Nukkui yönsä huonosti, helpotti vasta parivuotiaana. Oli "sylivauva", mutta sylissäkään ei viihtynyt paikoillaan vaan koko ajan piti humputtaa ja hetkuttaa. Toisaalta lähti aikaisin liikkeelle ja on ollut nopea oppimaan pottailut, itse syömiset ja pukeutumiset. Liikkuu taitavasti ikäisekseen.

Kuopus puolestaan on ihan vastasyntyneestä ollut rauhallinen ja kärsivällinen, jaksaa odottaa vaikka palvelu ei heti pelaakaan. Nälän unohtaa, kunhan vaan on jotakin mielenkiintoista katseltavaa. Nukkunut alle parikuukautisesta täydet yöt. Pottailu ja itse syöminen lähti hitaammin käyntiin, samoin itse pukeutuminen. Ei vaan kiinnosta. On selkeästi kömpelömpi liikkumisessa kuin mitä esikoinen oli vastaavassa iässä. Ei myöskään puhu vielä; esikoinen oli jo varsinainen papupata tässä vaiheessa.

Itse pidän eroja lähinnä luonnekysymyksenä. Ja varmasti nuoremman kärsivällisyys osittain johtuu myös siitä, että ei ole ollut ainokainen. Eli vuoroansa on joutunut odottamaan vauvasta lähtien. Mutta tosiaan luonne määrää pääasiassa.
Molemmat poikia.

 

[lucifer]

ovat kuin yö ja päivä niin luonteeltaan, ulkonäöltään, olemukseltaan... mutta mitä voisi odottaa kahdelta eri ihmiseltä muuta kuin että ovat omia persooniaan.

Aivan ihania molemmat tyylillään:heart:
meillä siis esikoinen rauhallisuuden perikuva, toinen ei niinkään.

 

[Phoebsi]

Esikoinen oli helppo automaatti-vauva, joka söi kolmen tunnin välein ja nukkui muun ajan, sitten alkoi pikku hiljaa viihtyä enemmän hereillä. Rauhallisena, tyytyväisenä, nauravaisena. Kolmen kuukauden ikäisenä alkoi nukkua täysiä öitä. Ei koskaan kipeä, ei koskaan mitään iho-ogelmia eikä mitään Kunnes sitten kävi ilmi näköjutut noin kaksi ja puolivuotiaana. Luonteeltaan on haastava siinä mielessä, että isänsä tavoin ei puhu eikä pukahda, jos joku harmittaa. Tieto pitää kaivaa ulos, tai sitten et saa mitään selville. Kiihtyy helposti, leppyy helposti. On ehkä vähän vaikea kannustettava koska minun tavoin ei yrittäisi mitään toista kertaa, jos ei heti suju

Kuopus valvotti ja oli vaativa sillä tavalla, että häntä piti paljon pitää sylissä. Hän on räjähtävä persoona, mutta toisaalta helppo koska ainakin hänestä tietää, mitä hän haluaa tai mitä ei halua.

Molemmat ovat nauravaisia ja perushyväntuulisia, ja perusterveitä olleet aina.

 

["vieras"]

Eroja löytyy veljesten väliltä, mutta niin löytyy myös samankaltaisuutta.

Esikoinen oppi monet taidot aikaisin ja varhainen puhetaito todennäköisesti esti pahimmat uhmakohtaukset. Häntä ei ole koskaan tarvinnut jäähyttää, koska puhe on riittänyt. Ikinä hän ei ole lyönyt, töninyt, potkinut ketään. Suuttuessaan pihisee ja puhisee ja saattaa korottaa ääntään. Kaikesta vilkkaudestaan ja keppostelustaan huolimatta hän haluaa olla kiltti lapsi, joka noudattaa hyviä käytöstapoja ja toimii ohjeiden mukaan. Esikoinen täyttää keväällä 5.

Kuopus on juuri täyttänyt kaksi ja toimii täysin eri kaavalla. Toki nyt on kunnon uhmis alkamassa, mutta eipä kaverilla riitä sanat kertomaan kiukuistaan. Itku ja hermostuminen tulee milloin mistäkin ja sitä kyllä sitten riittää. Ei ole mitään pieniä kohtauksia, vaan ihan kunnon raivareita. Hauska leikki tällä hetkellä on isoveljen höykyttäminen eli pienempi menee ja läpsii, huitoo yms. Isompi ei koskaan anna takaisin vaan huutaa vanhemmat paikalle. Kerta toisensa jälkeen tätä pienempää kielletään ja kannetaan tilanteesta pois ja selitetään kielletty asia. Jäähyä ollaan tähän kovapäähän jo kokeiltu, mutta pienihän tuo vielä on syitä ja seurauksia ymmärtämään, ainakaan siis sillä tasolla, että vaikutusta olisi vielä huomennakin. Mielenkiinnolla odotan, onko tämä räiskyvyys oikeasti pysyvä luonteenpiirre vai liittykö se tähän ikäkauteen. Vauvana oli tosin helpompi ja vähemmän vaativa tapaus kuin isoveljensä. Tai sitten sitä ei toisen lapsen kohdalla tehnyt jokaisesta asiasta niin kovin suurta numeroa...