sopuli
Hei!
Pakko oli ihan tehdä nimimerkki että pääsee johonkin avautumaan..
Eli, yhdessä ollaan oltu reilu kymmenen vuotta ja muutamia vuosia ollaan keskusteltu koska olisi hyvä hetki alkaa yrittää lasta. Viime heinäkuussa jätimme pillerit pois, ajateltiin että viimeistään nyt pitää aloittaa kun minulle kertyi mittariin 28 v.
Silloin heti oli tyhjennysvuoto kuten normaalisti, mutta "luomu" kuukautisia ei kuulunut. Kroppa kehitteli kyllä heti raskausoireita mutta monen negatiivisen testin jälkeen syyskuussa soitin neuvolaan, käskivät odottaa ainakin pari kuukautta kuukautisia vielä ennenkuin antavat edes aikaa lääkäriin. No, marraskuussa edelleen ei kk kuulunut, lääkäri määräsi yhden kuurin terolutia. Sillä saatiin aikaan yhdet niukat kuukautiset mutta seuraavia ei taaskaan kuulunut. Tietysti toiveikkaana taas testiä kehiin ja kohti uusia pettymyksiä...
Lääkäriin pääsin vasta viime viikolla, määrättiin kilpirauhastesteihin ja maitohormonitesteihin ja kun ei niissä ollut vikaa niin uutta terolut-kuuria kehiin, tällä kertaa kolmen kuukauden kuuri kierron päiville 15. - 24. ja sitten toivotaan että neljännet kuukautiset tulevat jo itsestään, ja ohjeistus että sillä aikaa ei saisi sitten vahingossakaan tullakaan raskaaksi, eli neljään kuukauteen ei saa yrittääkään. Eipä sillä että oikein voisikaan kun ei kerran voi yhtään laskea koska se otollinen hetki olisi... Ja mikäli ei niitä kuukautisia edelleenkään kuulu, niin kuulemma määrätään sitten lapsettomuustutkimuksiin.
Häitä oli tarkoitus juhlia jouluna (kun sanoin pillerit lopettaessa etten halua maha pystyssä vaappua alttarille) mutta niiden parin ensimmäisen negatiivisen testin jälkeen mies perui hääsuunnitelmat eikä suostu asiasta enää puhumaan. Nyt kun olen valvonut lukemattomia öitä itkemässä vuoronperään niitä turhaan heränneitä raskaustoiveita ja pelkoa siitä ettei lasta ikinä tulekaan (ja sitä että kun nyt stressaan niin ei ainakaan mitään tapahdu), niin uutena lisänä on kasvava paniikki siitä, kauanko mies jaksaa katsella hedelmätöntä eukkoa ennenkuin joko katkeroituu niin että lähtee kävelemään. (kovastihan hän vakuuttelee, ettei tässä mitään hätää ole ja otetaan rauhassa, mutta ymmärrätte varmaan nämä aamuyön tuntien kauhun hetket)
Nyt ollaan siinä pisteessä, että jos yksikin ihminen vielä kysyy "Koskas te niitä lapsia teette?" niin en tiedä pystynkä enää vastaamaan niinkuin niihin moniin kymmeniin uteluihin tähän asti, että eiköhän niitä lapsia saada eikä tehdä vai alanko vollottamaan.
Omasta toiveestani ei olla kenellekään puhuttu että edes yritetään, joten ei oikein pysty ystävillekään vuodattamaan näitä tuntemuksia.
Pakko oli ihan tehdä nimimerkki että pääsee johonkin avautumaan..
Eli, yhdessä ollaan oltu reilu kymmenen vuotta ja muutamia vuosia ollaan keskusteltu koska olisi hyvä hetki alkaa yrittää lasta. Viime heinäkuussa jätimme pillerit pois, ajateltiin että viimeistään nyt pitää aloittaa kun minulle kertyi mittariin 28 v.
Silloin heti oli tyhjennysvuoto kuten normaalisti, mutta "luomu" kuukautisia ei kuulunut. Kroppa kehitteli kyllä heti raskausoireita mutta monen negatiivisen testin jälkeen syyskuussa soitin neuvolaan, käskivät odottaa ainakin pari kuukautta kuukautisia vielä ennenkuin antavat edes aikaa lääkäriin. No, marraskuussa edelleen ei kk kuulunut, lääkäri määräsi yhden kuurin terolutia. Sillä saatiin aikaan yhdet niukat kuukautiset mutta seuraavia ei taaskaan kuulunut. Tietysti toiveikkaana taas testiä kehiin ja kohti uusia pettymyksiä...
Lääkäriin pääsin vasta viime viikolla, määrättiin kilpirauhastesteihin ja maitohormonitesteihin ja kun ei niissä ollut vikaa niin uutta terolut-kuuria kehiin, tällä kertaa kolmen kuukauden kuuri kierron päiville 15. - 24. ja sitten toivotaan että neljännet kuukautiset tulevat jo itsestään, ja ohjeistus että sillä aikaa ei saisi sitten vahingossakaan tullakaan raskaaksi, eli neljään kuukauteen ei saa yrittääkään. Eipä sillä että oikein voisikaan kun ei kerran voi yhtään laskea koska se otollinen hetki olisi... Ja mikäli ei niitä kuukautisia edelleenkään kuulu, niin kuulemma määrätään sitten lapsettomuustutkimuksiin.
Häitä oli tarkoitus juhlia jouluna (kun sanoin pillerit lopettaessa etten halua maha pystyssä vaappua alttarille) mutta niiden parin ensimmäisen negatiivisen testin jälkeen mies perui hääsuunnitelmat eikä suostu asiasta enää puhumaan. Nyt kun olen valvonut lukemattomia öitä itkemässä vuoronperään niitä turhaan heränneitä raskaustoiveita ja pelkoa siitä ettei lasta ikinä tulekaan (ja sitä että kun nyt stressaan niin ei ainakaan mitään tapahdu), niin uutena lisänä on kasvava paniikki siitä, kauanko mies jaksaa katsella hedelmätöntä eukkoa ennenkuin joko katkeroituu niin että lähtee kävelemään. (kovastihan hän vakuuttelee, ettei tässä mitään hätää ole ja otetaan rauhassa, mutta ymmärrätte varmaan nämä aamuyön tuntien kauhun hetket)
Nyt ollaan siinä pisteessä, että jos yksikin ihminen vielä kysyy "Koskas te niitä lapsia teette?" niin en tiedä pystynkä enää vastaamaan niinkuin niihin moniin kymmeniin uteluihin tähän asti, että eiköhän niitä lapsia saada eikä tehdä vai alanko vollottamaan.
Omasta toiveestani ei olla kenellekään puhuttu että edes yritetään, joten ei oikein pysty ystävillekään vuodattamaan näitä tuntemuksia.