On paljon ihmisiä joiden elämäntarkoitus ja sisältö todella ovat lapset ja on heitäkin jotka niin luulevat, kumpikin laji sitten elämänsä siihen pyhittävät. Minä en koe niin, mielestäni sellainen elämä pyörii erittäin pienessä ympyrässä. Tämä lähtee sellaisesta yleisemmästä ajatuksesta että pyhittääpä elämänsä minkä tahansa yksittäisen aiheen/kohteen palvomiseen niin sellainen elämä on kamalan köyhää ja kuivaa.
Et ihan ymmärtänyt tai osannut tulkita kirjoittamaani. Se, että elämä olisi tarkoituksetonta ilman lapsia ei tarkoita, että elämä pyörii vain lasten varassa. Lapset ovat yksi merkittävä osa elämäämme, joka on ollut erittäin sisältörikasta ja vaihtelevaa. Lapsissa on tulevaisuus. Siis meidän mielestämme. Heitä ei ole palvottu vaan kasvatettu osana perhettä. Lapset eivät rajaa pois elämästä sisältö- eikä muutakaan rikkautta.
Alkuperäinen kirjoittaja Jussi2u:
Tämä ajatusmalli on täysin arvojeni vastainen, se on mielestäni lapsellinen, kehittymättömän ajatus. Sellainen "rakkaus" jonka vahvistamiseen tarvitaan lapsi(a) tai jota lapsen/lasten saaminen voi vahvistaa on harhaa, kyseessä ei todellisuudessa ole rakkaus vaan jokin muu tunne/tarve/halu. Siis, rakastan sinua nyt niin paljon enemmän kun olemme pullauttaneet tuon esikoisemme. Tuntuuko oikealta? Entäpä: Nyt kun olemme pullauttaneet tuon kuopuksen niin rakastan sinua niin paljon enemmän kuin miten rakastin silloin esikoisemme jälkeen. Jne.
En missään vaiheessa sanonut, että olisismme lapsia tarvinneet vahvistamaan rakkauttamme. Niin vain tapahtui. Eikä se myöskään tarkoita sitä, että rakkauden määrää mitataan ennen ja jälkeen lapsia. Tätä on vaikea selittää, etenkään ihmiselle, joka ei mahdollisesti sitä itse ole kokenut. Se rakkaus kun ei lukuisten avioliittovuosien jälkeen missään tapauksessa ole alkuhuumaa ja ruusunpunaisten lasien läpi katselemista. Se on voimakasta yhteenkuuluvaisuutta, samanhenkisyyttä ja ystävyyttä niin avioparina kuin perheenä, johon lapset kuuluvat. Harhaa on se, jos kuvittelee, että rakastuminen tunteena jatkuu läpi elämän ja ellei jatku, ei se rakkautta ollutkaan. Tämä, jos mikä, on kehittymättömän ihmisen lapsellinen ajatus.
Lasten saaminen ja heidän kasvattamisensa yhteiskuntakelpoiseksi nimenomaan kehittää ja kasvattaa ihmisenä. Aikuisella ei ole varaa olla lapsellinen tai kehittymätön, jos aikoo perheensä kunnialla hoitaa. Ikävä kyllä nykyään sellaisiakin aikuisia löytyy, mutta niinpä se näkyy sitten erilaisissa tilastoissakin...