T
turhautunut äiti
Vieras
3,5-vuotias esikoinen rakastaa vauvaa (4 kk), mutta olisi koko ajan "hieman satuttamassa". Makaa päällä, vääntää kättä yms.
Vielä ei ole pahempia sattunut (muutamia pään moksautuksia lukuun ottamatta), mutta koko ajan saa pelätä.
Hoitaa vauvaa, puhuu siitä kauniisti, mutta koko ajan...
Jäähypenkille olen roudannut viime aikoina AINA, kun on edes hieman tehnyt vauvalle jotain. Penkillä ollaan keskusteltu asiasta ja tänään puhuin jopa kuolemasta. Pakko, kun tuntuu, ettei millään ymmärrä asian vakavuutta.
Olen ihan puhki asian kanssa - päivät on pelkkää huutamista ja jäähypenkkiä. Syliä, rakkautta & huomiota esikoinen saa paljon ja uskon, että todellakin kokee olonsa rakastetuksi. On totta kai pahin uhmaikä päällä, mutta onko vihjeitä, miten tuon saisi asian ymmärtämään?
Kaikki apu otetaan kiitollisena vastaan <3
Vielä ei ole pahempia sattunut (muutamia pään moksautuksia lukuun ottamatta), mutta koko ajan saa pelätä.
Hoitaa vauvaa, puhuu siitä kauniisti, mutta koko ajan...
Jäähypenkille olen roudannut viime aikoina AINA, kun on edes hieman tehnyt vauvalle jotain. Penkillä ollaan keskusteltu asiasta ja tänään puhuin jopa kuolemasta. Pakko, kun tuntuu, ettei millään ymmärrä asian vakavuutta.
Olen ihan puhki asian kanssa - päivät on pelkkää huutamista ja jäähypenkkiä. Syliä, rakkautta & huomiota esikoinen saa paljon ja uskon, että todellakin kokee olonsa rakastetuksi. On totta kai pahin uhmaikä päällä, mutta onko vihjeitä, miten tuon saisi asian ymmärtämään?
Kaikki apu otetaan kiitollisena vastaan <3