esikoinen päiväkotiin ja itse kotona vauvan kanssa?

[ulkonainen]

[QUOTE="vieras";24690480]Tiedätkö, on ihan eri asia olla 2-3 kertaa viikossa hoidossa ja ilmeisesti lyhyet päivät (3-6 tuntia?). Suomessa usein päiväkodit ovat oikeasti täysinäisiä ja ylipaikoilla lapsia ja hoitajia liian vähän (sijaisia ei saa palkata). Lisäksi on yleistä (lähes sääntö), että lapset ovat aina jokaikinen päivä 9-10 tuntia hoidossa, sillä useimmat vanhemmat töissä 8 tuntia + työmatkat. Hollannissa päivähoito tuntuu olevan ainakin kirjoituksesi perusteella paremmin kuin Suomessa. Alle 10 lapsen ryhmä ja 2-3 kertaa viikossa onkin todella toimivaa. Silti mä liputan kotihoidon puolesta jaksavan vanhemman kanssa ja riittävästi ikätasoon nähden kerhoja ja muskareita ym.[/QUOTE]

Useimmat vanhemmat tekevat tosiaan osa-aikaista tyota, joten kolme paivaa hoidossa lienee yleisin ratkaisu, tosin pitkia paivia, koska tyomatkoihin menee taalla tuhottomasti aikaa.

Ei kuullosta tosiaan Suomen paivahoito mitenkaan ihanteelliselta ratkaisulta pienille lapsille.

 

["vieras"]

Jos ap:n tapauksessa kysymys on masennuksesta, ei siihen pienet happihyppelyt auta. Eikä siihen varsinkaan auta se, että nälvitään ehkäisystä ja siitä että ei enää lapsia. Mitä hittoa se ketään hänen tilanteessaan auttaa, muuta kun saa entistä pahemman olon itselleen ja kierre sen kuin syvenee!

Ongelman lakaisemista maton alle olisi minusta se, että kaksivuotias pistettäisiin nyt hoitoon. Miten hän siihen reagoi, mieti?

Totta kai kaikkeen pystyy itse vaikuttamaan, mutta toiset tarvitsevat siihen joskus apua, eikä siinä ole mitään pahaa.

Okei, sulta vissiin meni hieman ohi...

Minä EN kannata lapsen laittoa päiväkotiin.

Sanoin, että rytmin saamiseen tarvitsevat apua, se ok, mutta itse se rytmi on sitten pidettävä.

Ja ehkäisystä en nälvinyt, mutta joskus ilmeinen asia ei mene kuitenkaan perille, vaikka sitä kaikki toitottavat.

 

[Madicken04]

Useimmat vanhemmat tekevat tosiaan osa-aikaista tyota, joten kolme paivaa hoidossa lienee yleisin ratkaisu, tosin pitkia paivia, koska tyomatkoihin menee taalla tuhottomasti aikaa.

Ei kuullosta tosiaan Suomen paivahoito mitenkaan ihanteelliselta ratkaisulta pienille lapsille.

Tuota minäkin meinaan. Itsekin tykkään että se 2-3 lyhyempää hoitopäivää voi olla ihan ok äitiyslomalla pienemmän lapsen kanssa olevan äidin esikoiselle, jos tälle on muuten vaikea saada kavereita ja tekemistä. Kenties jo siinä 2v iässä. Erityistapauksissa (kotona kaksos/kolmosvauvat joiden kanssa äidillä vaikeaa tms) voisi päivähoito jokapäiväkin olla parempi vaihtoehto kuin kotonaolo.

Mutta siis kun hoitopäivät alkavat lähennellä 10h 2vuotiaalla vain sen takia ettei äiti tykkää leikkipuistoista niin silloin on mielestäni jotain vialla. Ei nuo hoitopäivät ole enää lähtökohtaisesti lapsen edun (kavereita, virikkeitä, ohjattua toimintaa) mukaisia. Ja jos ovat niin silloin on kotona jo totain vialla.

 

[Pampas]

Lukematta edellisiä - itselläni 1v7kk ja 2kk tytöt. Käydään joka päivä melkein jossain. Kotona olemisesta kolmin ei tulisi mitään. Viikolla käydään kolmena päivänä puistossa/avoimessa pk:ssa, siihen menee aamupäivä. Taapero saa leikkikavereita ja vauva usein nukkuu tai katselee ympärilleen. Puolilta päivin tullaan takas ja taapero nukkuu 1,5-3h. Kun hän herää, on päivä jo pitkällä. Syödään, käydään ehkä toka kerta ulkona (riippuu säästä). Sitten onkin ilta ja mies tulee kotiin. Taapero menee nukkumaan klo 20 ja vauva sitten klo 22 kieppeillä (kuten minäkin).

Saan yleensä hienosti asioita aikaan, kun mieli on virkeä ja käydään jossain. Taaperon vauvavuonna homehduttiin kotona ja vieläkin muistan ajan puistatuksella. Osasyy kotona oloon oli vauvan haastava luonne, vierasti ja oli hysteerinen, jos ympärillä oli paljon ihmisiä. Hän on vieläkin haastava, mutta seurallinen.

 

["Minttuli"]

Eikoinen 10 pv kuussa hoitoon on mun ehdotus. Tai kerhoihin tms. Pitää äidin jaksaa, ei kannata syyllistää. Ihan tapaus- ja lapsikohtaista kenelle hoito on hyvä ja kelle ei.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24690480]Tiedätkö, on ihan eri asia olla 2-3 kertaa viikossa hoidossa ja ilmeisesti lyhyet päivät (3-6 tuntia?). Suomessa usein päiväkodit ovat oikeasti täysinäisiä ja ylipaikoilla lapsia ja hoitajia liian vähän (sijaisia ei saa palkata). Lisäksi on yleistä (lähes sääntö), että lapset ovat aina jokaikinen päivä 9-10 tuntia hoidossa, sillä useimmat vanhemmat töissä 8 tuntia + työmatkat. Hollannissa päivähoito tuntuu olevan ainakin kirjoituksesi perusteella paremmin kuin Suomessa. Alle 10 lapsen ryhmä ja 2-3 kertaa viikossa onkin todella toimivaa. Silti mä liputan kotihoidon puolesta jaksavan vanhemman kanssa ja riittävästi ikätasoon nähden kerhoja ja muskareita ym.[/QUOTE]

Tämä ei muuten ole edes mutu-tuntumaa vaan ihan tutkitusti Suomessa pienet lapset ovat pitkiä päiviä hoidossa, paljon pidempään kun lapset keskimäärin Euroopassa. Laittaisin linkin jos vain muistaisin mistä asian luin, mutta oli luotettava lähde. Pitkäksi päiväksi lasketaan yli 7h hoitopäivä, seitsemän tuntia toimii jonkinlaisena kipurajana lapsen jaksamisessa.

Mun mielestä pk:n aloitusikä ei ole se suurin ongelma vaan luotu kotiäitiysyhteiskunta, joka on esteenä päivähoidon kehittämiselle ja esim. joustavampien työaikojen mahdollistamiselle pienten lasten vanhemmille. Pitää valita joko kotiäitiys tai lapsi pitkäksi päiväksi hoitoon. Välissä on vain surkuhupaisa osittainen hoitovapaa, joka kaatuu yleensä naisten niskaan, aiheuttaa monille sen, etteä samat työt tehdään kiireessä nälkäpalkalla ja lapsen hoitoaikakaan ei niin merkittävästi lyhene. Kaiken kukkuraksi Kelan pienestä tuesta maksetaan kovat verot ja erotus päivähoitomaksuissa on pieni. Ja osittainen on mahdollinen vain osalle vanhemmista, esim. uudessa työsuhteessa, pätkätöissä jne. sitä ei pysty hyödyntämään.

 

["vieras"]

Mua pistää ap:n kirjoitus vihaksi. Mitäköhän järkevää sun tulisi saada tehdä? kotona kun sä olet varmaan ihan niitä lapsias varten, et itseäsi!

Ei tosiaankaan tällästen pitäisi saada mitään päiväkotipaikkoja, käsittämätöntä.

 

["Piaf"]

Ymmärrän kyllä että väsyttää ja ahdistaa kun ei saa mitään tehtyä kotona. Missään nimessä ei kannata kuitenkaan jäädä sisälle ja kolmistaan kotiin kökkimään, juuri siksi lapsi ei opi olemaan toisten kanssa ja omat päivät tuntuu pitkiltä kun ei käy missään. Lähtekää nyt ainakin joka päivä vähintään kerran, mieluummin pari kertaa päivässä ulkoilemaan, se on ainakin meillä ihan MUST tai ipana käy ihan kierroksilla. Me ollaan ekan kerran heti aamiaisen jälkeen pihalla, päiksyjen jälkeen uudestaan ja isä vie pojan vielä illalla usein hiekkikselle tai lenkille.

Kaksivuotiaallasi on selvästi uhma, ja se menee kyllä ohi. Heittäköön ensimmäisen kiven se jolla ei koskaan mene uhmaikäisen kanssa potutuksen puolelle. Kuitenkin pitää muistaa antaa esikoiselle myös jakamatonta huomiota ja aikaa, sillä pahin mustasukkaisuuskin ehkä taittuu.

Muista myös että päiväkerhot on olemassa. Meidän naapuruston 2–3-vuotiaat on kerhoissa parina päivänä viikossa jokusen tunnin ja äidit saa henkäistä kuopuksiensa kanssa. Ei ehkä kannata laittaa kaksivuotiasta päiväkotiin ainakaan kokopäiväisesti jos ei ole ihan pakko.
Tsemppiä!

 

["Piaf"]

Onneksi muuten miehesi tulee kotiin jo kolmelta.

 

[Iitu-74]

Ehkäpä tsiljoonas aloitus tästä aiheesta ja aina vaan olen samaa mieltä. Miksi tehdä lapsia tähän maailmaan, jos ei jaksa niitä sitä pienen pientä hetkeä hoitaa, kun he ovat pieniä ja siihen tarjotaan tarjottimella mahdollisuus.

 

[Löpö Rectum]

[QUOTE="tiia";24688890]Mun ei tarvitsis viedä tyttöä päiväkotiin, vaan mies voisi viedä mennessään töihin ja hakea myös.
Mulla ei edes ole autoa käytössä, että ei sinänsä edes vaihtoehtoja tässä.

Ei käydä oikein missään, kun en viihdy muiden äitien seurassa. Ja pihalla en vaan jaksa olla, kaikki ei ole puisto ihmisiä.[/QUOTE]

Mitäpä sitä lapsen tarpeilla onkaan väliä. Olkoot sekin päivät sisällä (ei ihme että turhautuu) kun äitiä ei vaan huffaa.

 

["hoitaja"]

Älä anna periksi sille, ettet jaksa, koska silloin et jaksakaan. Sellainen kierre tulee hyvin helposti kun on vielä tuollainen helppo takaportti että voi antaa esikoisen muiden haltuun. Ei tosiaankaan kannata, vaan etsiä voimia ja muita mahdollisuuksia. Näen päivittäin suruissaan itkeviä pikkuisia esikoisia, joiden äidit ovat kotona pienen kanssa. Tuollainen ei ole alle kaksivuotiaan arvoista elämää, kun päivähoito on sitä mitä on nykyisin.


Ja missään tapauksessa ei pidä päästää itseään siihen kierteeseen, että ei repäise itseään irti edes kuljettamaan sitä pientä esikoista sinne tarhaan. Sen takia päivät pidentyisivät työssäkäyvän aikataulujen mukaisiksi, mikä on väärin.

 

["joooo"]

[QUOTE="vieras";24689089]Suosittelisin, että otat yhteyttä perheneuvolaan. Kerro noista ärsytyksen ja vihan tunteista, joita tunnet esikoista kohtaan. Samoin ottaisin puheeksi tuon esikoisen rytmittömyyden. Toivon että saatte sieltä apua. Kahden lapsen äitinä oleminen vaatii harjoitusta, mutta ei se ratkaise asiaa että laitat pienen eikoisesi päiväkotiin ja keskityt vaan vauvaan.[/QUOTE]

Näin minäkin neuvoisin. Neuvolaan yhteyttä ja kerrot ap rehellisesti tilanteesta.

 

["joooo"]

Mitäpä sitä lapsen tarpeilla onkaan väliä. Olkoot sekin päivät sisällä (ei ihme että turhautuu) kun äitiä ei vaan huffaa.

Taitaa äiti olla väsynyt ja ehkä vähän masentunutkin. Eikä tuo sun kirjoitus häntä auta yhtään.

 

["hoitaja"]

Kaksivuotiaan sisaruussuhde ei kehity ja mustasukkaisuus tulee entistä vaikeammaksi kun lapsi kokee hylkäämisen. Hän ei ota asioita siltä kannalta, että äiti tarvitsee nyt aikaa vauvalle. Eli sellaiset keinot käyttöön, että joku auttaa vauvan hoitamisessa, ja sinulla on enemmän aikaa esikoiselle, niin ongelmat helpottuvat.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24691153]
Mun mielestä pk:n aloitusikä ei ole se suurin ongelma vaan luotu kotiäitiysyhteiskunta, joka on esteenä päivähoidon kehittämiselle ja esim. joustavampien työaikojen mahdollistamiselle pienten lasten vanhemmille. Pitää valita joko kotiäitiys tai lapsi pitkäksi päiväksi hoitoon. Välissä on vain surkuhupaisa osittainen hoitovapaa, joka kaatuu yleensä naisten niskaan, aiheuttaa monille sen, etteä samat työt tehdään kiireessä nälkäpalkalla ja lapsen hoitoaikakaan ei niin merkittävästi lyhene. Kaiken kukkuraksi Kelan pienestä tuesta maksetaan kovat verot ja erotus päivähoitomaksuissa on pieni. Ja osittainen on mahdollinen vain osalle vanhemmista, esim. uudessa työsuhteessa, pätkätöissä jne. sitä ei pysty hyödyntämään.[/QUOTE]

Totta, niin totta. Vaikka itse pidänkin kotivanhemmuudesta tosi paljon, niin allekirjoitan täysin ylläolevan. (Toki pk:n aloitusikä juuri 9 kk voi olla vaikea eroahdistuksen ja puuttuvien taitojen takia, 1 v:kin sopisi paremmin jo.)

 

["hoitaja"]

Mun mielestä tohon päivähoito-oikeuteen pitäisi tulla jotain muutosta. Meillä tuttavapiirissä on tulossa perheelle toinen vauva n. vuoden ikäerolla, laskettu aika kohta. Heidän esikoinen aloitti päivähoidonmuutama viikko sitten, koska äidillä ei ole aikaa huomioida isompaa kun vauva syntyy eikä ole aikaa tarjota virikkeitä. Mut miten tää äiti kuvittelee että niillä on siellä päiväkodissa aikaa huomioida sitä juuri hänen muksuaan erityisesti kun samalla hoitajalla on varmasti muutama muukin pieni huomion tarvitsija ja kotona äidillä vain yksi ja mitä virikkeitä vuoden vanha tarvii kodin ja äidin lisäksi? No tää meijän tuttavaperheen lapsi on tosiaan vasta sen vuoden ja tän keskustelun aloittajan kohta kaksi eli toki pieni ero on, mutta en silti ymmärrä tätäkään. Ei pitäis tehä lapsia jos ei jaksa niitä hoitaa.

Päiväkodeissa on hyviä hetkiä, mutta voin vakuuttaa, että niitä on paljon helpompi järjestää kotona, kun asiaan kiinnitetään huomiota. Päivähoito ei muutu niiden ikävöivien ja pikkutaaperoiden itkujen takia enää miksikään. Siinä mennään jatkuvasti huonompaan suuntaan, kun päiväkodit suurenevat ja ryhmät suurenevat.

 

[Pampas]

Valitettavasti noi kerhot ei yleensä palvele kuin vasta 3v täyttäneitä.

 

["vieras"]

Valitettavasti noi kerhot ei yleensä palvele kuin vasta 3v täyttäneitä.

Usein kauden aikana 3 v täyttävät pääsevät mukaan.

 

["hoitaja"]

Valitettavasti noi kerhot ei yleensä palvele kuin vasta 3v täyttäneitä.

Noin pieni ei tarvitse kerhojakaan, kunhan vain löytyy henkilö joka on hänen kanssaan ajoittain. Tai sitten joku on vauvan hoitajana, että äiti voi olla esikoisen kanssa.

 

["Piaf"]

Luettuani koko viestiketjun olen, AP, melko vakuuttunut siitä että kärsit (synnytyksen jälkeisestä?) masennuksesta. Ainakin pääkaupunkiseudulla pienten lasten äitejä tuetaan masennustapauksissa erittäin hyvin, esimerkiksi ilmaisella psykologilla perheneuvolassa, terveyskeskuksen psykiatrisen hoitajan tapaamismahdollisuudella jne. Ota ongelmasi puheeksi neuvolassa, varaa omalääkäriltä aika jne. Hae ihmeessä apua ja pyri kaikin tavoin siihen että saat mielialasi kohenemaan ja jaksat taas nauttia molemmista lapsistasi ja tukea heidän kehitystään. Jos et pysty laittamaan pientä esikoista osa-aikaiseen hoitoon, en suosittele päiväkotia.

Lasten edun vuoksi yritä huolehtia omasta jaksamisestasi täällä annettujen vinkkien mukaan. Ei ole itsekästä pyytää apua, vaan päinvastoin.

 

[äiti myös :)]

Ymmärrän kyllä sua. Mun mielestä 2 kuukautinen vauva on kuitenkin vielä aika pieni, päiväunirytmitkin ja muut jutut eivät ole välttämättä vielä säännölliset. Joten teillä on elämä uuden kanssa vasta aloillaan, synnytyksestäkin vasta pari kuukautta, uusi perheenjäsen kuitenkin mullistaa elämän niin täysin. Ei se elämä kahden pienen kanssa ole aina helppoa. Kyllä se elämä siitä vielä tasaantuu, mutta itsekin kyllä sen eteen täytyy tsempata. Kotihommista voi vähän löysätä, ei kauheasti kannata stressata... kunhan jotenkuten perussiisti koti ja murkinaa säännölliseti. Kannattaa tehdä isoja keittoja, joista syö kolmekin päivää. Ulos kyllä kannattaa yrittää lähteä vaikka vauvan päiväuniaikaan. Meillä ulkoilut oli aluksi hankalia, vauva heräili helposti eikä viihtynyt yhtään vaunuissa hereillä. Joo, oli tosi hankalaa aluksi, mutta kyllä sekin vihdoin helpotti.

Mustasukkaisuus esikoisella vauvaa kohtaan on aivan normaalia, menee ohi ja hetken päästä touhuilevat jo keskenäänkin Juu, kuukaudet vaan hurahtaa näiden pienten kanssa. Mutta anna esikoiselle omaa aikaa esim. iltaisin, käykää kaksin ulkoilemassa, jätskillä, kirjastossa ym. Teillä on varmaan kivaa. Joku oma harrastus voisi olla esikoiselle kiva, vaikka iltaisinkin ja toki isäkin voi viedä esim. muskariin, Tai viekää vuoroviikoin, jos ei niin nappaa Niin ja muista että uhma on ihan normaalia, mutta saattaa olla tosi raskasta välillä.

Tsemppiä, usko pois kyllä se rytmi siitä löytyy. Mutta yritä pakottaa itsesi sinne ulos alkuun vaikka hetkeksi ja pidennä aikaa hissukseen. Käytä myös hoitoapu hyödyksi, esim. esikoinen mummolaan välillä päiväksi.

Kaikkea hyvää lämpöisin ajatuksin!

 

[Jätkä]

[QUOTE="tiia";24688890]Mun ei tarvitsis viedä tyttöä päiväkotiin, vaan mies voisi viedä mennessään töihin ja hakea myös.
Mulla ei edes ole autoa käytössä, että ei sinänsä edes vaihtoehtoja tässä.

Ei käydä oikein missään, kun en viihdy muiden äitien seurassa. Ja pihalla en vaan jaksa olla, kaikki ei ole puisto ihmisiä.[/QUOTE]


Mä katsoin, että olen ulkoilemassa ja puistoissa sen lapsen vuoksi, en itseni ja mahdollisten äitikavereiden. En itsekään tykännyt käydä seurakunnan kerhossa kuin muutaman kerran, liikaa hälyä ja ei oikein synkannut muiden aikuisten kanssa. Lapsen vuoksi kuitenkin ulkoiltiin joka päivä pihalla/puistossa -ja olihan se ihanaa kuitenkin, sai remuta ja kuluttaa energiaa.

 

["anna"]

Jos ap.n tilanne pitää paikkansa eikä ole vaan provomielessä kirjoitettu,tulee todella mieleen masennus,kannattaa hakea apua mahd. pian! Vanhemmuus ei ole aina hauskaa ja usein väsyttää,mutta eikai kukaan kuvittelekaan elämän jatkuvan samanlaisena kuin ennen lapsia heidän saamisensa jälkeen? Harvempi aikuinen rakastaa puistossa olemista ja viettäisi siellä vapaaehtoisesti aikaa ilman lasta,mutta lapsen takiahan sinne mennään ja hänen ilostaan saa sitten itsekin mielihyvää. Samoin perhekerhot,jonne mennään lasten takia,mutta siinä samalla mahdollista saada itsekin sosiaalisia kontakteja muista aikuisista.
Päivärytmi on nyt aika oleellinen osa aikuistenkin elämää,on sinulla varmaan sellainen ollut ennen lapsiakin. Nyt se täytyy vaan muokata lapsille sopivaksi,eikä tämä tarkoita ettei joskus voisi olla poikkeuksellisia päiviä taikka kaikki olisi tehtävä aina samalla tavalla. Tsemppiä ap ja hae ihmeessä pian apua itsellesi,jotta jaksatte kaikki paremmin!