Äitiyslomalle jäätyäni (kk ennen laskettua aikaa) poika jäi puolipäivähoitoon, koska kärsin hirvittävästi supisteluista ym. kivuista. Kun vauva syntyi poika jatkoi päiväkodissa kuukauden ajan puolipäiväisenä, jotta sain jollakin tavalla kotona rutiinit pyörimään. Silti oli huono omatunto, olisiko silti pojan parempi olla kotona.
Olisin ehkä harkinnut puolipäiväpaikan pitämistä, mutta päiväkodin johtaja sanoi suoraan, että heille on jonoa paljon ja hän suosittelee lämpimästi, että äitiyslomalaiset pitävät lapsensa kotona.
Näin jälkikäteen olen iloinen, että sain pitää poikani siirtymävaiheen ajan päivähoidossa puolikkaalla päivällä. Toisaalta olen myös kiitollinen siitä, että poika sai olla vuoden verran kotona. Se teki hyvää kummallekin. Alussa poika hyppi seinille, kun hän oli tottunut päiväkodin huiskeeseen. Hän kuitenkin rauhoittui ja alkoi ohjatun leikin sijasta ihan itse keksimään leikkejä. Jatkuvien flunssien osalta tuli mukava tauko sairasteluun kotiäitiyden ajaksi.
Puistoissa ei paljon ollut samanikäisiä lapsia, mutta käytin poikaa välillä päiväkodin pihalla leikkimässä vanhojen tarhakavereitten kanssa. Meillä oli pyydetty myös puhelinnumeroita, joten viikonloppuisin (harvemmin arki-iltaisin) poika tapasi vanhoja tarhakavereitaan leikin merkeissä. Kuitenkaan omanikäistä kaveria ei ollut joka päivälle. Yhdessä leivottiin, mutta poika myös itse piirteli, askarteli ja muovaili samalla keittiön pöydän ääressä, kun tein ruokaa.
Elimme normaalia, rauhallista kotielämää. Välillä käytiin kirjastossa tai vaikka mentiin junalla jonnekkin, mutta enimmäkseen päivä koostui päivittäisestä leikkipuistossa käymisestä, ulkoilusta viereisessä metsässä yms. Meillä ei ole aikuista hoitoapua olemassa (vanhempani työelämässä toisella paikkakunnalla), joten olihan se raskasta kahden lapsen kanssa. Kuitenkin kaikkeen sopeutuu.
Nyt olemme koko perhe kesälomalla ja ensi viikolla poika aloittaa eskarin. Hän siis on päivähoidossa toukokuuhun saakka puolipäiväisenä. Minä jatkan kotona vielä vuoden verran siten, että teen jonkun verran iltaisin/viikonloppuisin töitä kotikoneelta käsin, kuten olen tehnyt koko äitiyslomani ajan. Sen jälkeen poika menee kouluun, tytär päivähoitoon, mutta kuitenkin niin, että aion tehdä lyhennettyä työaikaa (4 päiväinen työviikko), sillä töihin on pakko mennä, kun asuntolainan kanssa ollaan oltu vähän tiukoilla äitiyslomani ajan.
En halua syyllistää, mutta minusta on hyvä lapsienkin nähdä, että kotitöitä voi tehdä koko perheen voimin eli lapsia ei tarvitse laittaa hoitoon siksi aikaa, että saa tehtyä normaaliin elämään kuuluvia asioita. Siivouksessakin teemme sitä koko perheen voimin ja meillä jopa tämä puolitoistavuotias osaa kerätä jo lelujaan lattialle "legoja syövän imurin alta". Minusta lapsilla ei tarvitse olla koko ajan hauskaa, vaan he voivat itsekin opetella viihdyttämään itseään. Muuten käy niin, että lapset luiskahtavat äkkiä viihdyttämään itseään pelikoneilla yms, kun eivät viihdy kirjojen, piirrustuspaperin, puuhakirjojen, legojen tms. parissa. Meillä DVD:tä katsotaan päivittäin puoli tuntia, muttei sen enempää. Totta kai on raskasta ja päivittäin käyn yksin lenkkeilemässä, jotta jaksaisin. Silti koen, että olen itse löytänyt sopivan tasapainon perheellemme enkä koe, että huonoa omaatuntoa pitäisi potea. Uskon, että tulen lämmöllä muistelemaan tätä aikaa myöhemminkin.