esikoinen alle vuoden ja taas raskaana

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Moi!

Kokemuksia pienestä ikäerosta kaipailisin. Oon aika paniikissa kun esikoinen on vasta 10kk ja ehkäisystä huolimatta r-testi näytti tällä viikolla positiivista :/

Tarkotus oli tehdä toinen lapsi, mutta vasta useamman vuoden ikäerolla.
Millaiset vaunut olette hankkineet?
Nukkuuko esikoinen pinnasängyssä vielä vauvan synnyttyä?
Oletteko nauttineet kakkosen vauva-ajasta ollenkaan?
Pääseekö kahden lapsen kanssa kaupungille tms päivisin vai oletteko olleet neljän seinän sisällä?

Ikäeroa tulisi n. 1v 6kk..

Tunnen huonoa omaatuntoa kun toivon, että tapahtuisi vielä keskenmeno tms. Mutta kyllä tää varmaan positiiviseksi muuttuu kunhan vähän totuttelee ajatukseen.. mies on jo vähän innoissaan kun saadaan lapset sit kerralla pois alta ja esikoinen saa leikkikaverin.
 
Meillä on sisarusrattaina phil and teds sportit ja olen tosi tyytyväinen valintaan. Sisarus/tuplarattaat on aina jossain suhteessa kompromissi joten kannattaa miettiä mitkä ominaisuudet on teille tärkeimmät.

. Esikoimen siirrettiin pois pimnasängystä ennen toisen syntymää, mutta jälkikäteen ajatellen se oli virhe, kun nukkuminen ja nukuttaminen oli pitkään hankalaa. Kaksvuotiaana on parempi ikä siirtyä pois pimniksestä. Jos teillä on matkasänky, niin ehkä esikoisen voi siirtää siihem ja vauva sitten pinnasänkyyn.
Olen kyllä nauttinut vauva-ajasta ja kotona olosta.
Kaupungille toki pääsee kun lähtee vaan, miks ihmeessä ei pääsis? mutta harvemmin tulee tietysti lähdettyä kun vauvan päikkäriaika kuluu esikoisen kanssa ulkoillessa.
 
Lisään vielä että vaikka olisit vaan sen yhden lapsen kanssa kotona niin yli yksvuotias ei oo kovin hyvää shoppailua ja kahvitteluseuraa vaan tosiaan hiekkalaatikon reunalla, muskareissa, perhekahviloissa menee aika ja sosiaaliset kontaktit sekä lapselle että itselle on siellä
 
Ikäeroa 1v5kk.
Esikoinen ei nukkunut pinnasängyssä, siirtyi 1-vuotiaana tavalliseen lasten sänkyyn.
Kuopuksen vauva-aika meni miten meni, hällä oli omia ongelmia ja aika sumussa ensimmäinen vuos meni. Esikoisen vuosi meni hukkaan siinä samalla :/ Mutta tätäpä ei voinut arvata, jos kuopus olisi ollut terve lapsi niin kaikkihan olisi mennyt toisin.

Nykyään, kun nuo no 3 ja 2-vuotiaat, niin kaikki menee hyvin :) Sisarukset leikkii keskenään eikä tylsää kyllä tule kenelläkään.

Rattaina meillä oli carenan double swingit. Niissä oli tilavimmat tavarakorit muihin tupliin verrattuna. Ja se oli meillä ehdoton, koska autoa ei ole ja kaupassa käynnit hoidetaan kävellen. Näissä rattaissa oli myös plussana se, että vauvan kopan sai naama työntäjään päin, kun esikoinen pystyi istumaan kasvot menosuuntaan päin. Kääntyvät etupyörät ja kapeat tuplat vierekkäin istuttaviksi.
 
meillä kahdella isommalla ikäeroa 1v5kk. Alku oli aika sekava kun vauvalla oli paha koliikki, mutta 4kk jälkeen helpottui. Lapset ovat aina olleet kuin paita ja peppu ja parhaat ystävykset. Mitään mustasukkaisuutta ei ollut. isompi oli kaikessa tekemisessä mukana aina ja joka paikassa. Kaksostenrattaat oli ehdottomat. Meillä ainoa ongelma oli nukkuminen kun vanhempi lapsi nukkui tosi huonosti.

Nyt ovat 7v ja 6v ja edelleen aina yhdessä. Ollaan tyytyväisiä tuohon ikäeroon. Tosin kun meille syntyi nuorin isolla ikäerolla isompiin ( 6v ja 5v ) niin onhan tämä vauva-aika ollut todella luksusta kun on voinut keskittyä yhteen vauvaan. Tästä osaa todellakin NAUTTIA. Kummassakin on omat hyvät ja huonot puolensa :D

Onnea raskauteen!
 
[QUOTE="Annika";26519412]Meillä on sisarusrattaina phil and teds sportit ja olen tosi tyytyväinen valintaan. Sisarus/tuplarattaat on aina jossain suhteessa kompromissi joten kannattaa miettiä mitkä ominaisuudet on teille tärkeimmät.

. Esikoimen siirrettiin pois pimnasängystä ennen toisen syntymää, mutta jälkikäteen ajatellen se oli virhe, kun nukkuminen ja nukuttaminen oli pitkään hankalaa. Kaksvuotiaana on parempi ikä siirtyä pois pimniksestä. Jos teillä on matkasänky, niin ehkä esikoisen voi siirtää siihem ja vauva sitten pinnasänkyyn.
Olen kyllä nauttinut vauva-ajasta ja kotona olosta.
Kaupungille toki pääsee kun lähtee vaan, miks ihmeessä ei pääsis? mutta harvemmin tulee tietysti lähdettyä kun vauvan päikkäriaika kuluu esikoisen kanssa ulkoillessa.[/QUOTE]

Noi sportit on surkeet, itse ostin tytölle ne ja lähes joka päivä tulee kirottua. Jarru painava ja hankala ja jostain syystä saattaa kesken juoksun mennä kiinni ja sitten törmää rattaisiin. Etupyörä vetää täysin omaa showtaan ja pyörii villisti joka suuntaan. Tavaratilaa on hyvin vähän ja vievät tosipaljon tilaa, pituudelta ja leveydeltä, varsinkin bussissa. Erittäin vaikea mahtua. Tosin kaksosrattaissa on sitä varmaan muutenkin, mutta nuo ovat pituudeltaan suunnilleen puoleen käytävään asti, siitä on kiva rämpiä ohitse..

Kaksosrattaina ei olla käytetty ja sitten varmaan vaihdettaisiinkin, kuulemma on lapsenhoito hankalaa kun toinen on takana ja tuntuu että toinen jää johonkin kauas äidistä rattaissa toisen ollessa takana välissä. Ja se takana oleva ei pahemmin maisemia näe..
 
hieno asia on se ainakin, kuinka niistä on sitten kaveria toisilleen :) siskolla on tytöt ikäerolla 1v4kk, ja ne on aina tykännyt leikkiä keskenään ja nyt esiteineilevät kilpaa ;) jos on vaan yksi lapsi, niin sille pitäs koko ajan olla seurana ja keksiä tekemistä.. onnea raskauteesi!!
 
Meidän lapsilla on ikäeroa 1v9kk, eli hieman enemmän, kuin teillä tulisi olemaan. Uusia vaunuja emme hankkineet, vaan käytimme samoja mitä esikoisella. Jos oli tarvetta laittaa isompi rattaisiin, kietaisin pienemmän manducaan. Esikoinen on kyllä aina kävellyt reippaasti pitkiäkin matkoja. Varmaan tuplatkin on ihan varteenotettava vaihtoehto.

Esikoinen nukkui pinniksessä reilu 2v asti. Juniori nukkui minun vieressäni vähän alle vuoden ikäiseksi ja kun yösyötöt loppuivat, siirsin pinnikseen, jossa nukkuu edelleen meidän vanhempien huoneessa.

Kaikin puolin meillä on mennyt tosi hyvin. Tosin toinen lapsi oli suunniteltu ja halusimme pienen ikäeron ja siksi asennoituminen vähän rankempaan vauvavuoteen oli helpompaa.

Uskon kyllä, että tulette selviämään hyvin. Ja ajattele kuinka lapsista on sitten seuraa toisistaan. Muutaman vuoden päästä pääset helpommalla, kun lapset leikkivät keskenään :)
 
Kiitos kokemuksista.
Soitin tänään heti neuvolaan ja pääsen sinne ensi viikolla jo juttelemaan. Joka toinen minuutti olen sitä mieltä ettei tämä nyt maailmanloppu ole ja joka toinen sitä mieltä etten haluu vielä/en ole valmis/en jaksa/en pärjää... onneksi mies suhtautuu positiivisesti ja yrittää tartuttaa positiivisen ajattelun myös muhun :) Hän sanoi, että tämä on aika paljon asenteesta kiinni. mikä varmaan onkin ihan totta.. kolmen vuoden päästä olemme varmaan jo tyytyväisiä että pahin vauvarumba on ohi.

Esikoisen vauva-aika on ollut aika haastava, ei nuku vieläkään kokonaisia öitä ja on todella vilkas jne.

Ehkä on kuitenkin normaalia ja kuuluu asiaan, että tunteet heittelee ainakin näin aluksi. abortti ei tule silti kysymykseenkään, koska muita esteitä (asunto,raha tms) ei ole toiselle lapselle ja toinen oltais tehty kuitenkin parin kolmen vuoden päästä.

-ap
 
Meillä lapsilla ikäero 1v10kk ja raskausaika oli mulla aika vaikee kipujen takia,
ja kun vauva synty oli aluks vaikee saada vauvanhoito, toisen lapsen hoito ja
kodin siistinä pitäminen tasapainoon mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa alko sujumaan.
Nyt lapset 2v ja kohta 4v ja ite saa tehtyä ruuat, siivoukset, pyykit yms rauhassa
kun lapset leikkii keskenään :) Mä varmaan kävisin kaupungilla lasten kans jos olis
oma auto.
 
Meillä esikoisella ja toisella ikäeroa 1v3kk ja arkii sujui tosi hyvin. Miinus oli että esikoinen joutui liian pian " isonpojan" rooliin... Käytössä oli vaunut ja siihen sisaristuin tuolloin. Kummallakin lapsella oli oma pinnasänky. Ja lasten kasvettua oli seuraa toisilleen=) .
 
Noi sportit on surkeet, itse ostin tytölle ne ja lähes joka päivä tulee kirottua. Jarru painava ja hankala ja jostain syystä saattaa kesken juoksun mennä kiinni ja sitten törmää rattaisiin. Etupyörä vetää täysin omaa showtaan ja pyörii villisti joka suuntaan. Tavaratilaa on hyvin vähän ja vievät tosipaljon tilaa, pituudelta ja leveydeltä, varsinkin bussissa. Erittäin vaikea mahtua. Tosin kaksosrattaissa on sitä varmaan muutenkin, mutta nuo ovat pituudeltaan suunnilleen puoleen käytävään asti, siitä on kiva rämpiä ohitse..

Kaksosrattaina ei olla käytetty ja sitten varmaan vaihdettaisiinkin, kuulemma on lapsenhoito hankalaa kun toinen on takana ja tuntuu että toinen jää johonkin kauas äidistä rattaissa toisen ollessa takana välissä. Ja se takana oleva ei pahemmin maisemia näe..

Heh, kuten sanottu, elämä on kompromisseja, joten perustelen meidänkin valinnan.. Meidän oli pakko ottaa peräkkäinistuttavat, koska mitkään tuplat ei ois mahtunu meidän autoon. Halusin myös että lapset pystyvät yhtä aikaa nukkumaan rattaissa, joten sisarusistuimen kallistus oli välttämätön. halusin isot renkaat että pärjätään kelissä kuin kelissä. Silloin kun olin tekemässä valintaa niin phil and tedseillä ei ollut vielä nelipyöräisiä ja muissa merkeissä oli meille liian pienet eturenkaat.

Komipyöräisiä juu en kyllä enää toiste ottaisi, mutta nuo sportit kun pakkaa niin että painavampi lapsi on alla niin se ohjaantuu ihan hyvin, jos eturenkaalle tulee liikaa painoa niin ohjaus on tosi kenkku varsinkin jos pyörässä on huonolaisesti ilmaa. Näin päin pakattuna on myös se etu että se painava,pi eli isompi lapsi saa välillä kävellä ja näkee siinä maisemia, sitten kun ei enää jaksa niin voipi taas mennä sinne alapenkkiin. Me on mahduttu niillä busssiin ihan hyvi.
 
itsellä esikoine oli vain n. 4 kk ku testi näytti plussaa ja täysin samat tunteet oli sillon. Itsekki kävin neuvolassa juttelemassa koska olin abortin ja synnytyksen välillä kokoaja.. ehkä jopa enemmän abortin kannalla. Sen kyllä saa tietääkseni jos lapsen pitäminen tuntuu liian ahdistavalta/ylivoimaiselta. Nyt laskettuun aikaan kolme kuukautta ja yhä ajoittain tulee epätoivon/ahdistus-puuskia siitä selviämisestä. En osaa oikein neuvoa tai lohduttaa sillä itsellä ei ainakaan ne "kyllä sää pärjäät,on ne muutki pärjänny"-jauhamiset auta. Ehkä mun neuvo on se että kuuntele ITSEÄS nii sitte tiedät pärjäätkö ja miten.
 
Meillä ikäeroa 11kk.

Nyt lapset on jo isoja, 4&5v ja kuin paita ja peppu. Täytyy sanoa, että päivääkään en vaihtaisi.
Enkä toivoisi yhtään isompaa ikäeroa.

Meillä oli tuplarattaina emmaljungan twin city crossit, olivat tosi hyvät.
Esikoinen ei osannut edes kävellä vielä kun kuopus syntyi, joten hyvät kärryt olivat tarpeen.

Esikoinen nukkui pinnasängyssä, mutta omassa huoneessaan jo ennenkuin kuopus syntyi.
Vauva-aika meni ikäänkuin samassa paketissa, lapsista on ollut tosi paljon seuraa toisilleen. Kyllä mä nautin molempien vauva-ajasta. Kahden taaperon kanssa pärjäsi oikein hyvin kyläilyt sun muut.
Missään kaupungilla en ole koskaan tykännyt pyöriä, uskaltaisin silti väittää että ei 1-vuotias ole sen parempaa shoppailuseuraa kuin 1,5-vuotias ja vauvakaan.. Sovituskoppiin tuplarattaiden kanssa ei kyllä mahdu :D
 
En osaa oikein neuvoa tai lohduttaa sillä itsellä ei ainakaan ne "kyllä sää pärjäät,on ne muutki pärjänny"-jauhamiset auta. Ehkä mun neuvo on se että kuuntele ITSEÄS nii sitte tiedät pärjäätkö ja miten.

Hyvin totta tämäkin.
Toiset ei pärjää edes sen yhden lapsen kanssa, toiset nauttii ajastaan kolmen alle 3-vuotiaan kanssa.

Riippuu PALJON itsestä ja omasta asenteestakin.
Monesta helposta asiasta on myös helppo tehdä vaikeaa.
 
No mun mielestä tuo ei ole pieni ikäero, vuos tms. on pieni ikäero.. :D

Eli me tehtiin ihan tarkoituksella 1v7kk ikäerolla toinen ja hyvin on mennyt, esikoinen nukkui vielä pinniksessä joten ostin kirpparilta toisen..Esikoinen osas kävellä ja syödä itse jne. joten niissä pääs helpolla sen kanssa..Alkuaika oli tottakai rankkaa, mut eiks se oo vauvojen kanssa aina, oli ikäero mikä tahansa.. :) Nyt on kiva kattoa kun isoveikka hoitaa siskoaan ja saa hänet nauramaan, hyvä parivaljakko noista vielä tulee. :)

Kyl se siitä, nou hätä! :)
 
Meillä oli esikoinen siinä puolen vuoden paikkeilla, kun tulin uudelleen raskaaksi, lapsilla ikäeroa pikkuisen vajaat 1v3kk.

Me hankittiin Takon Duo Driver tuplat. Niitä voi käyttää sekä vaunu- että ratasasennossa, mikä tarve nyt sitten sattuu olemaan. Tyytyväinen olen noihin ollut.

Esikoinen nukkuu pääosin pinnasängyssä, välillä meidän kanssa isossa sängyssä. Muu ei onnistuisikaan, sillä neiti pyörii ja liikkuu niin paljon unissaan, että pääsisi aika äkkiä tipahtamaan lattialle, eikä sellainen herätys olisi kenellekään mukava. Kuopus nukkuu vielä vieressä, mutta kunhan hieman kasvaa, tarkoitus on siirtää hänet pinnasänkyyn nukkumaan (eli hankkia hänelle oma sänky).

Meillä riesana on koliikki, jota ei mukavaksi voi kehua parhaalla tahdollakaan. Mutta tietysti ne ajat, joita vauva ei huuda, ovat kyllä oikein nautittavia ja mukavia. Touhua ja tohinaa kieltämättä riittää, ja välillä tuntuu raskaalta ja väsyttääkin, mutta tosiaan sitä iloakin on ihan valtavasti.

Kyllä minä ainakin näiden kanssa olen päässyt kaupungille. Alusta asti sairaalasta vauvan kanssa kotiuduttuani olen lasten kanssa ulkoillut päivisin. Käynyt puistoissa ja lenkillä, kaupungillakin. Meillä nyt tietysti helpottaa se, että esikoinen suostuu vielä istumaan rattaissa.
 
Minun lapsilleni tuli ikäeroa myöskin pikkuisen alle 1v3kk. Yksin olen lasten kanssa.

Raskausaika meni hyvin. Esikoista odottaessani olin kipeä ja vaivoja oli joka lähtöön, joten tämän toisen odotus oli siihen verrattuna kuin unelmaa pientä iskiasjomotusta lukuunottamatta. Odotusaika meni ohi kuin siivillä, ja siinä oli minusta sekä hyvät että huonot puolensa. Hyvää oli se, että ajankulua ei ehtinyt niin laskemaan eikä siten myöskään aika käynyt pitkäksikään - touhua ja puuhaa oli näet välillä vähän liikaakin. Huonoa puolestaan oli se, että raskausajasta ei jotenkin ehtinyt nauttia.

Sairaalasta kotiuduttiin vauvan kanssa nopsasti, ja pari ensimmäistä päivää meni lepäillessä siinä määrin, kuin se oli mahdollista. Äkkiä kuitenkin pääsin taas mukaan tavalliseen päivärytmiin kaikin tavoin, ja kodistakin olen pystynyt kyllä huolehtimaan ihan entiseen malliin.

Raskasta on välillä ollut. Vauvalla välillä todella pahoja vatsavaivoja, ja tietysti arjen pyörittäminen yksin (kun varmasti on sitä kaksinkin) kahden alle kaksivuotiaan kanssa muutenkin on aika tekemisentäyteistä hommaa. Iltaisin sitä tahtoo yleensä olla jo aika valmis nukahtamaan heti, kun siihen vain on mahdollisuus - mutta missäpä sitä nyt ei väsyisi. Touhua kyllä riittää aamusta iltaan ja öisinkin, mutta kyllä tämä mukavaakin on, pois en vaihtaisi.

Vaunujen/rattaiden tarpeellisuus kyllä kannattaa miettiä jokaisen ihan tapauskohtaisesti. Minä ostin tuplarattaat, ja ne on meillä kyllä tulleet tarpeeseen ja otettu käyttöön melkeinpä heti, kun laitokselta pois päästiin.

Esikoinen nukkuu pinnasängyssään, tosin välillä nukkuu vieressäkin. Pienimmäinen nukkuu joko vieressä - tai jos esikoinen nukkuu vieressä, niin pieni on sitten vuorostaan pinnasängyssä. Omaa sänkyä vauvalla ei vielä ole, mutta lähiaikoina olen ajatellut sänkyhankinnat suorittaa. Esikon kohdalla tavallinen lastensänky ei tule vielä kysymykseenkään.

Kyllä minä ainakin tähän mennessä olen näistä vauvelin vatsavaivoista huolimatta nauttinut tästäkin vauva-ajasta :)

Kaupungilla olen kyllä päässyt käymään lasten kanssa. Mielelläni sinne välillä lähdenkin, etten täysin höperöidy metsäpoluilla lenkkeillessäni. Hyvin meillä on mennyt, tosin riippuu tietysti vähän siitä, mitä sieltä kaupungilta lähtee hakemaan. Sovituskoppiin ei tosiaan, kuten joku sanoikin, tuplien kanssa ole asiaa, mutta paljon muutakin tekemistä kyllä luulisi löytyvän.
 
Mulla ei ole kokemusta omien lapsien kohdalla mutta mulla ja mun veljellä on tasan tuo 1v 6 kk ikäeroa ja olen erittäin kiitollinen vanhemmilleni tästä :) Ollaan oltu aina tosi läheisiä, teini-iässä ja lapsuudessa oli suurin osa kavereista yhteisiä ja miljoona muutakin plussaa! Mä haluaisin myös omille lapsilleni samanlaisen ikäeron suunnilleen.
 

Yhteistyössä