Erottiin - käytännön neuvoja?

[astrolabe]

Ap kirjoitti: "Yhdessä pysyminen ei ole vaihtoehto, koska en rakasta enää miestä ja kaipaan omaa tilaa."

Todennäköisesti tässä on vaan sitä, että ap on nuori ja lapsi niin pieni. Jos vaan oottais pari vuotta ja ottais sitä omaa tilaa siinä parisuhteessa (omat kaverit, omat menot, oma identiteetti parisuhteellisenakin) niin tältä erolta vältyttäisiin. Se rakkaus tuskin kadonnut, on vain hukassa siellä pikkulapsiajan, opiskelujen ja aikuiseksi kasvamisen alla.

 

[sääli]

15 vuotiaasta olit miehen kanssa? Älkää ihmiset antako noin nuorten tyttöjen seurustella. Tuo on seurausta siitä.

 

[viera.s]

Ap kirjoitti: "Yhdessä pysyminen ei ole vaihtoehto, koska en rakasta enää miestä ja kaipaan omaa tilaa."

Todennäköisesti tässä on vaan sitä, että ap on nuori ja lapsi niin pieni. Jos vaan oottais pari vuotta ja ottais sitä omaa tilaa siinä parisuhteessa (omat kaverit, omat menot, oma identiteetti parisuhteellisenakin) niin tältä erolta vältyttäisiin. Se rakkaus tuskin kadonnut, on vain hukassa siellä pikkulapsiajan, opiskelujen ja aikuiseksi kasvamisen alla.

Sama tuli minulle mieleen. Kyllähän se vauva- ja taaperoarki on sellaista, ettei omaa tilaa paljon jää, ellei aktiivisesti omaa aikaansa ota.

Vuoroviikkoasumisesta: uskon että sisarus tuo turvaa ja pysyvyyttä, joten vaikka 2,5- ja 4-vuotiaat ovat yhdessä sopeutuneet vuoroviikkoasumiseen hyvin, yksinäiselle 2-vuotiaalle voi olla paljon rankempaa. Riippuu tietysti myös lapsen persoonasta, eikä edes puoli vuotta ole merkityksetön ikäero tuossa tilanteessa. 2,5-vuotias pystyy yleensä ilmaisemaan itseään jo paljon paremmin, kuin tasan 2-vuotias. Jo sujuvasti puhuvan lapsen kanssa se etäviikkoa viettävä vanhempi voi sentään jutella puhelimessa, mutta ihan pienelle tärkeintä on syli, jota ei voi puhelimen tai edes skypen välityksellä tarjota.