E
eroko?
Vieras
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 6 vuotta. Meillä on 5 kuukautinen vauva.
Vauvan syntymän jälkeen mies ei ole ollut ollenkaan perhe-elämässä mukana, elää vain omaa elämäänsä. Omat menot on tärkeimmät, vauvamme toissijaisena. Minulla ei ollenkaan ole omaa vapaata aikaa että pystyisin käymään esimerkiksi salilla tai päätä tuulettamassa jossain. Vain kinuamalla saan hammaslääkärin ajaksi miehen jäämään kotiin.
Hellyyttä, ei pusuja ei haleja ole ollut 4 kuukauteen, seksiä ollut 2 kertaa vauvan syntymän jälkeen. Keskusteluyhteys ei pelaa, mies kun tulee kotiin hän menee ensimäisenä tietokoneen maailmaan tekemään työjuttuja. Illalla nukkumaan mennessä koita keskustelua avata, mies sanoo olevansa väsynyt ja sen jää.
Kun mies tulee töistä kotiin alkaa ensimäisenä valitus että miksei ole ruokaa valmiina, miksi täällä on näin sotkuista. Päivällä on hyvä kun olen itse saanut ruuan syötyä, aina olen pyykit pyörittänyt ja tiskit hoitanut, enempää en ehdi tehdä kun meidän vauva on hieman vaativampi tapaus.
Nyt ei ole kyse siitä ettenkö olisi yrittänyt saada miestä osallistumaan, olemaan läsnä, olen pyytänyt nätisi, pyytänyt tiukemmin, mennyt miehen ehdolla. Mutta nyt minulle rupeaa riittäämään ottaamaan se kaikki paska niskaan, elämä vauvan kanssa on muutenkin tarpeeksi väsyttävää aina toisiaan. Luovutanko liian helpolla, yritänkö vielä että kaikki muuttuisi?
Miehelle olen puhunut tunteistani että tuntuu epäreilulta ja pahalta miten hän kohtelee minua ja vielä epäreilummalta että tekee sen meidän lapselle.
Naimisissa ei olla joten lähteminen tuntuu helpommalta.
Vauvan syntymän jälkeen mies ei ole ollut ollenkaan perhe-elämässä mukana, elää vain omaa elämäänsä. Omat menot on tärkeimmät, vauvamme toissijaisena. Minulla ei ollenkaan ole omaa vapaata aikaa että pystyisin käymään esimerkiksi salilla tai päätä tuulettamassa jossain. Vain kinuamalla saan hammaslääkärin ajaksi miehen jäämään kotiin.
Hellyyttä, ei pusuja ei haleja ole ollut 4 kuukauteen, seksiä ollut 2 kertaa vauvan syntymän jälkeen. Keskusteluyhteys ei pelaa, mies kun tulee kotiin hän menee ensimäisenä tietokoneen maailmaan tekemään työjuttuja. Illalla nukkumaan mennessä koita keskustelua avata, mies sanoo olevansa väsynyt ja sen jää.
Kun mies tulee töistä kotiin alkaa ensimäisenä valitus että miksei ole ruokaa valmiina, miksi täällä on näin sotkuista. Päivällä on hyvä kun olen itse saanut ruuan syötyä, aina olen pyykit pyörittänyt ja tiskit hoitanut, enempää en ehdi tehdä kun meidän vauva on hieman vaativampi tapaus.
Nyt ei ole kyse siitä ettenkö olisi yrittänyt saada miestä osallistumaan, olemaan läsnä, olen pyytänyt nätisi, pyytänyt tiukemmin, mennyt miehen ehdolla. Mutta nyt minulle rupeaa riittäämään ottaamaan se kaikki paska niskaan, elämä vauvan kanssa on muutenkin tarpeeksi väsyttävää aina toisiaan. Luovutanko liian helpolla, yritänkö vielä että kaikki muuttuisi?
Miehelle olen puhunut tunteistani että tuntuu epäreilulta ja pahalta miten hän kohtelee minua ja vielä epäreilummalta että tekee sen meidän lapselle.
Naimisissa ei olla joten lähteminen tuntuu helpommalta.
