Olisko parempi erota

[mikä mulla on]

Minä olen vaan niin väsynyt kaikkeen. Meillä on pari vuotias lapsi ja olen osittaisellahoitovapaalla, teen kolmivuorotyötä. Mies tekee 5-6 päivää vikossa ja 12 tuntista päivää. Miehen vapaat on viikonloppuisin ja minä yleensä töissä viikonloppuna. Yhteistä vapaata meillä ei juurikaan ole saatikka sitten yhteistä vapaata ja kahdenkeskistä aikaa ei ole ollut ties millon. Olen pyytänyt nätisti, että jos mies pitäis enemmän vapaata, olen huutanut, että pitäs vapaata, mutta ei. Minä olen täysin kyllästynyt, että ei ole aikaa tehdä yhdessä mitään. Siis me ei tehdä mitään kun nähdään niin vähä. Ei olla ulkoiltu yhdessä, muista edes milloin. Minä olen töissä tai lapsen kanssa kahdestaan ja siinä sivussa yritän pitää kodin kunnossa ja tehdä ruokaa. Nyt vaan tuntuu, että en jaksa enää yhtään enempää. Lähes koko ajan on sellainen pieni vitutus, väsyttää, kaikki tuntuu pakkopullalta. Mikään ei tunnu kivalta tai että haluaisin tehdä, kaikki vaan on että pitää tehdä. En muista mitään ja unohtelen asioita. Viime yönä itkin ja mietin että olisko parempi, jos kiipeisin katolle ja hyppäisin alas, en kiivennyt, mutta ajatus kävi mielessä. Tiedän että mulla on asiat hyvin, on työpaikka, tervelapsi, mies ja koti..... mutta...

 

[mää vaan]

tilaa parisuhdeterapiaan aika, sekin vois auttaa miestä huomaamaan, että on muutakin kuin työelämä. En todellakaan suosittele eroa heti ensimmäisenä. Asioilla on tapana järjestyä.

 

[triplamama]

noi itsetuhoajatukset viittaa selvästi univelkaan ja siitä johtuvaan masikseen. hoidatat ensin ittes kuntoon ja sitten kun olet univelaton ja virkeä, teet päätöksiä. väsymys aiheuttaa vaikka ja mitä, usko pois, tiedän sen. voimia.

 

[Rytkäätys]

Kannattaa yrittää vielä. Koettakaa miehenne kanssa muistella mihin alun alkaen toisissanne rakastuitte ja ottakaa sitä yhteistä aikaa vaikka väkisin! Teillä kuitenkaan ei ole mistään pettämisestä tai väkivallasta kyse, teillä on yhteinen lapsi, joten suosittelisin että koettaisitte vielä löytää valoa tunnelin päässä! Tsemppiä! :hug:

 

[ap]

kiitos vastauksistanne, pakko jaksaa yrittää. Erota en haluais..

 

[Rytkäätys]

Tuo on hyvä pohja jo suhteen korjaamiseen ettei ole halua erota. Nyt vain pää pystyyn ja keskustelua, keskustelua, keskustelua.... Ja seksiä B) Se kummasti on yksi kulmakivi toimivaan suhteeseen =)

 

[SmileX]

tuo kuulostaa ikävästi lapsiperheen arjelta missä vanhemmat ovat kiinni työssä.
Kolme vuotta lapsen syntymän jälkeen ovat tilastollisesti suurinta ero aikaa parisuhteissa!
Molempien täytyy haluta, molempien täytyy yrittää, muuten ei onnistu.
Jos pohjimmiltaan kumpikaan ei halua erota, antaa periksi, sillon ei kannata heittää kirvestä kaivoon.