Eroprosessi (sekavia höpinöitä)

[hiljalleen]

Taas niin vaikea yö takana... pää ei toimi ollenkaan..itketty niin paljon et päähän koskee...silmiä kirvelee

Miten tää onkin näin vaikeaa...miehestä haluaa eroon..en yhtään pelkää eroa, erillään oloa, odotan sitä niin

Mutta pelkään sitä et jään yksin, ei ole ketään kenen kainaloon käpertyä, ketä halata, ketä pitää hyvänä, joka pitäis hyvänä

Miehiin olen pettynyt tosi pahasti...tai en miehiin vaan miehen kanssa asumaan saman katon alle...ei enää ikinä.
Mutta mitä mieltä mieht ovat naisista jotka haluaa vain suhteen jossa pääasiassa seksiä ja tietenkin ajatuksen vaihtoa, ehkä kahvitusta, syömistä....mutta ei sen "vakavampaa". Nyt en jaksa uskoa että enää koskaan uskaltaisin vakavaan suhteeseen, sellaista en kaipaa....vakava ystävyyssuhde käy, mutta ei niin että yhteistä tulevaisuutta miettisin....

Helpompi olisi ajatella että ei katsoisi miehiin päinkään, unohtaisi miehet kokonaan, vaan en voi, kuitenkin tuo mitä miesten kanssa ihaninta tehdä on niin tärkeää.

Onko muilla ollut yhtään samanlaisia tuntemuksia? Miten olette selvinneet?
Oletteko löytäneet kumppanin joka tuohon suostuisi vai pitääkö aina etsiä uusi yhden illan hellittely kumppani...siihen taas minusta ei ole...