Eropäätöksen jälkeen alkanut kaduttaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Olen päättänyt muuttaa mieheni kanssa erilleen, mutta en ole saanut vielä tilaisuutta kertoa miehelle päätöksestäni.
Syyt erohaluihin ovat oikeasti painavat ja lasten parasta ajattelen. Tälläista elämää en halua lasteni kanssa elää, siitä olen varma. Ongelmista on puhuttu vuosia ja niitä on yritetty korjata yhdessä sekä ammattilaisavun turvin. Muutosta ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Mutta mistä johtuu, että kun olen päätöksen tehnyt, on iskenyt ikään kuin paniikki ja olen alkanut epäröimään. Onko tämä jotain muutoksen pelkoa ja mieli alkaa tehdä tepposia, kun toinen tuntuukin yhtäkkiä siltä, ettei häntä tahdo menettää.

Järjellä ajatellen tiedän eron olevan oikea ratkaisu, mutta mistä nämä tunteet kumpuavat?
 
Ei vähääkään kaduta, vuosia kestänyt onneton liitto vailla aitoa rakkautta ja ilman minkäänlaista intohimoa (koskaan) on tehnyt tehtävänsä jo kauan sitten. Lisäksi toisen vääränlainen alistava ote koko helvetin elämässä on saanut aikaan sen etten enää ikinä pysty tuota ihmistä rakastamaan uudestaan.:sick:

Tuntuisi varmaan oudolta olla joskus normaalissa parisuhteessa missä toinen kohtelisi tasavertaisena kumppaninaan ja rakastaisi:oops:, eikä satuttaisi fyysisesti/henkisesti:notworthy: (huonoja päiviä ei lasketa varsinaiseks satuttamiseksi, niitä tulee kaikille). Tuntuisi varmaan myös oudolta olla ihmisen kanssa jolta ei koko ajan tarvitsisi pyytää anteeksi tai kysyä lupaa kaikille mahdollisille asioille mitä haluaa ostaa tai tehdä.o_O
 
Ei vähääkään kaduta, vuosia kestänyt onneton liitto vailla aitoa rakkautta ja ilman minkäänlaista intohimoa (koskaan) on tehnyt tehtävänsä jo kauan sitten. Lisäksi toisen vääränlainen alistava ote koko helvetin elämässä on saanut aikaan sen etten enää ikinä pysty tuota ihmistä rakastamaan uudestaan.:sick:

Tuntuisi varmaan oudolta olla joskus normaalissa parisuhteessa missä toinen kohtelisi tasavertaisena kumppaninaan ja rakastaisi:oops:, eikä satuttaisi fyysisesti/henkisesti:notworthy: (huonoja päiviä ei lasketa varsinaiseks satuttamiseksi, niitä tulee kaikille). Tuntuisi varmaan myös oudolta olla ihmisen kanssa jolta ei koko ajan tarvitsisi pyytää anteeksi tai kysyä lupaa kaikille mahdollisille asioille mitä haluaa ostaa tai tehdä.o_O

No miten sinä nyt vuosiksi jäit tuollaiseen suhteeseen?(n)o_O
 
Toivottavasti vain muutoksenpelkoa, nimittäin saman kanssa painin..tiedän haluavani muuta mutta en saa tempaistua itseäni pois. Lasten, talouden ja välittämisen vuoksi niin hankalaa. Intohimoa ei ole ollut vuosiin, se ei enää korjaannu..
 

Yhteistyössä