Eropäätöksen jälkeen alkanut kaduttaa?

[vierailija]

Olen päättänyt muuttaa mieheni kanssa erilleen, mutta en ole saanut vielä tilaisuutta kertoa miehelle päätöksestäni.
Syyt erohaluihin ovat oikeasti painavat ja lasten parasta ajattelen. Tälläista elämää en halua lasteni kanssa elää, siitä olen varma. Ongelmista on puhuttu vuosia ja niitä on yritetty korjata yhdessä sekä ammattilaisavun turvin. Muutosta ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Mutta mistä johtuu, että kun olen päätöksen tehnyt, on iskenyt ikään kuin paniikki ja olen alkanut epäröimään. Onko tämä jotain muutoksen pelkoa ja mieli alkaa tehdä tepposia, kun toinen tuntuukin yhtäkkiä siltä, ettei häntä tahdo menettää.

Järjellä ajatellen tiedän eron olevan oikea ratkaisu, mutta mistä nämä tunteet kumpuavat?

 

[vierailija]

Ei vähääkään kaduta, vuosia kestänyt onneton liitto vailla aitoa rakkautta ja ilman minkäänlaista intohimoa (koskaan) on tehnyt tehtävänsä jo kauan sitten. Lisäksi toisen vääränlainen alistava ote koko helvetin elämässä on saanut aikaan sen etten enää ikinä pysty tuota ihmistä rakastamaan uudestaan.

Tuntuisi varmaan oudolta olla joskus normaalissa parisuhteessa missä toinen kohtelisi tasavertaisena kumppaninaan ja rakastaisi, eikä satuttaisi fyysisesti/henkisesti (huonoja päiviä ei lasketa varsinaiseks satuttamiseksi, niitä tulee kaikille). Tuntuisi varmaan myös oudolta olla ihmisen kanssa jolta ei koko ajan tarvitsisi pyytää anteeksi tai kysyä lupaa kaikille mahdollisille asioille mitä haluaa ostaa tai tehdä.

 

[vierailija]

Ei vähääkään kaduta, vuosia kestänyt onneton liitto vailla aitoa rakkautta ja ilman minkäänlaista intohimoa (koskaan) on tehnyt tehtävänsä jo kauan sitten. Lisäksi toisen vääränlainen alistava ote koko helvetin elämässä on saanut aikaan sen etten enää ikinä pysty tuota ihmistä rakastamaan uudestaan.

Tuntuisi varmaan oudolta olla joskus normaalissa parisuhteessa missä toinen kohtelisi tasavertaisena kumppaninaan ja rakastaisi, eikä satuttaisi fyysisesti/henkisesti (huonoja päiviä ei lasketa varsinaiseks satuttamiseksi, niitä tulee kaikille). Tuntuisi varmaan myös oudolta olla ihmisen kanssa jolta ei koko ajan tarvitsisi pyytää anteeksi tai kysyä lupaa kaikille mahdollisille asioille mitä haluaa ostaa tai tehdä.

No miten sinä nyt vuosiksi jäit tuollaiseen suhteeseen?

 

[vierailija]

No miten sinä nyt vuosiksi jäit tuollaiseen suhteeseen?

Olin nuori ja vailla tukiverkkoa jolta olisi voinut tai uskaltanut pyytää apua. Tulin raskaaksi ja koska olin pieni ja heiveröisempi, minua oli helppo uhkailla lapsen menettämisellä ja jos lähden. Tuossa nyt muutama syy miksi jäin liian pitkäksi aikaa.

 

[vierailija]

Toivottavasti vain muutoksenpelkoa, nimittäin saman kanssa painin..tiedän haluavani muuta mutta en saa tempaistua itseäni pois. Lasten, talouden ja välittämisen vuoksi niin hankalaa. Intohimoa ei ole ollut vuosiin, se ei enää korjaannu..

 

[vierailija]

Olin nuori ja vailla tukiverkkoa jolta olisi voinut tai uskaltanut pyytää apua. Tulin raskaaksi ja koska olin pieni ja heiveröisempi, minua oli helppo uhkailla lapsen menettämisellä ja jos lähden. Tuossa nyt muutama syy miksi jäin liian pitkäksi aikaa.

Ok. Onneksi pääsit irti.

 

[vierailija]

Ok. Onneksi pääsit irti.

Ehkä enemmänkin olen pääsemässä, vielähän tuo uhkailee ja roikkuu kiinni kuin vanha peräpukama, tai ainakin yrittää roikkua.
Tosiasiassa tiedän hänen olevan raukkis, joka uskaltaa käyttäytyä noin vain naisia kohtaan, tilanne olisi aivan toinen jos vastassaan olisikin mies.