Eroon kummisuhteesta

No ite oon syntynyt 70-luvulla, ja kyllä mun äidin mukaan sillon on kysytty ihan samalla lailla kummeja kuin nytkin. Tietty jos ei oikeesti ole ketään ystävää / sukulaista olemassa, niin sillonhan on vaan pakko nimetä jotkut, jotta lapsi saadaan kastetuksi.
Ja noissa "kaverit kummeina"- jutuissa on just se huonoa, että moni unohtaa sitten sen kummilapsensakin, jos välit vanhempiin etääntyy. Sehän nyt kuitenkaan ei ole sen lapsen vika. Itse en ole toisen kummilapseni vanhempien kanssa tekemisissä, mutta kyllä silti lasta muistan.
Eikä alle 10-vuotiaalta vielä kauhiasta kannata odotella sitä vastavuorosuutta muistamisessa. En mä ainakaan sen takia kummiksi ryhtynyt.

 

Yks asia mua ihmetyttää näissä kommenteissa, se että kummi odottaa lahjoja/ muistamisia lapselta itselleen??? Siis eihän se kummius ole sitä että lapsen pitää muistaa kummejaan, pahasti pielessä tieto ja käsitys... Kummin tehtävä on olla vanhempien tukena lapsen kasvatuksessa ja kristillisessä kasvatuksessa.

Minulla on mieheni kanssa yhteensä 14 kummilasta. Muistamme lapsia syntymäpäivänä lahjalla, jouluna kortilla ja joskus jollain pienellä lahjalla ja muulloin laittelen kortteja/kirjeitä, soitan tai muuten pidän yhteyttä. Joskus otan jonkin kummilapsista meille yökylään vaikka on omiakin lapsia. JOuluna en laita lahjaa siksi, koska se hukkuu sinne pukin lahjojen sekaan ja silloin saavat muutenkin lahjoja, joten sillä ei ole merkitystä eikä lapsi tajua että kummi olisi jotenkin tämän lahjan takana. Ei sillä, että haluaisin kiitoksia siitä mutta koen joululahjat turhana. Ja tähän asti ainakaan ei kukaan kummilasten vanhemmista ole ollut vailla joululahjaa koska pidämme muuten yhteyttä.

En ymmärrä sitä että kummi on vain lahjan antaja merkkipäivinä ja vielä vähemmän sitä että kummit odottaa lahjaa lapselta. Enkä odota kiitoksia vanhemmilta lahjoista joita lapsille laitan, sitten kun lapsi isompi, häneltä jo odotan..

 

\

miten he sinua häiritsevät? Miten suhde on yksipuolinen?

Anna heidän vaan olla, ei kai siinä sen kummempaa?

Anteeksi, en jaksa tässä koko tarinaa vuodattaa. Lapsi on koululainen jo, yritin elvyttää suhdetta hänenkin kauttaan, mutta ihan turhaan.
En jaksaisi odottaa konfirmaatioon asti ja pitää yllä näennäistä suhdetta joka vie minulta paljon energiaa.
Haluan viedä tämän asian nyt päätökseen mutta miten :headwall:
Vanhemmat voivat erottaa kummin, mutta kummiudesta ei erota..voi...piru ! \|O

Miten tuo käytännössä tapahtuu?

 

Muakin kiinnostaa, kuinka kummiudesta erotetaan? Meillä lapsen kummi niin täysin erkaantunut, etten haluisi kutsua lapsen juhliin, mutta tunnen niin, jotta minun täytyy, niin kauan kun hän on vielä kummi... Olipa monimutkaisesti sanottu...

 

Lisäsin heinäkuussa lapselleni yhden kumminjoka konfirmoitiin silloin.
Niin silloin sanoivat kirkkoherranvirastossa,e ttä kummeja voi lisätä ( vuodesta 2005 alkaen ) Mutta niitä ei saa pois kirkonkirjoista. =)

onneksi meillä ei oo tarvetta, mut kertoi ku aiheesta siinä juteltiin. =)

 

mä taas haluisin olla jollekki kummitäti

muttaku en kelpaa!
saakeli mä voin vaikka sitte ollakki sellanen lahjakone ja lapsenlikka ja saakeli vaikka adoptio äiti jos vaan jollekki kelpaisin. but no!höh...

 

Kummius on ELINIKÄINEN sitoumus. Siitä ei voi erota eikä vanhemmat voi kummia millään tavalla erottaa. Näin on.

 

Mä olen sanoutunut irti yhdestä kummisuhteestani, kun kummilapseni äiti ei pitänyt mitään yhteyttä, ei kutsunut lapsen synttäreille (mutta varmaankin odotti kuitenkin multa jotain muistamista) jne. En jaksanut olla mikään lahjojenjakoautomaatti...

Meitä ei kutsuta koskaan kummilapsemme synttäreille ja täytyy myöntää että olen siitä vähän loukkaantunut. Muut kummit kutsutaan, koska synttärit järjestetään perheelle/suvulle (muut kummit ovat siis sukulaisia, me "vaan" ystäviä). Minä sitten aina annan synttärilahjan etukäteen tai laitan postiin. Olisi mukava joskus juhlia kummipojan synttäreitä ja nähdä hänen avaavan lahjansa. Pienet murheet sikäli, mutta tulee vähän ulkopuolinen ja epätoivottu olo..

 

Itselläni on ystävä, jonka tyttären kummitäti on vanhempien omasta toiveesta erotettu kummiudesta, joten kai se on mahdollista omasta tahdostakin..

 

Jos ihminen eroaa kirkosta niin eikö hän samalla saa eron kummi velvoitteistaankin? Sehän on kirkollinen juttu.
ja nimiäiskummitkin on vaan sellaisia keskinäisiä sopimusjuttuja.

Ei sen kummin nimeä sieltä kirkonkirjoista pois saa, mutta sehän on vain nimi siellä jos mitään yhteyttä ei ole.

Eikä mulle ole ikinä tullut mieleenkään että mun tarvitsisi lähetellä lahjoja lasten kummeille? Kummisuhde on kyllä se antava osapuoli tuossa sopimuksessa ja lapsi saava. Eikä niiden antamisten tarvitse olla materiaa.

Sellainen ettei kummia kutsuta lapsen syntymäpäiville on kyllä kummaa. Minkähän takia kummit sitten on ylipäätään pyydetty?

 

Annat asian olla ja siinä se.Mulla on molemmat kummit tehneet näin että tuli riitaa mun äidin kanssa ja ne lopetti nuorena jo yhteydenpidon ja ei siinä sen kummempaa sitten.Mulla ei tavallaan ole kummeja ollenkaan vaikka oikeasti on mutta kummastakaan ei ole kuulunut mitänä 20v.

 

Mullakin on yhteen kummipoikaan etäiset välit...ei niin et itse oisin halunnut,koitin yhteyttä pitää puhelimitse ja kävin kylässä ja pari synttärikutsuakin sain ja menin ja lahjan tietysti annoin. Mut yhtäkki se loppu. Puh numero vaihtui (uutta en saanut) kutsuja synttäreille ei tullu.Joulukortteja lähetin mutta yhtään en itse saanut.Ja yksi ainoa kuva pojasta on joka on joskus ihan vauvana otettu kun se vaunuissa nukku....tuskin enää tunnistan jos vastaan tulee.Välimatkaa ei oo ku 30 kilsaa ja kohta se lyhenee 2kilometriin.....kuitenkin mun ensimmäinen kummilapsi, kohta täyttää 8v.

 

Miksi kummin pitäisi ostaa lahjoja tai tehdä mitään muutakaan, mitä ei halua.

Wikipediassa sanotaaan:
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kummin tehtävä on olla vanhempien apuna lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Kummeja pitää olla vähintään kaksi. Kummina voi toimia luterilaisen kirkon kasteen hyväksyvän uskonnollisen yhdyskunnan jäsen. Kummeja voidaan myöhemmin lisätä, mutta kummiutta ei voi purkaa.

 

Eikä mulle ole ikinä tullut mieleenkään että mun tarvitsisi lähetellä lahjoja lasten kummeille? Kummisuhde on kyllä se antava osapuoli tuossa sopimuksessa ja lapsi saava. Eikä niiden antamisten tarvitse olla materiaa.

Sellainen ettei kummia kutsuta lapsen syntymäpäiville on kyllä kummaa. Minkähän takia kummit sitten on ylipäätään pyydetty?

Joo, en mäkään ole odottanut lahjoja kummilapsilta tai lähettäny lasteni kummeille. Mutta tokihan kummit huomioidaan, esim. kun saavat koulukuvat jne. Mutta ainaki meidän lapsille tärkeintä noissa kummeissa on se, että ne ovat lasten ikiomat "aikuiskaverit", jotka huomioivat heitä erityisesti. Ja ilman muuta ovat samassa sarjassa mummien ja pappojen kanssa synttäreissä jne.

 

mun lapsella on viisi kummia... kaksi heistä minun läheisiä ystäviä joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä... sitten yksi mieheni ystävä pariskunta. minulla ei ole edes heidän puhelinnumeroaan ja viimeksi olen nähnyt heidät yli vuosi sitten kesällä. kun erosin miehestäni niin eipä ole tullut heihinkään pidettyä yhteyttä... en kutsunut lapseni synttäreille kun ei minulla ole heidän numeroaan. se on mieheni asia tavata heitä lapsemme kanssa. Sitten tämä viides kummi. en edes muista hänen oikeata nimeään. joku mieheni ystävä asuu kaukana ei ollut edes ristiäisissä ikinä ei ole lasta tavannut ja minäkin hänet vain kerran todella kauan aikaa sitten... Mutta miksi erottasin ketään kummin tehtävistä? miksi nähdä se vaiva? kummius voi olla joko todella tärkeä asia tai sitten vain merkintä papereissa... ihan sama minulle..
jos itse olisin kummi niin varmasti olisin maailman paras kummi... ostaisin lahjoja ja veisin leikkimään juttelisin ja muistaisin tärkeinä päivinä ja muutenkin

 

mun lapsella on viisi kummia... kaksi heistä minun läheisiä ystäviä joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä... sitten yksi mieheni ystävä pariskunta. minulla ei ole edes heidän puhelinnumeroaan ja viimeksi olen nähnyt heidät yli vuosi sitten kesällä. kun erosin miehestäni niin eipä ole tullut heihinkään pidettyä yhteyttä... en kutsunut lapseni synttäreille kun ei minulla ole heidän numeroaan. se on mieheni asia tavata heitä lapsemme kanssa. Sitten tämä viides kummi. en edes muista hänen oikeata nimeään. joku mieheni ystävä asuu kaukana ei ollut edes ristiäisissä ikinä ei ole lasta tavannut ja minäkin hänet vain kerran todella kauan aikaa sitten... Mutta miksi erottasin ketään kummin tehtävistä? miksi nähdä se vaiva? kummius voi olla joko todella tärkeä asia tai sitten vain merkintä papereissa... ihan sama minulle..
jos itse olisin kummi niin varmasti olisin maailman paras kummi... ostaisin lahjoja ja veisin leikkimään juttelisin ja muistaisin tärkeinä päivinä ja muutenkin

 

\

miten he sinua häiritsevät? Miten suhde on yksipuolinen?

Anna heidän vaan olla, ei kai siinä sen kummempaa?

Anteeksi, en jaksa tässä koko tarinaa vuodattaa. Lapsi on koululainen jo, yritin elvyttää suhdetta hänenkin kauttaan, mutta ihan turhaan.
En jaksaisi odottaa konfirmaatioon asti ja pitää yllä näennäistä suhdetta joka vie minulta paljon energiaa.
Haluan viedä tämän asian nyt päätökseen mutta miten :headwall:
Vanhemmat voivat erottaa kummin, mutta kummiudesta ei erota..voi...piru ! \|O

Miten tuo käytännössä tapahtuu?

Vanhemmatkaan eivät voi erottaa kummeja. Kummien nimiä ei ikinä saa pois kirkonkirjoista. Uuden kummin vanhemmat kyllä voivat nimetä.

Noin meitä infottiin kun kirkkoherranvirastosta sitä kyselin.

 

Yks asia mua ihmetyttää näissä kommenteissa, se että kummi odottaa lahjoja/ muistamisia lapselta itselleen??? Siis eihän se kummius ole sitä että lapsen pitää muistaa kummejaan, pahasti pielessä tieto ja käsitys... Kummin tehtävä on olla vanhempien tukena lapsen kasvatuksessa ja kristillisessä kasvatuksessa.


En ymmärrä sitä että kummi on vain lahjan antaja merkkipäivinä ja vielä vähemmän sitä että kummit odottaa lahjaa lapselta. Enkä odota kiitoksia vanhemmilta lahjoista joita lapsille laitan, sitten kun lapsi isompi, häneltä jo odotan..

Ihan samaa ihmettelen minä!

Mitä tekoa lahjomisella on kristillisen kasvatuksen kanssa? Voi meitä maallistuneita!

 

mä taas haluisin olla jollekki kummitäti

muttaku en kelpaa!
saakeli mä voin vaikka sitte ollakki sellanen lahjakone ja lapsenlikka ja saakeli vaikka adoptio äiti jos vaan jollekki kelpaisin. but no!höh...

mulle kelpais kummasti tolle esikoiselle kummi joka muistaisi kummilapsen olemassaolon. vaikka vain kysymällä joskus kuulumisia ja tapaamalla joskus. esikoisen kummi kun ei edes muista kummilapsen olemassa oloa vaikka häneen koitan itse pitää yhteyttä. harmittaa kovasti tuon 5v puolesta.

 

jep, meilläkin meni esikon kohdalla kummivalinnat metsään, neljästä kummista yksi sentään huomioi lastakin jollain tavalla, eli antaa sitä arvokkainta mitä tuomonen liki 5vee kaipaa, eli aikaa!
Ei mekään odoteta että kummeilta tulee vyöryen lahjoja tms, mutta se että lasta huomioi jotenkin olisi mukavaa..
Että olisi joku joka kutsuisi luokseen kylään kun ei isovanhemmat sitä tee,siis että lapsi pääsee joskus jonnekkin ilman isää ja äitiä..
Että nibbler, asutko naapurissa voin lisätä sut kummiks
Eli samoilla linjoilla mieron kanssa.

 

mun lapsella on viisi kummia... kaksi heistä minun läheisiä ystäviä joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä... sitten yksi mieheni ystävä pariskunta. minulla ei ole edes heidän puhelinnumeroaan ja viimeksi olen nähnyt heidät yli vuosi sitten kesällä. kun erosin miehestäni niin eipä ole tullut heihinkään pidettyä yhteyttä... en kutsunut lapseni synttäreille kun ei minulla ole heidän numeroaan. se on mieheni asia tavata heitä lapsemme kanssa. Sitten tämä viides kummi. en edes muista hänen oikeata nimeään. joku mieheni ystävä asuu kaukana ei ollut edes ristiäisissä ikinä ei ole lasta tavannut ja minäkin hänet vain kerran todella kauan aikaa sitten... Mutta miksi erottasin ketään kummin tehtävistä? miksi nähdä se vaiva? kummius voi olla joko todella tärkeä asia tai sitten vain merkintä papereissa... ihan sama minulle..
jos itse olisin kummi niin varmasti olisin maailman paras kummi... ostaisin lahjoja ja veisin leikkimään juttelisin ja muistaisin tärkeinä päivinä ja muutenkin

Voi, tuollaisen kummin minäkin haluaisin lapselleni..

 

Siis Pakkasmarjan

 

käsittämätöntä, että kummi odottaa lapselta lahjoja!

 

Onpas harmillinen tilanne,pystyykö muuten kummi itse purkamaan kummisuhteensa noin virallisesti siis?
Sen tiedän että lisäämään pystyy(ollaan näin tehtykin)ja vanhemmat voivat poistaa kummin,mutta voiko kummi itse poistaa kummiuden?

 

Onpas harmillinen tilanne,pystyykö muuten kummi itse purkamaan kummisuhteensa noin virallisesti siis?
Sen tiedän että lisäämään pystyy(ollaan näin tehtykin)ja vanhemmat voivat poistaa kummin,mutta voiko kummi itse poistaa kummiuden?

EI VANHEMMAT VOI POISTAA KUMMEJA, USKO JO!!!