Kun Vanhan Laatokan Valamon luostarin perineteistä vuorokausirytmiä noudattaa, niin seksihalut kyllä laantuvat siedettäviksi.
Eli raskas (mielummin ruumiillinen) työ, ravinnon rajoittaminen siten, että on aina hieman nälkä (sääntönä oli, ettei pöydästä pitänyt koskaan nousta ihan kylläisenä, varsinaiset paastonajat olivat sitten erikseen) ja unen rajoittaminen n. viiteen tuntiin vuorokaudessa (keskellä yötä n. parituntinen jumalanpalvelus ja varhain aamulla sama uudestaan).
Tuo järjestys, jossa on huomioitu ihmisen tarvehierarkia (eli ravinnon ja unen tarve ovat pitemmän päälle ensisijaisia seksuaaliviettiin verrattuna) teki selibaatista helpon. Toimii, jokainen voi koettaa (nuo parituntiset yölliset jumalanpalvelukset voi korvata vaikka sillä filosofian luvulla, mutta seisaaltaan eikä istuen tai maaten)!
Jonkin ajan kuluttua, sikäli jos ajatukset harhailevat, ne pyörivät ruoan ja levon eikä seksin ympärillä.