eronneet?

[lala]

Olen vakaasti harkinnut avioeroa miehestäni. meillä on kolme lasta joista kaksi todella toivottuja ja kolmas yllätys mutta itse olin ehdottomasti sitä mieltä että lapsi pidetään ja mies abortin kannalla. no aika kului ja mies halusi että aborttiaika perutaan jonka olin jo epätoivosena varannut. aika peruttiin ja lapsi syntyi.no nyt vasta mies ruvennut tämän kolmannen lapsen kanssa viettämään edes hieman aikaa mutta vähän väliä kuuluu naljailua siitä miten kauhee on elämä kun on kolme lasta. no nyt sitten miehen mukaan rahaakaan ei ole tarpeeksi. kun pitää kokoajan säästää remonttiin ja puolen vuoden välein miehen on pakko vaihtaa autoa, joko minun tai omaansa. Huopuksi olemme koko ajan remontoineet ja ilman lainaa ja matkustelleet kesäisin ja autojakin tähän asti ilman lainaa vaihtaneet. Ja tämän lisäksi vielä paljon muuta. no nyt olen jo niin paljon kyllästynyt tähän touhuun että olen ottanut selvää talomme arvosta ja kysellyt tuloja/avustuksia jos jään tähän taloon asumaan lasten kanssa. Mutta ainut asia joka minua kaivaa on se miten lapset 6, 4, kohta2-vee. suhtautuvat eroon., Eli haluaisin kuulla mielipiteitänne.
Moralisoijat, äläkää vaivautuko!

 

[mam]

Haluat siis kuulla miten lapset suhtautuvat eroonne. Aika vaikea sanoa kun en tunne. Mutta jokainen lapsihan reagoi omalla tavallaan. Pakko kysyä milloin viimeksi olette viettäneet kahden kesken aikaa? Meillä on kaksi lasta ja todellakin välillä ajattelen, että onko ero ainut vaihtoehto saada ns. omaa aikaa. Arki on kiireistä, ei sukulaisia tai tuttavia jotka voisivat hoitaa lapsiamme. Nyt kuitenkin ole ottanut mll:lta silloin tällöin hoitajan kotiin ja saamme miehen kanssa viettää kaksistaan aikaa, vaikka lenkkeillen.
Lapset syövät parisuhteen jos ei koskaan saa omaa tai yhteistä aikaa. Kaikkien lapset eivät nuku öisin tai mene aikaisin nukkumaan niin silloinkaan ei saa olla ns. kahdestaan.

Voimia!

ps. Ota huomioon, että talon arvo on noussut ja jos sinun pitää maksaa miehelle puolet talosta tai ottaa laina omiin nimiisi niin ei välttämättä onnistu jollet ole vakitöissä.

 

[lala]

tiedän että talon arvo on 70000 noussut siitä mitä ostimme talon ja siitä huolimatta olen aivan varma että pystyn miehen lunastamaan ulos. ja viime sunnuntainakin olimme kaksin matkalla ja koko kotimatkan sai kuulla sitä naljailua. teki mieli mennä vaikka taksilla loppumatka....

 

[mam]

Ok. Mekin asumme okt:ssa ja joskus olen ajatellut, kuinka pärjäisin ilman miestä. Ja luulisin, että aika hyvin. Talomme on niin iso, että voisin jopa ajatella ottavan alivuokralaisen esim. opiskelija. Joka voisi maksaa vuokraa ja hoitaa lapsia silloin tällöin.

Kannattaa miettiä eri vaihtoehtoja !

 

[Uskoisin, että]

lapset kaipaavat molempia vanhempia ja ellei suhteessa ole jotain tosi pielessä niin ero on varmasti huonompi vaihtoehto lapsille kuin yhdessä pysyminen. itselläni on 1v lapsi ja vaikka mies joskus ottaakin todella päähän niin en haluaisi ainakaan tällä hetkellä yksinhuoltajaksi. Silloin sitä omaa aikaa on vielä vähemmän.

 

[lala]

no omaa aikaa mulla ei oikeesti ole lainkaan. jos jonnekin menen mennen 100% lasten kanssa. harrastuksia ei ole eikä muuta kuin työ.

 

[mam]

no omaa aikaa mulla ei oikeesti ole lainkaan. jos jonnekin menen mennen 100% lasten kanssa. harrastuksia ei ole eikä muuta kuin työ.

Jos yhtään lohduttaa olen kotiäitinä ja kateellinen välillä miehelleni, koska hän SAA käydä töissä! Siellä kuitenkin on aikuiskontakteja ja saa tehdä rauhassa töitään. Kotona kun teet kotitöitä teet niitä lasten kanssa.

 

[lala]

joo eikä mua oikeestaan kauheesti se vapa-aikakaan haittaa kun sitten kun muutama vuosi kuluu lapset menevät jo eikä äiti enää kelpaakaan. ja itsekin oli pari vuotta kotona putkeen niin tiedän kyllä mistä puhut=) mutta se mies ja hänen käyttäytyminen minua haittaa ja sen ovat kyllä muutkin kuin minä yksin huomannut ja siitä on hänelle sanottu. mutta kun hän on aina vaan ja ainoastaa oikeassa....

 

[Sarmiina]

Mun pojat oli 3 ja 6 v kun erosin exästä. Nuorempi ei osannut reagoida asiaan mitenkään, nyt kun on 6, ei edes muista aikaa kun isi asui meidän kanssa. Esikko sen sijaan masentui erosta. Tuli hellyden kipeäksi, ei sitä ennen helposti antanut kenenkään halata yms, mut eron koittaessa oli aina jonku sylissä tai halittavana. Hänen käytöksestä nykyään huomaa, ettei isä ole jokapäiväisessä elämässä, vaikka mulla uusi puoliso onkin. Ja kyllä esikolla meni vuoden verran, ennenkuin kunnolla hyväksyi meidän eron ja kahden kodin.
Ikinä en samaa tekis mun lapsille uudestaan, vaikka se olikin exä joka eroa halusi.

 

[lapsista]

varmasti kaikki kokevat joskus, että kotona on rankkaa olla, mutta kuitenkin lapset on hankittu ja niiden kanssa pitäisi olla myös hauskaa ja viihtyä. itse vuosikausia lapsettomuudesta kärsineenä tuntuu aika pahalta huomata, että niin monet lapset ovat vanhemmilleen rasite. Lapset ovat kuitenkin lahjoja eikä itsestään selvyys niin monelle joita tunnen niin ja moni on jäänyt ilman ja tuntee ahdistusta sen vuoksi. Iloitkaa niistä pikkuisista.

 

[lala]

olen kanssani samaa mieltä ja juuri sen vuoksi en jaksa enää tuota miehen valitusta. tämän vuoksi en kaipaakaan sitä omaa aikaa ja se ei ole syy miksi erota

 

[lapsista]

yritä puhua sille miehelle järkeä ja kerro, miltä susta tuntuu. Ehkä kuitenkin kannattaisi antaa miehelle mahdollisuus tulla vastaan ihan vaan lasten vuoksi. Jos hän ei ole valmis mihinkään myönnytyksiin ja sinä et jaksa niin sitten on vaihtoehdot vähissä. Luulisi, että isäkin lapsistaan sen verran välittää, että on valmis "muuttumaan" jos vaihtoehtona on ero.

 

[lala]

no kun siinäpä se kun en osaa/uskalla puhua hänen kanssaa aina kun avaan suuni niin se on väärin sanottu tms. miehen mielestä. varsinkin jos olen erimieltä hänen kanssaa. silloin on tietysti eriasia jos olemme samaa mieltä....

 

[vieras]

Suostuisiko lähtemään parisuhdeneuvojalle? Pystyykö laittamaan "kovan kovaa vastaan", tyyliin "nyt kuuntelet, tai..."? Tilanne on hankala, uskon sen. Oletko kysynyt mieheltä, mitä mieltä hän olisi erosta?

 

[Viipale]

Olen itse eronnut. Vaihdoin omakotitalon, kaksi autoa ja kohtuulliset käyttöväarat sekä elintason yksinhuoltajaelämään vuokrakolmiossa. Päivääkään en ole katunut.

 

[höh]

kuules ap,sulla ei ole mielestäni kunnon syyt eroon.

 

[lapsista]

jos puhuminen on vaikeaa niin kirjoita kirje tai maili. kuulostaa varmaan hassulta, mutta silloin toisen on pakko lukea keskeyttämättä sun ajatuksesi. Joskus olen itsekkin mailannut miehelleni juuri tuon kommunikointi vaikeuden vuoksi.

 

[avierolapsi]

tiedän millaista on olla, kun omat vanhemmat eroavat. Itse olin 7v eikä todellakaan ollut mukavaa, vaikkakin nyt voin todeta, että asiat ovatkin menneet loistavasti vanhempien eron jälkeen. Mutta silloin kun vanhempani erosivat, äitini masentui eikä pystynyt ymmärtämään, että myös me lapset masennuimme ja kärsimme asiasta tosi paljon, varsinkin kun isämme ei ollut kauhean kiinnostunut meistä! Se oli todella raskasta aikaa meille kaikille, ja vei vuosia toipua siitä kunnolla!
Olen itse kiitollinen, ettei meitä lapsia pakotettu mihinkään yhteishuoltajuuteen yms vaan saimme itse päättää, milloin isää näimme ja halusimme nähdä siis!
Nyt itsekin perheellisenä yritän pitää kiinni viimeiseen asti perheestäni ettei omat lapseni vain koskaan joutuisi sitä kokemaan. sen verran omat kokemukset asiasta ovat ikäviä, etten todellakaan toivo sitä omille lapsilleni!

 

[ihkuraksupoksu]

Meillä tyttö oli 2v6kk kun erosin eksästä. En huomannut että olisi reagoinut mitenkään. Isänsä ei häntä hoitanut tai muuten viettänyt aikaa tytön kanssa, minä olin tytön kanssa ollut aina 2 vuotiaaksi asti 24/7. Sen ajan kun eksä oli kotona, istui tietokoneella tai telkun edessä eikä häntä saanut häiritä. Taisi lapsella vaan helpottaa kun kotielämä ei ollut enää jatkuvaa isän ja äidin tappelua...