Eronneet, tiesittekö jo alussa et ero voipi tulla?

Kukaan ei mene naimisiin erotakseen, näin aina sanotaan. No olen tässä miettinyt, että voiko se ero tulla ihan täytenä yllätyksenä. Mun kavereista on ehtinyt erota vasta muutama, ja erot eivät varsinaisesti yllättäneet lähipiiriä. Molemmissa tapauksissa mies oli "free spirit", eivätkä sitten avioliiton myötä muuttuneet. Pettämiseen päättyivät liitot.

Siksi olen tätä pähkäillyt, kun oma liitto tuntuu olevan varmalla pohjalla. En pysty kuvittelemaan, että ero tulisi. Mutta mistäs sitä ikinä tietää...etenkin jos se todella meneen niin, että ero tulee ihan puskista. Jota en nyt siis tahtoisi uskoa.

 

Ei todellakaan tiedetty.Ei koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan.

 

Niin ja naimisiin tai avoliittoon ei mennä sen ihmisen kanssa josta erotaan. Ihmiset siis voivat muuttua. Mutta miksi se muutos ei yleensä ole aina parempaan päin?

 

Mä en ole eronnut aviomiehestäni. Mutta vastaan kuitenkin. Itsellän on hyvinkin realistinen näkemys elämään. Eroja tulee. Sillä ei ole merkitystä onko kyseessä avio- vaiko avoero. Suhteet vaan eivät aina kestä.
Asiaa voi mietti siltä kannalta MONESKO suhde kumppaneilla on meneillään. Itse olen huomannut että mitä useampi ero on takana, sitä varmemmin se seuraavakan suhde ei kestä.
Mutta mitäpä sitä pohtimaan suhteen alussa. Kannattaa nauttia niistä hetkistä kun sitä onnea riittää =)
Toisaalta jos jo suhteen alussa kaikkii epäilyttää, niin ehkä ei kannatra edes jatkaa koko suhdetta.

 

No... sanotaan niin että tiesin ottavani riskin perustamalla yhteisen kodin ja perheen täysin vieraan ihmisen kanssa. En tosin tiennyt että se ihminen olisi niin perustavan laatuisen hankala, mutta sen tiesin alusta asti että jäisin kaipaamaan jotakin ihan muuta. Kyseinen ihminen ei ollut missään vaiheessa sellainen, kenestä olin haaveillut.

 

En tiennyt, ero tuli ihan puun takaa miehen päähänpistosta että halusi "vapautta". Ei ollut pettämistä kuvioissa onneksi. Eikä meillä ollut lapsia.

 

Omassa lähipiirissäni erot ovat olleet valitettavasti "ennustettavissa". Useimmitenhan eroon päädytään pettämisen seurauksena. Muut asiat yleensä pystytään ratkaisemaan, jos halua on, mutta pettäminen loukkaa toista niin syvältä, että sitä on vaikea antaa anteeksi.

Olemme olleet naimisissa nyt 7v ja molemmille on ollut alusta asti selvää, että avioero ei ole mikään ratkaisu. Meillä räiskyy välillä paljonkin (ihan tarkoituksella, ettei mikään jää kaivelemaan ja saadaan puhdistettua ilmaa) ja TODELLA vaikeita aikoja on ollut, mutta emme ole silti koskaan edes harkinneet eroa. Itselle varmasti tuo pettäminen olisi asia, jota en kykenisi kovin helposti sulattamaan, mutta sitä ei ole onneksi tarvinnut yrittääkään.

Yleensähän pettäminen tapahtuu humalassa, ja paikassa, jossa puoliso ei ole mukana. Meistä kumpikaan ei käytä alkoholia, emmekä käy baareissa, joissa kynnys pettämiseen on suuri. Olemme tästä keskustelleet, ja todenneet, että tämä on suurin yksittäinen asia joka suojaa pettämiseltä ja sitä kautta erolta. Toki pettää voi selvinpäinkin ja esim. pitkäaikaisen työkaverin kanssa. Siksipä pitää huolehtia siitä, että parisuhde ei väljähdy arjen keskellä, koska silloin on suurin houkutus hakea lohtua josttain muualta.

Muistaakseni tästä aiheesta oli tehty ihan tutkimusta, että vaitettavasti eron voi monissa tapauksissa ennustaa tietyistä asioista. Näitä asioita en nyt muista, mutta löytynee googlettamalla jostain. Voi olla, että eronneet itse eivät ole aavistaneet naimisiin mennessään eroavansa, mutta lähipiiri sen jotenkin aistii??

 

no eiköhän jokainen ihminen, varsinkin nykyisin tajua jo naimisiin mennessä, että ero voi tulla. joskus kun mun äiti ja isä tai isovanhemmat on menneet naimisiin on ollut eriasia. sen ajan ihmiset ei ole eronneet kovin helposti

 

Minä olen naimisissa, välillä onnellisesti ja välillä onnettomasti, saman ihmisen kanssa kuitenkin molemmissa tilanteissa. Olen alusta asti epäillyt että meidän suhteemme ei tule kestämään: riitelemme paljon, aina ei ole läheisyyttä tai arvostusta.
Kuitenkin samalla kun epäilen että emme tule olemaan ikuisesti yhdessä, niin en voi kuvitellakaan avioeroa. Eli jos me nyt joskus eroamme, niin kuuluimme varmasti siihen "tulevat eroamaan" -kategoriaan. Mutta ehkä emme kuitenkaan eroa koska rakastamme lastamme, kotiamme ja yleensä myös toisiamme.

 

En todellakaan olisi uskonut meidän liiton päättyvän eroon, ainakaan siitä syystä, mistä se sitten päättyi Ei ole elämä aina ennustettavaa...

 

Minä olen naimisissa, välillä onnellisesti ja välillä onnettomasti, saman ihmisen kanssa kuitenkin molemmissa tilanteissa. Olen alusta asti epäillyt että meidän suhteemme ei tule kestämään: riitelemme paljon, aina ei ole läheisyyttä tai arvostusta.
Kuitenkin samalla kun epäilen että emme tule olemaan ikuisesti yhdessä, niin en voi kuvitellakaan avioeroa. Eli jos me nyt joskus eroamme, niin kuuluimme varmasti siihen "tulevat eroamaan" -kategoriaan. Mutta ehkä emme kuitenkaan eroa koska rakastamme lastamme, kotiamme ja yleensä myös toisiamme.

Aikalailla peesi. Hyvin sanottu! Meilläkin kutakuinkin näin.

 

En todellakaan kuvitellut , että eroan
Mutta olinkin liian sinisilmänen

Eikä miehen pahentunut alko-ongelma ja puhjennut skitsofrenia ainakaan vahventanut meidän liittoa

 

Mä ihmettelen jos joskus erotaan, vaikka eihän sitä tosiaan koskaan tiedä miten elämä heittelee.

Me selvittiin jopa tuosta pettämisestä, valitettavasti omalta osaltani, mutta mies tuon tiesi, minä todellakin kaduin, en enää koskaan voisi tehdä niin, tuli niin kauhea olo. Aika kului ja mies kosi ja onnellisesti olemme naimisissa ja odotamme esikoistamme innolla!

Tuntuu että olemme selvinneet niin isosta asiasta, että selviämme mistä vaan, enkä ikinä vaihtaisi miestäni kehenkään toiseen...

Kaveripiirissä on kyllä yksi pariskunta kenen ero on vain ajan kysymys...