Toggle sidebar

Eronneet, apuja kaipaan...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tirlittan84
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

Tirlittan84

Vieras
Eli jos eroamme mieheni kanssa ja minusta tulee lähivanhempi eli lapset asuvat kanssani ja viettävät mieheni luona n 3 päivää joka toinen viikko, niin olenko oikeutettu jonkinlaiseen asumistukeen Kelalta? Olen kuukausipalkkaisessa työssä ja palkkani on bruttona n 2400€.

Entäpä millaisia summia mies maksaisi kahdesta lapsesta elatusmaksua tuollaisessa järjestelyssä?

Kolmas kysymys se, että pieneneekö lasten hoitomaksut jos asumme kolmestaan, nyt menee 15pvää kuussa päiväkotimaksuun 362€...

Enkä todellakaan ole rahan perään, siksi kyselen kun nyt lyhennämme 800€ lainaa yhdessä ja edullisimmatkin vuokrakolmiot ovat n 700€ vuokraisia plus vesi ja sähkö niin täytynee tehdä tosi tarkkaa budjettia.

Kiitos vastanneille jo etukäteen avusta!
 
Tiukkaa budjettia? Etköhän sie normaalit elarit ainakin saa ja lapsilisät... Se on liki 600 euroa sulle verottomana tuohon päälle. Senkus alat lyhentää lainaa yksinäs, turha muuttaa.
 
Ok, mulla kun ei oo mitään hajua mitä noi elatusmaksut on... Yhteiseen taloon en pysty lasten kanssa jäämään, ei oo taitoa eikä aikaa pitää vanhaa omakotitaloa kunnossa yksin :(
 
En usko että noilla tuloilla saa asumistukea.

Elatusmaksuistahan voi sopia. Tässä netistä:

Elatusavun määrästä vanhemmat voivat sopia keskenään. Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen elatusavunmäärästä, elatusavun suuruuden voi määrittää vain tuomioistuin. Suositeltava tapa määrittää elatusavun suuruus on seuraava: Määritetään lapsen elatuksen tarve (keskimäärin 420 euroa kuukaudessa). Elatuksen tarpeesta vähennetään yhteiskunnan maksamat lakisääteiset toistuvaisetuudet (lapsilisä ja mahdollinen yksinhuoltaja korotus). Näin jäljelle jäävä erotus jaetaan vanhempien nettotulojen suhteessa. Elatusapua alentavana seikkana voidaan ottaa huomioon tapaamisista aiheutuvat huomattavat kustannukset esim. pitkästä välimatkasta aiheutuvat kulut.

Elatusvelvollisten Liitto ry
 
Laitat kelalle asumistukihakemuksen menemään ja jos lapset kirjoilla sun luona, todennäkösesti saat jotain as.lisää. Aina kannatta kokeilla! tee myö päivähoitoon muutos että olette eronneet ja lapset sun kirjoilla, niin huomioivat vain sisnun tulosi. Mulla laski 318eut sta 70 euroon. Elareista en osaa sanoa juuta enkä jaata kun meillä ei sellaisia ole. Niin ja saat kelalta myös korotetun lapsilisän kun vain ilmoitat tilanteen sinne:) Tsemiä! Olen tämän kaiken läpikäynyt myös..
 
asumistukeen on kelan sivuilla laskuri :)

Minimielari taitaa olla jotain 140e/lapsi. toki jos tulojen mukaan lasketaan, niin suurituloinen maksaa enemmän jos se lasketaan niiden kaavojen mukaan.

Päivähoitomaksuun vaikuttavat tulot ja perheen koko- siihenkin on kaupungin sivuilla yleensä laskuri.

Mä laskin että jos jäisin näiden kolmen lapsen kanssa yksin, niin pystyisin ihan hyvin maksamaan meidän melkein tonnin vuokran ja muutenkin elättämään lapset elareiden, palkan ( minimirajoilla ) ja asumistuen turvin.
Ainakaan rahan takia ei kannata jatkaa suhteessa jos muuten tilanne on selvä.
 
Kiitos vastauksista! Nyt enää murheena sitten nuo tapaamiset, mies (luulisin että ihan vaan mua pelotellakseen) alkoi vaatimaan joka toinen viikko-systeemiä. Ajatuskin saa kylmät väreet aikaiseksi, olen viimeisen 5 vuotta antanut kaikkeni lapsille (ja siis en nyt halua olla mikään marttyyri, ihan omasta tahdostani näin) ja miestä ei välttämättä työvuorójen ja harrastusmenojen ym ym vuoksi näy kahteen viikkoon lasten valveillaoloaikana kotona, niin miten hän nyt yhtäkkiä alkaisi heihin panostamaan aikaansa kun suurin eron syy on juuri yhteisen ajan puute... Huh huh ei tästä helppoa tule...

:(
 
Ap: kannattaa jutella miehen kanssa, käydä pariterapiassa ja avata tilannetta. Onko mies tietoinen mitä sinun päässäsi liikkuu, mitä haluat ja minkä koet ongelmana, hankalana, ikävänä?
Ellei teillä ole mitään muuta syytä eroon, niin...Ehkä on kuitenkin järjesteltävissä oleva asia?

Jos mies haluaa viikko- viikko systeemin, eikä se ole lapsillekaan hankala ( esim. koulu, tms. matkat, ym. ) niin miksi ihmeessä et siihen suostuisi? Lapset ovat hänenkin ja isälläkin taitaa olla oikeus pitää lapsia itsellään.
 
Musta se on aika iso syy eroon, jos ei ole käytännössä yhtään yhteistä aikaa perheenä. Lennosta vaihto ja tekstiviestillä hoidetaan kaikki juoksevat/yhteiset asiat.

En pysty kuvittelemaan eläväni ilman lapsia ja mielestäni on kohtuutonta vaatia puolet ja puolet systeemiä jos tähän astikin on viettänyt lastensa kanssa n 1 illan kuukaudessa... Itsekäs olen joo mut itsekäs on ollut mieskin alusta saakka.

Ja kyllä mä tässä myös lapsia ajattelen, mies on töissä klo 13-01 yhdeksän päivää putkeen, välissä 2 pvän vapaa. Ei ole myöskään kohtuullista että lapset hänen mielihalunsa takia joutuivivat vuoropäiväkotiin joka toiseksi viikoksi kun voivat elää mun kanssa säännöllistä samaa arkea mitä tähänkin asti ollaan kolmistaan eletty. Toki nuo 2 vapaapäiväänsä saa ilman muuta pitää lapset itsellään ja loma-ajat ym on tietysti erikseen.
 
Minusta se taas ei välttämättä ole syy eroon jos toinen käy töissä- vaikkakin olisi paljon poissa kotoa. Eri asia mistä se johtuu- pakeneeko mies töihin, onko hänen pakko tehdä noin paljon töitä?
Kai jossain kohtaa on sitten pidempi vapaa jos vetää 9 pv putkeen pitkää päivää?

Eron tullessa moni miettii työjärjestelytkin uusiksi, ei mies välttämättä jatkaisi enää sitten tuolla tahdilla. Mulla on vuorotyö ja jos eroaisin rupeaisin tekemään pelkkää arkiaamua.

Mies "saa" pitää lapset itsellään vapaa- ja loma- aikoina..? Ööö, mikä oikeus toisella osapuolela on sanoa sääntöjä (jos suhteeseen ei liity väkivaltaa, tms. ) ?

Miten paljon olette keskustelleen asioista? Tietääkö mies että sä haluat ehdottomasti ja vain erota? Suostuuko hän muuttamaan jotain että suhde jatkuisi?
 
No siis kyllä tätä on nyt puitu mun mielestä viimeinen vuosi lähes päivittäin. Minä itku silmässä pyydän, ettei noita harvoja vapaita käyttäisi kavereiden kanssa mökkeilyyn vaan jäisi meidän kanssa kotiin. Ja ei, hänellä ei ole pidempiä vapaita välissä kuin satunnaisesti jos haluaa/pystyy järjestämään (työnarkomaani?).

Esim nyt on lapsen synttärit tulossa, miehen vapaan pe la päivien vuoksi siinä kohtaa ne päätettiin pitää. Hän ilmoittikin toissapäivänä lähtevänsä kavereiden kanssa laivalle pe. Joten joko juhlitaan ilman isää tai siirretään seuraavaan vkonloppuvapaaseen joka on joulukuussa koska samaan hengenvetoon ilmoitti että marraskuun ainoa vkonloppu vapaa on varattu mökkireissuun kavereiden kanssa. Mökkireissu kavereiden kanss on su aamusta ma iltaan, su on isänpäivä, isä lähtee n klo 05 aamulla harrastukseensa. Kenelle lapset antaa rakkaudella pkssa väkerretyt lahjat? Isä ei viitsi edes isänpäivää pyhittää lapsilleen...

Ne omat jutut on vaan niin tärkeitä hänelle että mä oon käytännössä täysin yksinhuoltaja. Mies ei osallistu meidän arkeen mitenkään. No, ruokakaupassa käy joskus aamuisin ja ehkä kerran vkossa on tehny ruuan ennen töihin lähtöään. Me nukumme kun hän palaa töistä ja hän nukkuu kun me heräämme hoitoon ja töihin. Ja nuo 2 vapaapäiväänsä hän käyttää omiin menoihinsa lähes poikkeuksetta.

Mä en jaksa elää tässä suhteessa kun olen täysin yksin niin haluaisin sitten olla täysin yksin että voisin ehkä joskus vielä löytää sellaisen kumppanin joka viettäisi kanssani aikaa.

Hyviä pointteja sulla on, eikä mulla tietenkään ole mitään oikeutta määrätä mutta tuntuu niin väärältä että vasta eromme jälkeen sitten panostaisi lapsiin ja minä joutuisin olemaan yksin ne ajat.

En usko että pakenee mitään, ei meillä ole riitoja tms ja ollaan juteltu ja olen antanu hänellekin mahdollisuuden mutta hän ei näe ongelmaa. Hänen mielestään elämämme on kuulemma hyvää näin.
 
ihan ekkana kyl sanon, et älkää tommosen takia erotko, kun kerta on lapsetkin. sen sijaan tehkää selvät pelisäännöt hoitovastuista ja yhtiesestä ajasta. meki vaihdetaan lennosta koko ajan, ollaan vahdetttu jo 7 vuotta. ja yhteistä aikaa on sit lomilla. ihan aikuisten oikeesti, ålkää tommosen takii erotko!
 
AP: mä olen itse kipuillut omassa parisuhteessa, myös terapian voimin ( yksin ja yhdessä ) ja olen joutunut miettimään asioita miehenkin näkökulmasta. Ei se ole niin sanottua että eron jälkeen mies jatkaisi samaa työtahtia, vaan hän saattaa todellakin panostaa lapsiinsa ja olla heidän kanssaan enemmän.

Onko mitään sellaista syytä miksi mies tekee noin paljon töitä/ on poissa? Jotenkin kuulostaa siltä että ehkä lapset eivät olekaan se juttu minkä takia mies on poissa..Ja ymmmärrän että tuollaisen poissaolomäärän vuoksi tekee mieli erota, kerran mies on vapaapäivänsäkin poissa :|

Kysymys kuuluukin: miksi? Mitä mies on siihen vastannut kun sanot että hei, on lapsesi synttärit- miksi silloin lähdet pois?
 
Miten selitän 3-vuotiaalle että hänen synttärinsä vietetään 2 kuukautta niiden jälkeen kun isille on tärkeämpää mennä muualle?

Miten selitän isänpäivänä, että iskä ei ole kotona TAASKAAN kun hän on muualla.

Me ei nukuta samassa sängyssä kun mies ei halua häiriintyä aamulla mun herätyskellon soittoon kun on niin hirveen väsynyt aina...

Kesälomansa ja lomarahansa hän käytti matkaan kavereiden kanssa. Perheellä jäi aikaa 1 viikko kun hän oli 3 viikkoa muualla. Yhteiseen lomaan ei ollut rahaa koska hän käytti lomarahansa itseensä ja mä olin sillon vielä hoitovapaalla.

Ei tämä ole mikään normaali perhe enää.
 
Mies vastaa siihen, että koska kaverit on matkan järjsetäny niin hän menee. 10 hengen kaveriporukan risteilyä on hankala vaihtaa, mutta lapsen synttärit voidaan siirtää joulukuulle.

Ei lähde perheneuvolaan eikä pariterapiaan vaikka oon kuinka pyytäny. Yksin käyn juttelemassa nykyään psykologin luona.

Aika kammottavaahan se on että tarvitaan ero siihen että isä alkaa huomioimaan lapsensa.
 
voi haleja sulle tirlittan! mut meki nukuttiin varmaan 5 vuotta eri huoneissa, mies omassaan ja mä lastenkaa meidän leveessä sängyssä. mies on aina ollut tooooosi paljon poies kotoa. käy töissä ja lisäks metsästää ja kalastaa. ei kyl juurikaan nähdä toisiamme muutoin kuin nukkumas, mut oon ajatellut et mein liitto on tällänen ja kun tää näin pelittää niin mikäs tässä. nyt kun lapset ei oo enää ihan vauvoja niin musta on kyl toisaalta ihan kivaki ku mies on pois jaloista. saadaan lasten kaa olla pitkin tai poikin viikonloppuna työviikon jälkeen. ei ole mies siin pörräämässä. ollaann totuttu tähän. toi tietty, et tuhlaa rahansa omiin menoihin ja ei ole kotona edes lasten syndeinä ja isänpäivänä niin on kyl inhottavaa ja siin se seun mies pitäis saada järjestykseen. voiskio anoppis sen hoitaa?
 
Oon mäkin mami aikani ollu sinut tilanteen kanssa mutta jotenki nyt 4v ja 3v lapset kaipais sitä iskää ihan hirveesti. Sydäntä raastaa kun iskä on kotona sen illan sillon toisen tällön ni ne oikein tankkaa sitä iskän huomioo ja höpöttää suu vaahdossa koko ajan, ihan ku oma isä olis joku kaukainen sukulainen käymässä pitkästä aikaa...

Lisäks mä kaipaan juttukaveria, mä kaipaan kainaloa, mä kaipaan paljon asioita joita en nyt saa. Lasten ekat vuodet meni imettäessä ja kotiäitinä olin vaan iloinen ettei mies oo illalla siinä vonkumassa vaan saan kattoa telkkaa hiljaisuudessa kun lapset nukkuu.

Aina ennen eroa ajatellessa on iskeny pakokauhu, ei, en mä haluukkaan. Mut nyt viime kuukausina musta tuntuu et oon ihan tunnekuollu. En pysty edes vastaamaan miehelle puhelimeen kun mua oksettaa ihan fyysisesti jo ajatuskin hänen itsekkäästä persoonastaan.

Psykologin kanssa olen jutellu että oonko mä masentunu muttei mikään oikein viittaa siihenkään. Haluaisin aloittaa jonkun oman jutun, esim jumpan mutta ei se ole mahdollista kun mies ei ole kotona koskaan. Mä olen katkera että toinen menee ja tulee ja mulla ei oo mitään mahista, ei taloudellisesti eikä ajallisesti tehdä koskaan yhtään mitään. Paitsi tietty lasten kanssa me tehdään, käydään uimassa ja hoplopissa ja siellä täällä.

Missään kullanarvoisessa lapsuusmuistossa ei ole isä mukana. Vain äiti. Surullista.
 
oot sä kyl inhottavassa tilanteessa. auttaiskohan et sanoisit miehelle et (siis ihan pelotteluna) et erootte ja lapset menee miehelle ja sä otat ne kerran kuussa pe-su. et nyt sit vaihtuu tuuri ja sä alat toteuttaan ittees.
 
Mami, jaa-a.. Emmä uhkailu linjalle halua lähteä. Ja siis kun pääosin ei mulla ole mitään sitä vastaan että vietän vapaa-aikani lasteni kanssa, toki näin pitääkin olla mutta esim jumppa 2 krtaa vkossa olis aika jees. Ja ennenkaikkea sitä koko perhene yhteistä aikaa kaipaan.

No, antaa ajan kulua eiköhän se päätös tässä nyt pikkuhiljaa muotoudu.

Kiitos sulle tsempeistä ja sitä samaa sinullekin, jaksamista! <3
 
joo jaksuja ja haleja sullekki! miehet osaa kyl olla paskoja mut ne ei älyä mitä vaille ne jää ku ne antaa lastensa lapsuuden lipua ohitsensa. onneks me mammat ollaan viisaampia!!! <3
 
Mä eroaisin kyllä kanssa tuossa tilanteessa, en vaan jaksaisi...Äitikin on ihminen, tarvitsee omaa aikaa,huomiota, yhteisiä hetkiä perheenä/pariskuntana...ei kukaan oikeasti voi olla onnellinen tuommosen itekeskeisen porsaan kanssa
 
Tuli sellanen mieleen että mites jos sä käytännössä haluat yksinhuoltajaksi, ja sun ongelma on se ettet nyt pääse jumppaan tai mihkään muuhunkaan omaan juttuun - ei se ero ainakaan tilannetta helpota?
 
"Juu", eipä helpota ei mutta eipähän olis tätä jäytävää katkuruuden tunnetta kun nyt mun mielestä mun kuuluis päästä kun mieskin kuuluu talouteen ja vois vaatia musta senkin osallistuvan lastenhoitoon.
Ja sitte jos hän niin vakaasti on päättäny eron tullessa pitää lapsia palon itsellään ni sittenhän mulla olis aikaa harrastaa vaikka ja mitä.
 

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa