Eron syyt?

  • Viestiketjun aloittaja kiinnostunut
  • Ensimmäinen viesti
kiinnostunut
Voisiko joku kertoa minulle,mitkä syyt aiheuttivat teille eron? Erityisesti pienten lasten vanhempien. Milloin huomasitte et ero voi olla tulossa?

Miten olette selvinneet pienten lasten kanssa?
 
Harmuli
Meillä ero vissiin edessä...Meillä elämä on liian kiireistä.molemmat töissä ja paljon harrastuksia..lapset pieniä ja yhteistä aikaa ei ole KOSKAAN.Mies myös kova kettuilemaan kaikesta ja mun mittakuppi alkaa olla jo liian täysi..En enää edes halua nähtä häntä! :kieh: Seksistä puhumattakaan, vaikka ennen olin kovinkin aktiivinen..
 
Me olimme yrittäneet saada lasta jo vuodenpäivät, ja kun vihdoin ja viimein tein positiivisen testin niin eipä kulunutkaan kuin viikko kun mies ilmoitti "En taida olla valmis tähän ja jne jne". Minä sitten monen itkunpäkertämisen jälkeen muutin pois yhteisestä kodistamme ja jatkoin raskausaikaa yksikseni. Eniten harmittaa tässä kun yhteiset haaveet ja ns. varma tulevaisuus heitti häränpyllyä mutta kyllä se elämä jatkuu jahka siihen vaan suhtautuu reippaasti asenteella; Kyllä minä ja vauva pärjätään! Vaikka taivas tippuu niskaan niin ei se maailma siihen lopu. Tsemppiä kaikille jotka ovat eron kokeneet/tulevat kokemaan! Yksin ei kannata jäädä, aina löytyy apua ja se puhuminen auttaa todellakin. Ainiin... Tämä ex-mieheni seurustelee nykyään uuden naisen kanssa jolla on lapsi omasta takaa, oikein onnelliselta parilta näyttävät mutta kovin harmittaa oman lapseni osalta jahka käsittää tapahtuneen (Miksi isi ei meidän kanssa ole/Miksi isi mieluummine leikkii/asuu tuon toisen lapsen kanssa) Mutta kuitenkin pointtina on se että elämä jatkuu erosta huolimatta,joskus jopa parempana :hug:
 
mies lähti viikoiksi opiskelemaan muulle paikkakunnalle. minä jäin kotiin puol vuotiaan lapsen kanssa yksin.
sairastuin masennukseen. mies sanoi minulle jonkun ajan jälkeen ettei rakasta minua.aikamme tapeltiin ja odotimme MIEHEN päätöstä miten tästä edespäin.minä halusin jatkaa,mutta mies ei tiennyt. viritteli silloin jo suhdetta opiskelukaveriinsa. asuvat nykypäivänä yhdessä.....
niinpä saatuani tarpeekseni melkein puoli vuotta jatkuneesta rakkaudettomasta liitosta hain eroa.
kohta lapsi täyttää kaksi ja elän onnellisessa ja tasa-arvoisessa parisuhteessa uuden ihanan miehen kanssa.
yhteistä tulevaisuuttamme suunnitellen :)

että paistaa se päivä risukasaankin :D

mutta jälkeenpäin ajateltuna mun ois pitäny tajuta hakee heti sitä eroa kun alko huonoks elämä silloin mennä.oisin monelta harmilta ja epätietoisuudelta säästynyt.....
 
Åsa
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.09.2006 klo 21:33 Vieras kirjoitti:
Mies eleli omaa elämää. Lapsi ei nähnyt paljoo isää ollenkaan. Seksi loppui kokonaan. Eikä paljon enää puhuttukkaan mitään toisilleen. Riideltiin usein.
Sama täällä. Mies ei ollut ikinä kotona (työ, harrastukset), ja jos oli, ei tehnyt mitään eikä osallistunut mihinkään. Olin käytännössä yksinhuoltaja, sillä erotuksella että olin virallisten papereiden mukaan naimisissa. Paitsi että yh:na minulla olisi ollut/on helpompaa, koska mies tuli satunnaisesti kotiin ja pisti koko kuvion ihan sekaisin. Ikinä ei ottanut perhettään huomioon, mutta perheen piti toki ottaa hänet huomioon.

Mies ei silti suostunut eroon. Jätin yksipuolisen erohakemuksen.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.09.2006 klo 14:29 Åsa kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.09.2006 klo 21:33 Vieras kirjoitti:
Mies eleli omaa elämää. Lapsi ei nähnyt paljoo isää ollenkaan. Seksi loppui kokonaan. Eikä paljon enää puhuttukkaan mitään toisilleen. Riideltiin usein.
Sama täällä. Mies ei ollut ikinä kotona (työ, harrastukset), ja jos oli, ei tehnyt mitään eikä osallistunut mihinkään. Olin käytännössä yksinhuoltaja, sillä erotuksella että olin virallisten papereiden mukaan naimisissa. Paitsi että yh:na minulla olisi ollut/on helpompaa, koska mies tuli satunnaisesti kotiin ja pisti koko kuvion ihan sekaisin. Ikinä ei ottanut perhettään huomioon, mutta perheen piti toki ottaa hänet huomioon.

Mies ei silti suostunut eroon. Jätin yksipuolisen erohakemuksen.
Kuulostaa niin tutulta!Olenkohan ottanut miehekseni sinun exän... :LOL: Ymmärrän nyt täysin miksi mieheni ex halusi eroa vaikka lapset olivat pieniä.Olen itse nyt samassa tilanteessa ja mies on niin saamaton silloin harvoin kun on kotona ja koen todellakin vastaavani tästä taloudesta ja miehen lapsistakin yksin.
Lapsemme on hoidossakin aina kun minä töissä, koska mies vapaapäivinään haluaa harrastaa.Tympäsee vaan et hoitomaksut ovat suuret hänen tulojen takia, muutenpa tässä elän kuin yksinhuoltaja konsanaan...Eroa olen kovasti itsekkin miettinyt, loppujen lopuksi se ero ei varmaan muuttaisi elämässämme juuri mitään.Sen ehkä että ei tarviisi tapella, kuunnella kettuilua ja saisi ehkä joskus sitä ansaittua lomaa kun lapset miehellä käymässä.
 
ihmettelevä
Miksi ette ota asia esille ja yritä korjata tilannetta? Hommaatte itsellekkin harrastuksen ja sovitte et minä tänää sinä huomenna tms. Kyllä on vastuuttomia miehiä olemassa, mutta muitakin tapoja on kuin erota.

Väkivalta tms. on tietysti hyvä syy. Helppohan se on tietenkin sanoa kun ei ole kokemusta.
 
tässä
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.09.2006 klo 13:49 ihmettelevä kirjoitti:
Miksi ette ota asia esille ja yritä korjata tilannetta? Hommaatte itsellekkin harrastuksen ja sovitte et minä tänää sinä huomenna tms. Kyllä on vastuuttomia miehiä olemassa, mutta muitakin tapoja on kuin erota.

Väkivalta tms. on tietysti hyvä syy. Helppohan se on tietenkin sanoa kun ei ole kokemusta.
Ei onnistu. Kenelle sen lapsen laittaa hoitoon, kun ei voi lapsen isään luottaa?
Asiasta ei voi keskustella, koska se edellyttäisi ettämieskin pysähtyisi ja katsoisi itseään, eikä vaan hakisi syytä muista, eli vaimosta.

Minun erolla oli useampi eritelty syy, oltiin onneksi avoliitossa. Henkinen väkivalta ei näy mihinkään. Riitelimme jatkuvasti. Lapset ja koti oli minun vastuulla. Paljon piti tehdä, kaiken olla täydellisesti, ja mies kettuili ja haukkui ja arvosteli koko ajan, mitään hyvää ei minussa nähnyt enkä mitään ikinä oikein osannut tehdä. Kahvipöytäkeskustelut vieraiden ja sukulaiseten kanssa oli sitä, miten minä taas olin tätä vääränlaista ja en osaa mitään ja sitten ruodittiin luonnekin..

Kerran menin kaverille kylään. Jätin toisen lapsen isälleen, toisen otin mukaan. Mies / isä oli sitä mieltä, että rakastan enemmän sitä lasta jonka otan mukaani ja hylkään = heitteillejättö sen lapsen osalta jonka hänelle, isälleen, jätän :headwall:

Kerran talviaikana pyysin, että mies menisi lasten kanssa ulos. Hän suostui, jos minä puen lapset. Puin. He olivat ulkona noin 15 min, tulivat takaisin, koska "siellä ei ollut mitään tekemistä". Minä sain lasten kanssa kulumaan useamman tunnin kuin huomaamatta ulkona!
Olin opetellut puhumaan, joten kerroin: olen väsynyt, yöunet kun olivat rikkonaisia ja lapset valvotti. en ole vihainen, kaikki on hyvin, jne jne, olen vain väsynyt, menen vuoteeseen lepäämään, katso lapsia.
En ennättänyt oikasta, kun mies alkoi pomppia vierssä ja vaatia selitystä, miksi olen väsynyt...

Yritin iltatöitä. Mies katsoo lapsia.
Koti oli kaaoksessa. Lapset likaisia, menivät nukkumaan mihin aikaan tahansa, likaisina. Esikoinen, 3-4 v, selvisi hengissä sentään, vahinkoja ja vähältä piti -tilanteita oli lähes joka ilta. Mies istui kuopuksen kanssa sisällä. Oli kesä.


Lopetin iltatyöt. Lopetin kotileikin, avoliiton. Lähdin lasten kanssa.

Ero oli helpotus. B)
 
tässä
Niin, kotitöistä. Minun lasteni isä oli maalaistalon kasvatti ja oli sitä mieltä että miehen ei kuulu tehdä niin akkain hommia. Eikä tehnyt. Selvisi, ettei hän osaakaan. Ihan oikeasti, hän vaan ei osannut :ashamed:

Miehenä hän kävi töissä, ja töitten jälkeen vietti aikaa kavereilla, jos joutui kotona olemaan makasi sohvalla, katsoi telkkaria ja tissutteli, oli taitava kaappijuoppo, pullot hyvässä piilossa, skarppina pitkälle iltaan..

Hän sanoi, että koska saa paremman palkan kuin minä, ja koska hänellä on fyysisesti raskaampi työ kuin minulla, hän ei tee kotitöitä eikä huolla lapsiakaan.
:whistle:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.09.2006 klo 13:49 ihmettelevä kirjoitti:
Miksi ette ota asia esille ja yritä korjata tilannetta? Hommaatte itsellekkin harrastuksen ja sovitte et minä tänää sinä huomenna tms. Kyllä on vastuuttomia miehiä olemassa, mutta muitakin tapoja on kuin erota.

Väkivalta tms. on tietysti hyvä syy. Helppohan se on tietenkin sanoa kun ei ole kokemusta.
No meillä on tilanne se et molemmat ollaan töissä ja molemmat harrastetaan paljon...YHTEISTÄ aikaa ei oikeasti ole ja isovanhempia ei apuna.Työvuorotkin menee usein ristiin eli ehkäpä suurin syy on eroomme on jatkuva kiire...ja se ettei hommatu ajoissa lapsenvahti-apua(?)että olisi aikuisillakin elämää....Meillä ei vaan tuo suku tarjoudu avuksi ja kynnys viedä lasta hoitoon muuten kuin työn vuoksi on suuri!Työnkin takia kun joutuu välillä 6 vrk:tta hoidossa olemaan viikossa, joskus jopa 8 vrk:tta kun minulla pitkä työputki..
 
Liian monta
Meillä eroon oli ihan liian monta syytä, sillä mikä tahansa näistä olisi jo yksistään riittänyt.

Ensinäkin mies oli viikot töissä toisella paikkakunnalla ja alkoi päivä päivältä enemmän nauttia sinkkuelämästään siellä. Ei soitellut kotiin ja jos soitin hänelle, tokaisi että "ei nyt, oon syömässä" tai "soitellaan myöhemmin". Ennen olimme puhuneet jopa useita tunteja vuorokaudessa puhelimessa. Kotona ollessaan keskittyi vain tv:n katseluun, tietokoneella pelaamiseen ja/tai dokaamiseen.

Tämän lisäksi miehellä oli PALJON erinäisiä naissuhteita. Oli ihastuksia, kavereita, ystäviä, tuttuja, exiä jne. Joita kohtaan oli avulias ja halusi säilyttää välit hyvinä ja joita käytti aina riidoissamme aseena tyyliin: "ex:ältä saan seksiä koska tahansa, ei tarvi kun soittaa" tai "sillä ja sillä on parempi kroppakin ku sulla".

Näiden lisäksi piti raha-asioistaan todella huonoa huolta. Jätti laskuja maksamatta, vuokran maksoi aina myöhässä, ulosottot kasvoivat jne. Taloudellinen epävarmuus oli jatkuvaa.

Lisäksi oli väkivaltainen mua kohtaan niin henkisesti kuin fyysisestikin joka kerta kun kotiin tuli, joko jommalla kummalla tai molemmilla tavoilla. Uhkaili, kiristi, alisti ja lopulta löi jos ei muuten saanut nujerrettua.

Lapsi vielä pieni, mutta olo onnellinen, kun vihdoin tuosta pahasta eroon pääsin ja on jo joku toinen sen riesakseen saanut. Myötätuntoni hänelle.
 
Miehestä paljastui persoonallisuushäiriöinen idiootti :( Narsistista vikaa ja pahemman kerran. Ja nyt yrittänyt ruikuttaa 2 kk takaisin, eikä usko vaikka olen sanonut hyvällä ja pahalla. Harmittaa suuresti kun lapsikin tulossa, mutta järki-ihmisenä en sairasta ihmistä voi katsella. Helpompaa yksin!
 
Mies petti ja valehteli päin naamaa kokoajan (olin välillä vieressä, kun tyttöystävänsä soitti). Kaverit oli tärkeämpiä kuin minä ja lapsi, siis oikeesti lähti ennen ku herättiin ja tuli ku nukuttiin. Ei työssä käynyt (ei halunnut) oli vain kavereiden kanssa. Jos sanoin asiasta ja suutuin hän oli vihainen, koska minä en saisi suuttua ja rähjätä hänelle. Vihaisena oli myös väkivaltainen. Ja hankkipa tuo meille poliisitkin käymään. Todella nöyryyttävää kun poliisit tulee oven taakse ja ilmoittaa suorittavansa kotietsinnän, onneksi lapsi ei ollut kotona.
ym.......
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.09.2006 klo 20:19 Harmuli kirjoitti:
Meillä ero vissiin edessä...Meillä elämä on liian kiireistä.molemmat töissä ja paljon harrastuksia..lapset pieniä ja yhteistä aikaa ei ole KOSKAAN.Mies myös kova kettuilemaan kaikesta ja mun mittakuppi alkaa olla jo liian täysi..En enää edes halua nähtä häntä! :kieh: Seksistä puhumattakaan, vaikka ennen olin kovinkin aktiivinen..
sori mutta nyt mun logiikan taju pikkasen huojuu: eroatte siksi että

elämä on liian kiireistä.molemmat töissä ja paljon harrastuksia NO VOISKO HARRASTUKSIA KARSIA? jos eroatte niin onko jommalla kummalla vähemmän toitä ja enemmän aikaa OMILLE LAPSILLENNE

lapset pieniä ja yhteistä aikaa ei ole KOSKAAN tuleeko yhteistä aikaa enemmän jos eroatte, lapset kasvaa

Mies myös kova kettuilemaan kaikesta ja mun mittakuppi alkaa olla jo liian täysi onko miehesi mieluimmin erossa perheestään kun lopettaa kettuilun

Seksistä puhumattakaan, vaikka ennen olin kovinkin aktiivinen.. ette kai perustaneet perhettä siksi että saisitte aina seksiä, harmin paikka lapsillenne jos eroatte siksi ettette harrasta seksi
 
Vielä en ole lähtenyt yhteisestä kodistamme, mutta heti asunnon löydettyäni lähden. Olen minäkin katsellut tuota menoa jo liian kauan, mutta lopulta rohkaistuin ja ilmoitin muuttavani pois lasten kanssa. Pelottaa tulevaisuus kuinka parjään jne...(olen vielä hoitovapaalla), mutta muuten olotila on helpottunut. Meillä suurin syy on kuningas alkoholi ja pikkuhljaa hiipinyt alkoholismi, sekä sen mukanaan tuomat persoonallisuuden muutokset, sekä täydellinen pihallaolo suhteessa lapsiin, arkipäivän tai pyhänkään perheelämään. Ja tulevan ex-anopin mielipidettä pojastaan lainatakseni (äiti todella rakastaa poikaansa, mutta on realisti), on noussut pojalle kusi päähän, taloudellisen vaurastumisen ja maallisen mammonan myötä hän todellakin on muuttunut eikä hyvään suuntaan.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.10.2006 klo 19:32 Ninnukka kirjoitti:
Miehestä paljastui persoonallisuushäiriöinen idiootti :( Narsistista vikaa ja pahemman kerran. Ja nyt yrittänyt ruikuttaa 2 kk takaisin, eikä usko vaikka olen sanonut hyvällä ja pahalla. Harmittaa suuresti kun lapsikin tulossa, mutta järki-ihmisenä en sairasta ihmistä voi katsella. Helpompaa yksin!
:wave: Samma här!
Pääsin eroon hänen otteestaan, jonka jälkeen olemme olleet hyvissä väleissä, nykyään jopa ystäviä. En voi kunnioittaa häntä, niin säälittävää elämää hän minusta elää valheidensa keskellä, mutta nykyään kun hän ei pääse minua enää satuttamaan, näen hänen hyvät puolensa, hän on omalla kierolla tavallaan myös hieno ihminen.

Asiaan vaikutti myös masennus; ollessani täysin loppu henkisesti, en jaksanut enää mitään "ylimääräistä" vaan oma selviäminen oli tärkeintä ja koin että selviän parhaiten yksin.

Myös seksuaalinen suuntautuminen vaikutti, tajusin suhteen olleen epätoivoista totuudenkieltämistä minun puoleltani, ja kelailin näitä juttuja paljon eromme aikaan. Nykyään elän parisuhteessa naisen kanssa.

Turhaa tai erehdystä mikään ei kuitenkaan ollut, ei.. Sen lisäksi että opin paljon elämästä ja itsestäni tuon suhteen aikana, toi se myös tullessaan elämäni tärkeimmän ihmisen; ihanan tyttöni!! :heart:
 
korvattavissa
\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.10.2006 klo 00:17 Sussu kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.09.2006 klo 13:49 ihmettelevä kirjoitti:
Miksi ette ota asia esille ja yritä korjata tilannetta? Hommaatte itsellekkin harrastuksen ja sovitte et minä tänää sinä huomenna tms. Kyllä on vastuuttomia miehiä olemassa, mutta muitakin tapoja on kuin erota.

Väkivalta tms. on tietysti hyvä syy. Helppohan se on tietenkin sanoa kun ei ole kokemusta.
No meillä on tilanne se et molemmat ollaan töissä ja molemmat harrastetaan paljon...YHTEISTÄ aikaa ei oikeasti ole ja isovanhempia ei apuna.Työvuorotkin menee usein ristiin eli ehkäpä suurin syy on eroomme on jatkuva kiire...ja se ettei hommatu ajoissa lapsenvahti-apua(?)että olisi aikuisillakin elämää....Meillä ei vaan tuo suku tarjoudu avuksi ja kynnys viedä lasta hoitoon muuten kuin työn vuoksi on suuri!Työnkin takia kun joutuu välillä 6 vrk:tta hoidossa olemaan viikossa, joskus jopa 8 vrk:tta kun minulla pitkä työputki..

Olen itsekin eronnut, mutta en ymmärrä miten ero syy voi olla se, että "me molemmat harrastetaan niin paljon ja yhteistä aikaa ei ole "

Miksi että vähennä ja karsi harrastuksia?
Miksi ette etsi sitä yhteistä aikaa?
Ei sen yhteisen ajan tarvitse olla vasta sitten, kun lapset saa hoitoon jollekin, vaan vaikka sitten, kun lapset on laitettu nukkumaan.
Tai yhteinen aika perheen yhteisenä aikana - eihän lapsi saisi olla mikään raiste ja este ja hankaluus?! Eli joku kiva kaikkia kiinnostava juttu, menette yhdessä. talvella pulkkamäki, syysretki (lämmintä päälle), tai vaikka kotona joku leffa ja naksuja ja sipsejä ja sitten vaan yhdessä.. Nyt linnanamäellä on valojuttu vielä pari iltaa, se on hieno kokemus lapsillekin jos vaan työvuorot sallii.
Jos ei yhdessä, voi toinen puolisko mennä lasten kanssa.

Jos eron syynä on siis "vain" yhteisen ajan puute, yhdessä olemisen vähyys, on minusta siinä tosi hepposet eron syyt - tilanne on siis täydellisesti korjattavissa, ero estettävissä, mutta se vaatisi töitä! Keskustelua, toisen kuunetelemista, uuden lukujärjestuksen, toisen kohtaamisen... ???Sekö se on niin vaikeaa?

Aikaa on uudessa suhteessa uudelle kumppanille kun lapsista pääsee välillä eroon :ashamed:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.10.2006 klo 09:36 korvattavissa kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.10.2006 klo 00:17 Sussu kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.09.2006 klo 13:49 ihmettelevä kirjoitti:
Miksi ette ota asia esille ja yritä korjata tilannetta? Hommaatte itsellekkin harrastuksen ja sovitte et minä tänää sinä huomenna tms. Kyllä on vastuuttomia miehiä olemassa, mutta muitakin tapoja on kuin erota.

Väkivalta tms. on tietysti hyvä syy. Helppohan se on tietenkin sanoa kun ei ole kokemusta.
No meillä on tilanne se et molemmat ollaan töissä ja molemmat harrastetaan paljon...YHTEISTÄ aikaa ei oikeasti ole ja isovanhempia ei apuna.Työvuorotkin menee usein ristiin eli ehkäpä suurin syy on eroomme on jatkuva kiire...ja se ettei hommatu ajoissa lapsenvahti-apua(?)että olisi aikuisillakin elämää....Meillä ei vaan tuo suku tarjoudu avuksi ja kynnys viedä lasta hoitoon muuten kuin työn vuoksi on suuri!Työnkin takia kun joutuu välillä 6 vrk:tta hoidossa olemaan viikossa, joskus jopa 8 vrk:tta kun minulla pitkä työputki..

Olen itsekin eronnut, mutta en ymmärrä miten ero syy voi olla se, että "me molemmat harrastetaan niin paljon ja yhteistä aikaa ei ole "

Miksi että vähennä ja karsi harrastuksia?
Miksi ette etsi sitä yhteistä aikaa?
Ei sen yhteisen ajan tarvitse olla vasta sitten, kun lapset saa hoitoon jollekin, vaan vaikka sitten, kun lapset on laitettu nukkumaan.
Tai yhteinen aika perheen yhteisenä aikana - eihän lapsi saisi olla mikään raiste ja este ja hankaluus?! Eli joku kiva kaikkia kiinnostava juttu, menette yhdessä. talvella pulkkamäki, syysretki (lämmintä päälle), tai vaikka kotona joku leffa ja naksuja ja sipsejä ja sitten vaan yhdessä.. Nyt linnanamäellä on valojuttu vielä pari iltaa, se on hieno kokemus lapsillekin jos vaan työvuorot sallii.
Jos ei yhdessä, voi toinen puolisko mennä lasten kanssa.

Jos eron syynä on siis "vain" yhteisen ajan puute, yhdessä olemisen vähyys, on minusta siinä tosi hepposet eron syyt - tilanne on siis täydellisesti korjattavissa, ero estettävissä, mutta se vaatisi töitä! Keskustelua, toisen kuunetelemista, uuden lukujärjestuksen, toisen kohtaamisen... ???Sekö se on niin vaikeaa?

Aikaa on uudessa suhteessa uudelle kumppanille kun lapsista pääsee välillä eroon :ashamed:
Typerältä kuulostaa, mutta noihin asioihin tarvitaan kaksi. Eli kummallakin puolisolla tulee olla halua viettää yhdessä aikaa. AIna ei niin ole vaan omat työt, harrastukset ja kaverit menevät perheen edelle.
 
faunatar
Sussun jutut kuulostaa tutuilta..meillä työ ja metsästys menee miehellä ohi kaikesta. Mutta ei tajua sitä itse, elen viimeksi otin puheeksi auton huollon ja tarpeellisen remontin, hiiltyy heti että minäkö muka en tee mitään ja vetää marttyyrin kaavun päälleen heti ja alkaa kauhea huuto. Menee päiväkausia etten näe kuin ohimennen yöllä myöhään kun tulee jostain hirven paloittelusta tai ties mistä metsältä. Tekee myös kyllä paljon töitä. meillä on rakennettu talo joka on vielä osin kesken mutta ei sen työn loppuunsaattaminen ole niin tärkeää kuijn metsästys. On se kyllä pojan kanssa (yksi lapsi vain, onneksi..3v poika) mukavasti silloin harvoin kun on. Siitäkin minulla huono omatunto sitten kun tuntuu että itse pitäisi hoitaa kokoajan. Olen jo antanut periksi kotitöissä, en jaksa yksin töiden päälle hoitaa melkein 200m2 huushollia. Eikä enää kiinnsta. Silloin kun mies on muutamia päiviä pois esim . metsällä tai matkatöissä on paljon rauhallisempaa ja mukavampaa, teen kotitöitäkin ihan mielelläni.
Olen miettinyt paljon eroa..taloudellisesti se olisi hankalaa, pitäisi jakaa tuo keskeneräinen talo mutta ehkä se onnistuisi. Mietin myös omaa jaksamistani..minulla koira ja sitten tuo ihana ipana..miten sitä selviäisi koiran ja lapsen kanssa yksin, onko kenelläkään kokemusta? Nyt asutaan maalla, koira ulkoilee pihalla paljon ja pääsen silloin tällöin lenkillekin tunniksi kun mies on pihassa. Mutta niin se vain rakkaus kuolee..seksi on kadonnut jo 3v sitten, raskausaikana. Mietin usein että mitä tässä on järkeä..lapsen takia kait, palvoo isäänsä tietysti. Isihän on todella mukava silloin kun on. Mutta sanoi yhtenä aamuna yht´äkkiä että "Isi aina sinulle suuttuu ja sinä sitten itket" kyllä tuntui kamalalta. Sen jälkeen olen yrittänyt vältää riitaa mahdollisimman paljon.
Että tällainen vuodatus tällä kertaa... on vainilo sammunut elämästä melkolailla..tai ainakin parisuhteesta. :/
 
Työ. Mies asui työpaikalla 24/7 ja tuntui, että sillä ei ole aikaa eikä kiinnostusta minulle, lapsille, harrastuksille, millekään muulle kuin työlle. Luottamuksen puute kaiketi se viimeinen tikki oli, kun epäilin (ja sain kuulla faktaakin) että mies olisi käynyt vieraissa, minkä lopulta tunnustikin. Olisin tämän vielä voinut antaa anteeksi ja jatkaa, mutta sitten tuli muu valehtelu ja tosiaan nyt kesäkuusta asuttu erillään ja mies edelleen asuu töissä ihan samaan malliin kun liittomme aikana. Eniten harmittaa se, että ylipäänsä koskaan naimisiin mentiin, mulla kun on periaate, että kerran elämässä ja harmittaa että sen kerran tuhlasin tuon kanssa.
 

Yhteistyössä