Eron syyt?

\

Vielä en ole lähtenyt yhteisestä kodistamme, mutta heti asunnon löydettyäni lähden. Olen minäkin katsellut tuota menoa jo liian kauan, mutta lopulta rohkaistuin ja ilmoitin muuttavani pois lasten kanssa. Pelottaa tulevaisuus kuinka parjään jne...(olen vielä hoitovapaalla), mutta muuten olotila on helpottunut. Meillä suurin syy on kuningas alkoholi ja pikkuhljaa hiipinyt alkoholismi, sekä sen mukanaan tuomat persoonallisuuden muutokset, sekä täydellinen pihallaolo suhteessa lapsiin, arkipäivän tai pyhänkään perheelämään. Ja tulevan ex-anopin mielipidettä pojastaan lainatakseni (äiti todella rakastaa poikaansa, mutta on realisti), on noussut pojalle kusi päähän, taloudellisen vaurastumisen ja maallisen mammonan myötä hän todellakin on muuttunut eikä hyvään suuntaan.

Aikalailla oli kirjoitus kun minun kirjoittama.. piti oikein pariin kertaan lukea ajatuksella...
meillä on myös tämä kuningas alkoholi ottanut vallan.. on ollut vallassa jo ihan liian monta vuotta!! Olen tähän saakka ajatellut että miten pärjään.. meillä on kolme lasta, nuorin vasta 1,6v. Olen hoitovapaalla myöskin.
Meillä vain ei tuleva ex anoppi huomaa pojassaan vikaa, koska itsekkin käyttää alkoholia ja lääkkeitä aika paljon.
Meillä mies myös on lääkityksellä, epilepsia/rauhoittavaa.. ja sitli juo reippaasti!
Nyt kun olen niin sanotusti nostanut kissan pöydälle ja sanonut että eroan, niin lupaa maat ja taivaat mulle... eli saisin kaikki mitä haluan.. mutta, en pysty enää yrittämään, olen yrittänyt jo liian kauan... olen ollut jo liian kauan kynnysmattona :'(
Hain jo asuntoa minulle ja lapsille... odotan että pääsen muuttamaan... en jaksa!
Uskon että minullekkin vielä paistaa aurinko!

 

Me oltiin 12v. yhdes ja siitä 5v. naimisissa 2 lasta omakotitalo jne...

Kaiken PITI olla kunnossa MUTTA...

mies käytti alkoholia viikonloppuisin, ja kyllä itsekkin kävin baareissa jne ei hän ikinä estänyt menemästä! Hän kävi muutamia kertoja käsiksi ja pari kertaa silmä mustana... Muutenkin meidän välit oli mitä oli kävin itse vieraissa ja vaikka mies tiesi sen hän salli asian... sitten hän sairastui masennukseen liiallisesta työnteostaa ja ehkä lapsuuden stresseistä, kuka tietää mistä se johtui.

Masennuksen aikana itse väsysin ihan kokonaan ja lapsiin se vaikutti myös. äitini kysyi aina onko kaikki kunnossa ja sanoin et joo joo vaikka en sietänyt miestä silmissäni yhtään olin päivät pitkät töissä ja vkl keksin muuta tekemistä ettei tarvinnut sitä k-päätä katsella... vuosi meni ja päätin että nyt lähtee ja ilmoitin miehelle että olen muuttamassa lasten kanssa pois. erosta on nyt 5v. ja päivääkää en/emme ole katuneet...

sanoin vuoden miehelle että lähden, mutta jotenkin oli niin saamaton olo ettei saanut sitä aiemmin tehtyä ja sitten ajatteli että jos se riistää henken sä tms niin mitä sitten... kuitenkin tulin siihen tulokseen etä kun pelkkä ajatus miehestä sai minut voimaan pahoin ei muut keinoa ole kuin erota ja katunnut en ole

 

\

Työ. Mies asui työpaikalla 24/7 ja tuntui, että sillä ei ole aikaa eikä kiinnostusta minulle, lapsille, harrastuksille, millekään muulle kuin työlle. Luottamuksen puute kaiketi se viimeinen tikki oli, kun epäilin (ja sain kuulla faktaakin) että mies olisi käynyt vieraissa, minkä lopulta tunnustikin. Olisin tämän vielä voinut antaa anteeksi ja jatkaa, mutta sitten tuli muu valehtelu ja tosiaan nyt kesäkuusta asuttu erillään ja mies edelleen asuu töissä ihan samaan malliin kun liittomme aikana. Eniten harmittaa se, että ylipäänsä koskaan naimisiin mentiin, mulla kun on periaate, että kerran elämässä ja harmittaa että sen kerran tuhlasin tuon kanssa.

Missä mies tapaa nykyään lapsiaan? Ei kai työnantaja sentään anna myös lasten asua isän työpaikalla silloin kun ovat isää tapaamassa sen lisäksi että mies jo itse asuu siellä?

 

=)

 

\

\

\

Miksi ette ota asia esille ja yritä korjata tilannetta? Hommaatte itsellekkin harrastuksen ja sovitte et minä tänää sinä huomenna tms. Kyllä on vastuuttomia miehiä olemassa, mutta muitakin tapoja on kuin erota.

Väkivalta tms. on tietysti hyvä syy. Helppohan se on tietenkin sanoa kun ei ole kokemusta.

No meillä on tilanne se et molemmat ollaan töissä ja molemmat harrastetaan paljon...YHTEISTÄ aikaa ei oikeasti ole ja isovanhempia ei apuna.Työvuorotkin menee usein ristiin eli ehkäpä suurin syy on eroomme on jatkuva kiire...ja se ettei hommatu ajoissa lapsenvahti-apua(?)että olisi aikuisillakin elämää....Meillä ei vaan tuo suku tarjoudu avuksi ja kynnys viedä lasta hoitoon muuten kuin työn vuoksi on suuri!Työnkin takia kun joutuu välillä 6 vrk:tta hoidossa olemaan viikossa, joskus jopa 8 vrk:tta kun minulla pitkä työputki..

Olen itsekin eronnut, mutta en ymmärrä miten ero syy voi olla se, että "me molemmat harrastetaan niin paljon ja yhteistä aikaa ei ole "

Miksi että vähennä ja karsi harrastuksia?
Miksi ette etsi sitä yhteistä aikaa?
Ei sen yhteisen ajan tarvitse olla vasta sitten, kun lapset saa hoitoon jollekin, vaan vaikka sitten, kun lapset on laitettu nukkumaan.
Tai yhteinen aika perheen yhteisenä aikana - eihän lapsi saisi olla mikään raiste ja este ja hankaluus?! Eli joku kiva kaikkia kiinnostava juttu, menette yhdessä. talvella pulkkamäki, syysretki (lämmintä päälle), tai vaikka kotona joku leffa ja naksuja ja sipsejä ja sitten vaan yhdessä.. Nyt linnanamäellä on valojuttu vielä pari iltaa, se on hieno kokemus lapsillekin jos vaan työvuorot sallii.
Jos ei yhdessä, voi toinen puolisko mennä lasten kanssa.

Jos eron syynä on siis "vain" yhteisen ajan puute, yhdessä olemisen vähyys, on minusta siinä tosi hepposet eron syyt - tilanne on siis täydellisesti korjattavissa, ero estettävissä, mutta se vaatisi töitä! Keskustelua, toisen kuunetelemista, uuden lukujärjestuksen, toisen kohtaamisen... ???Sekö se on niin vaikeaa?

Aikaa on uudessa suhteessa uudelle kumppanille kun lapsista pääsee välillä eroon :ashamed:

Me molemmat siis todella halutaan harrastaa ja sitä täytyy lasten takia tehdä vuorotellen.SIITÄ EMME LUOVU!
Halusin kyllä aikoinaan että tekisimme yhdessä kaikkea mahdollista, mutta oikeasti työmme/aikataulumme on todella hankala...vuorotyöläiset varmaan sen voi ymmärtääkkin!?Työstäkään kun ei oikein voi parisuhteen nimissä irtisanoutua, tai ainakaan ei taloudellisesti olisi kovin kannataavaa.
Ja nyt kun sitä on oppinut elämään ns.omaa elämää, ei toisen ärsyttävä tympeä seura enää edes kiinnosta!Nautin oikeastaan jo siitä että mies harrastamassa,töissä, metsällä tai ihan missä vaan...saanpahan viettää laadukasta aikaa lasten kanssa.
Eikä enää edes jaksa keskustella...ne ajat on jo ohi jolloin sitä kaipasin.Rakkaus kait vaan kuolee...Seksikin on ollut pitkän aikaa vain velvoite...