Eron sattuessa vuokralle?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Mamma83"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Mamma83"

Vieras
Hei, Olen jonkin aikaa miettinyt eroa ja kerännyt voimia että lähteäkö vai ei. Nyt tuntuu että parisuhde imee kaikki voimavarat ja olisi helpompi vaan jatkaa eteenpäin. Meillä on 12vuotta yhteistä elämää takana ja meillä on neljä vuotias tytär. Asumme yhteisessä omakotitalosta josta siis omistamme 50/50. Miehelle erosta en vielä ole puhunut mutta tiedän hänen aavistavan. Kuinka te olette käytännössä teheet asumisen suhteen? Onnistuuko ilmoittaa pankille että maksaa pelkästään korkoja sen ajan että talo saadaan myydyksi, koska tiedän että minun mahdotonta asua yhdessä ja ei se reilua lapsellekaan olisi ja haluaisin muuttaa vuokralle. Eli käytännön vinkkejä :/
 
Puhua oon yrittänyt, mutta minut haukutaan siinä vaiheessa hulluksi ja mielenvikaiseksi. Sen verran voisin taustoja kertoa että viimeiset kolme vuotta ovat itselleni olleet henkisesti erittäin rankkoja. Mies on muuttunut täysin. Saan päivittäin kuulla huutamista ja sättimistä tekemättömistä töistä, lapsen hoidosta jne jne. Hoidan käytännössä yksin perhettäni, mies juoksee salilla ja katsoo illat televisiota ja komentaa sen minkä ehtii. Viimeisen vuoden sisällä tuntuu että se on muuttunut täysin henkiseksi väkivallaksi. Mies hermostuu joka asiasta ja jatkuvasti saa olla varpaillaan jos joku asia on tekemättä niin siitä huudetaan ja haukutaan. Muutaman kerran olen yrittänyt erosta puhua, tai yrittänyt saada miestä ymmärtämään miltä hänen käyttäytyminen minusta tuntuu, niin kuuluu vaan huuto että TURPA KIINNI! Mä kuulemma täytän kaikki hullun piirteet ja jos haluan erota niin toki saan lähteä mutta aikoo kuulemma pitää lapsen ja vedota mun mielenvikaisuuteen. Mun päässä siis ei tosiaan o mitään vikaa :) Viime aikoina olen ollut sairaslomilla yksinkertaisesti väsymisen takia, en jaksa yksin hoitaa 120 neliön omakotitaloa, lasta sekä miestä jolle perunat pitää kuoria valmiiksi, pyykit pestä, kahvit kantaa pöytään, käydä kaupassa, 8h päivässä töissä, hoitaa 2 koiraa ja kolme kissaa, lämmittää uuni päivittäin, kantaa puut sisälle, pestä miehen salikamppeet jne jne ja kuunnella illalla huuto kun hän olisi juuri halunnut laittaa sen punaisen paidan päälle joka p*rkele on pesemättä pyykkikorissa. PArhaillaan olen föönillä kuivannnut hänelle salihousuja kun hän tarvii ne just heti. Joten vaikee on puhua kun toinen ei kuuntele.
 
Jahas, mies on alkanut vetää jotain nappeja siellä salilla. Ala etsiä vuokrakämppää, ota yhteys pankkiin, kyllä ne siellä osaa neuvoa, ja tehkää ositus lakimiehen kanssa.
 
viis vuotta sitten,viiden vuoden harkinnan jälkeen...
Muutin lasten kanssa vuokralle,takuuvuokran hoiti sossu silloisen rahatilanteen vuoksi(lähdin ns paljaille puille)ja siksi,koska mökistä tuli ns ajolähtö.Väkivaltaa pakoon siis..
Sitä en tiedä,miten asuntovelkojen käy-kannattaa soittaa pankkiin,esittää asia ... mutta onko laina vain sinun nimissä vaiko ns. yhteinen?Jos mies jää torppaan,niin mun mielestä miehen kuuluu maksaa asuntolainaa..joo,olen tyhmä näin ajatellessani.
ositus ehdottomasti lakimiehen kanssa!!!
 
Niin mies varmaan jäisi tähän ja mietin itse että mies tosiaan saa sit maksaa sen aikaa että saadaan myytyä. Meillä mies ei ole väkivaltainen, tuntuu vaan et jyrätään joka asiassa oma tahto läpi huutamalla. Viikonloppuna jotenki itsellä napsahti kun vaihdoin itse autoon polttimot ja huolsin kun miehen mielestä se joka omistaa auton, huoltaa itse :D Sillo mietin et mitä mä tuolla mihellä teen kun kaikki teen itse. Mies ei o koskaan asunut yksin, tuntuu et pitäis varmaan muutenkin ottaa aikalisä että mies tajuaa ettei kaikki ole itsestäänselvää, oppis arvostamaan muiden tekemää työtä. Naimisissahan me ei olla joten siis kyse avoerosta. Talo siis on 50/50 mutta muuten selkeesti molemmilla omat autot jne. Mies on ostanut kaikki huonekalut joten mä kans jään kyllä tyhjän päälle, koska energia ei riitä joka kiposta ja kupista tappeluun. Eniten pelkään miten menee lapsen kanssa. Itselle se olisi selkee että yhdessä vuorotellen, koska mies on kuitenkin kaikesta huolimatta mahtava isä, mutta mies tehnee tästä vaikeaa :/ Ja mähän varmaan tarviin miehen allekirjoituksen että saan lapsen vuokra-asuntoon ottaa mukaan, enhän voi vaan viedä mukanani.
 
[QUOTE="tuomari";29609236]Vai että sattuessa. Ero ei koskaan ole sattuma vaan ahneen naisen juoni.[/QUOTE]

No sehän oli nätisti sanottu, tietääkseni mä en tässä voita mitään, en halua elatusmaksuja, mies saa pitää huonekalut jne. Mä haluan vaan ulos henkisesti ahdistavasta parisuhteesta ja talosta sen verran että saan käsirahan omaan asuntoon.
 
[QUOTE="mamma83";29609250]No sehän oli nätisti sanottu, tietääkseni mä en tässä voita mitään, en halua elatusmaksuja, mies saa pitää huonekalut jne. Mä haluan vaan ulos henkisesti ahdistavasta parisuhteesta ja talosta sen verran että saan käsirahan omaan asuntoon.[/QUOTE]

Olet täällä juonittelemassa miehesi selän takana ja haluat neuvoja kuinka tuhota miehen ja tyttären elämän niin että itse pääset kuin koira veräjältä.
 
Joo varmaan lähden tarvittaessa vanhempieni/veljen luo. Todennäköisesti tarvitsen töistä sairaslomaa, minulle on jo ennestään vaikeat rytmihäiriöt ja univaikeuksia niin tuskinpa ne tästä helpottaa.
 
Täytyy kyl kehua paikkakuntani joustavuutta vuokra-asunnossa. Sain heti tunnin päästä hakemukseen vastauksen että saan kohtuuhintaisen kaksion tästä parin kilometrin päästä. Pienkerrostalon eka kerros. Lapsi voi jatkaa samassa päiväkodissa. Nyt pitää vaan alkaa käytännön asioita hoitamaan, pankkiin jne. Kuukauden päästä hyppy uuteen ja 12 vuoden yhteiselämä vaihtuu uuteen elämään. Ehkä me pärjätään :)
 

Similar threads

Yhteistyössä