Eron kokeneet naiset; kuinka olisitte toivoneet, että teitä tuetaan?

[jos voisi tehdä edes jotain...]

Kysymys on siis suunnattu niille naisille, jotka ovat tulleet jätetyiksi ja jääneet yksin lasten kanssa. Asiaan ei liity kolmansia osapuolia ja ero on luultavasti aika shokkiuutinen. Onko muuten olemassa mitään terapiaryhmiä, joista voi hakea koko eroperheenä apua tilanteeseen? Ja onko eron osapuolien läheisille olemassa mitään infoa, kuinka luovia tilanteessa ja auttaa perhettä parhaansa mukaan?

 

[Piimä]

No mulle ei kannata ainakaan tulla enää sanomaan perheterapiaan menosta mitään. Ei ei ja vieläkerran ei.

 

[lapinonni]

Luulisin että se jatkuva kuuntelu ja taas kuuntelu, sekä ystävän läsnäolo on parasta. Jotkut varmasti kaipaa ihan patistusta ns. normaali elämään, eli seuraa sinne kauppaan tms.

 

[ap]

No mulle ei kannata ainakaan tulla enää sanomaan perheterapiaan menosta mitään. Ei ei ja vieläkerran ei.

Voisi kuvitella, että joku jopa haluaa lasten takia saada terapiaapua... Ei parisuhteelleen vaan eron käsittelemiseksi koko perheelle, erityisesti lapsille.

 

[ap]

Luulisin että se jatkuva kuuntelu ja taas kuuntelu, sekä ystävän läsnäolo on parasta. Jotkut varmasti kaipaa ihan patistusta ns. normaali elämään, eli seuraa sinne kauppaan tms.

Täytyy varmaan yrittää tarjota apua...!

 

[Piimä]

Luulisin että se jatkuva kuuntelu ja taas kuuntelu, sekä ystävän läsnäolo on parasta. Jotkut varmasti kaipaa ihan patistusta ns. normaali elämään, eli seuraa sinne kauppaan tms.

Täytyy varmaan yrittää tarjota apua...!

Mielummin näin, ku hokea kokoajan terapiaan menosta (jota yx sukulainen jaksaa hokea ).

 

[ap]

Luulisin että se jatkuva kuuntelu ja taas kuuntelu, sekä ystävän läsnäolo on parasta. Jotkut varmasti kaipaa ihan patistusta ns. normaali elämään, eli seuraa sinne kauppaan tms.

Täytyy varmaan yrittää tarjota apua...!

Mielummin näin, ku hokea kokoajan terapiaan menosta (jota yx sukulainen jaksaa hokea ).

No, painostaminen on ihan varmaan täysin hedelmätöntä touhua...:/

 

[Piimä]

Luulisin että se jatkuva kuuntelu ja taas kuuntelu, sekä ystävän läsnäolo on parasta. Jotkut varmasti kaipaa ihan patistusta ns. normaali elämään, eli seuraa sinne kauppaan tms.

Täytyy varmaan yrittää tarjota apua...!

Mielummin näin, ku hokea kokoajan terapiaan menosta (jota yx sukulainen jaksaa hokea ).

No, painostaminen on ihan varmaan täysin hedelmätöntä touhua...:/

Niin on ja ku mulla ei sen alkoholin kans oo ongelmia, niinkuin tuolla ukolla ja sille kukaa mitään hoe. Sen takia ero.

 

[ap]

Luulisin että se jatkuva kuuntelu ja taas kuuntelu, sekä ystävän läsnäolo on parasta. Jotkut varmasti kaipaa ihan patistusta ns. normaali elämään, eli seuraa sinne kauppaan tms.

Täytyy varmaan yrittää tarjota apua...!

Mielummin näin, ku hokea kokoajan terapiaan menosta (jota yx sukulainen jaksaa hokea ).

No, painostaminen on ihan varmaan täysin hedelmätöntä touhua...:/

Niin on ja ku mulla ei sen alkoholin kans oo ongelmia, niinkuin tuolla ukolla ja sille kukaa mitään hoe. Sen takia ero.

No, eipä kuulosta kovin herttaiselta tilanteelta. Voimia!

 

[vieras2]

Eron jälkeen ainaki mulla olis ollu tarpeen apu lasten kanssa. Että olis edes joskus päässy vaikka lenkille yksin. Ja olis vieläki :/ erosta on kohta kaksi vuotta, isä ei tapaa lapsia ollenkaan. Alkuun tuli ptt viemään lapsia ulos, mutta oli kokoajan tunne että niillä on kiireempiä töitä ja ne peru tosi usein meille tulon koska mulla oli vaan se lasten ulkoilu/hoito pari tuntia et kun sillä ei niin kiire :/
Ja tietty se kuuntelu apu, et joku ei syyllistä eikä ala syytellä sitä ex:kään vaan kuuntelee vaan ja vaikka vaan nyökkäilee. Ja et sais jutella lapsista, et mitä kivaa ne taas tänään on keksiny. Kun ei oo ketään.

Sori just tosi lohduton olo ja tähän ketjuun tungin valittamaan.

 

[eeronex]

En tarvinnut tukea. Sain Eerolta miljoonan ja kesämökin. Pärjäämme hyvin lasten kanssa ja uusien miestuttavieni. Kiitos vain kysymästä.

 

[minä]

Kaipasin todella paljon ystäviä ympärille. Avioliiton aikana teimme paljon asioita kahdestaan, oli muodostunut omat traditiot esim. juhlapyhiin etc. Eron jälkeen olin aivan yksin. Esim. uudenvuoden vietin yksikseni kirjaa lukien, kun kukaan ei pyytänyt mihinkään illanistujaisiin, enkä itse kehdannut seuraani tyrkyttää. Eniten siis kaipasin sitä, että ihmiset olisivat muistaneet minua, kutsuneet minua mukaan asioihin, etc. Eron jälkeen olin erittäin yksinäinen.

 

[ap]

Eron jälkeen ainaki mulla olis ollu tarpeen apu lasten kanssa. Että olis edes joskus päässy vaikka lenkille yksin. Ja olis vieläki :/ erosta on kohta kaksi vuotta, isä ei tapaa lapsia ollenkaan. Alkuun tuli ptt viemään lapsia ulos, mutta oli kokoajan tunne että niillä on kiireempiä töitä ja ne peru tosi usein meille tulon koska mulla oli vaan se lasten ulkoilu/hoito pari tuntia et kun sillä ei niin kiire :/
Ja tietty se kuuntelu apu, et joku ei syyllistä eikä ala syytellä sitä ex:kään vaan kuuntelee vaan ja vaikka vaan nyökkäilee. Ja et sais jutella lapsista, et mitä kivaa ne taas tänään on keksiny. Kun ei oo ketään.

Sori just tosi lohduton olo ja tähän ketjuun tungin valittamaan.

Ei kun tosi kiva, kun kerroit ajatuksistasi! Juuri tuollaisia omia kokemuksia ja niiden kautta syntyneitä toiveita olis hyvä kuulla, koska niistä voi sitten ottaa opiksi...

 

[ap]

En tarvinnut tukea. Sain Eerolta miljoonan ja kesämökin. Pärjäämme hyvin lasten kanssa ja uusien miestuttavieni. Kiitos vain kysymästä.

Olipa kypsä ja aikuismainen kirjoitus.