Tämä on sellainen asia, johon olen itsekin törmännyt omassa elämässäni. Petollinen isä kummittelee omissa miessuhteissani. Olen itse päässyt asiasta yli lukemalla kirjastosta erilaisia kirjoja koskien parisuhdetta. Oman eroni jälkeen kävin myös psykologin juttusilla pari kertaa.
Kun tunnistaa lähtökohdan eli on joku oikea syy, miksi ajattelee väärällä tavalla, niin on helpompi lähteä liikkeelle. Jos tiedät, että isäsi on ollut petollinen, niin hänelle voi yrittää antaa anteeksi. Myös se auttaa, että tietoisesti ajattelee, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Myös sinä itse olet ihan itse vastuussa käyttäytymisestäsi ja teoistasi.
Luottamusta pitää yrittää rakentaa pikkuhiljaa. Mieti myös niitä tilanteita, joissa mustasukkaisuus tulee eniten esille. On tärkeää, että mustasukkaisuutta saisi vähennettyä, koska se myrkyttää omaa mieltä. Tietysti se käytös on ikävää puolisolle, mutta ristiriitahan on juuri siinä, että se on ikävää myös sille mustasukkaisesti käyttäytyvälle.
On myös pakko ajatella niin, että tietty epävarmuus kuuluu elämään. Vaikka mies kuinka vannoisi ja vakuuttaisi, että hän ei koskaan eikä ikinä milloinkaan petä sinua, niin tiedät itsekin, että niin voi ehkä joskus tapahtua. Tai sitten ei. Et voi millään hallita kaikkea ja se epävarmuus on siedettävä, jos haluat parisuhteessa elää.
Pyydä, että miehesi kertoo, mitä asioita hän sinussa arvostaa. Koska oma itsetunto on heikko, niin kannattaa yrittää opetella pitämään itsestään, sillä jos sinä et rakasta itse itseäsi, niin silloin et myöskään osaa ottaa rakkautta vastaan toiselta. Jos miehesi vaikkapa kehuu sinua kauniiksi, niin ota kehu vastaan, äläkä ala väittämään vastaan, että "no en varmana ole kaunis vaan ruma" tms. Koska miehesi on juuri sinun kanssa ja mustasukkaisesta käytöksestäsi huolimatta yhä sinusta kiinnostunut, niin tietenkin hän näkee sinussa jotakin tavoittelemisen arvoista. Älä siis paina itseäsi alas, vaan päinvastoin yritä olla ylpeä itsestäsi ja mieti, mitkä asiat sinussa on ihan hyvin. Ei tarvitse olla maailman kaunein tai maailman fiksuin, vaan varmasti sinusta löytyy paljon asioita, joissa olet ihan OK.
Ei kannata sääliä itseään, vaan yrittää muuttaa omaa ajattelutapaa. Se ei ole kovin helppoa, jos on tähän mennessä koko iän totutellut ajattelemaan asioita "väärällä" tavalla. Ymmärrät varmasti, miten paljon helpompaa ja miellyttävämpää elämä olisi, kun osaisit vähän hellittää ja jakaa luottamusta miehellesi edes ihan vähän kerrallaan.
Voit myös olla avoin miehellesi ja kertoa, että mustasukkaisuus vaivaa sinua ja se johtuu jostakin, jota olet lapsena kokenut. En tunne miestäsi, mutta toivottavasti miehesi osaisi tukea sinua ja jakaa sinulle ekstra-annoksen hellyyttä, jotta uskoisit, että olet hänelle tärkeä. Et sinä ole kuka tahansa nainen, vaan juuri se, jonka kanssa hän haluaa elää ja jakaa elämäänsä.
Kannattaa myös miettiä, millainen esimerkki olet omalle tyttärellesi. Eikö hänkin ansaitse sen, että hänen parisuhteensa pystyisi onnistumaan, kun hän vuorostaan on aikuinen? Se on uskomatonta, miten paljon ihminen ottaa oppia omista vanhemmistaan niin hyvässä kuin pahassa lapsuutensa aikana.
Et sinä ole täydellinen etkä miehesikään, vaan kumpikin on inhimillisiä ihmisiä, joissa on vahvuuksia ja heikkouksia.
Jos tuntuu, että tästä kaikesta selviäminen on liian rankkaa, niin kannattaa jutella asiasta vaikka työterveyslääkärille, joka voisi ohjata sinut keskustelemaan esim. 1-2 kertaa jonkun asiantuntijan luokse. Heillä on hyviä ohjeita, joilla omaa ajatuskulkua voi yrittää muokata parempaan suuntaan. Tiedän omasta kokemuksestani, että pitäisi pystyä siihen, ettei unohda omia lapsuudenkokemuksia, mutta että kykenee kuitenkin katsomaan luottavaisena tulevaisuuteen ilman, että tuijottaa koko ajan taaksepäin pääsemättä asioissa sen enempää eteen kuin taaksekaan päin. Tsemppiä!
