Kannattaako tässä enää edes yrittää luottaa?

[voeh..]

Eli mieheni jätti minut vuosi sitten, mutta hän sanoi olevansa sekaisin eikä tiedä mitä haluaa ja antoi ymmärtää että meistä voisi vielä joskus jotain tulla. Itse menin todella pahasti tolaltani, meillä oli silloin pieni vauva enkä tajunnut että ero saattaisi olla tulossa. No meillä kuitenkin oli läheiset ja intiimit välit eron jälkeen ja välillä tuntui, ettei oltais erottukaan... Sain sitten tietää että hän vehtasi toisen naisen kanssa samaan aikaan, ja sanoin että ei tämmöstä pelleilyä voi jatkaa. Että aloita elämä sen uuden naisen kanssa äläkä käy molempia paneskelemassa, se on väärin meitä kaikkia kohtaan.

Heistä ei sitten jostain syystä tullutkaan mitään ja ehkä 3kk heidän "eronsa" jälkeen hän alkoi taas puhumaan että ehkä meistä voisi vielä joskus tulla jotain, puhui kuinka itsekäs paska on ollut ja perhe on tärkein jne. En silloin osannut enää ajatella mistään mitään järkevää ja menin vain sekaisin. En ottanut miehestä mitään selvää ja jäljellä olevat vahvat tunteet olivat yhtä tallella. Olen siis aina rakastanut miestäni, enkä ole halunnut erota. Sanoin hänelle, että en ala leikkimään tälläistä peliä, että jos olet onneton kanssani, niin sitten ei jatketa. Että hän löytää kyllä paremman. Ja että en kestä uudemman kerran tälläistä ja selän takana vehtaamista.

Ajauduimme kuitenkin lopulta yhteen ja kaikki on mennyt hyvin. Mutta mieli on välillä musta, enkä luota. Hän tapaa silloin tällöin tätä naista (ilmeisesti ihan ystävänä) siis kenen kanssa oli sängyssä eromme jälkeen. Olen mustasukkainen, enkä tiedä onko tässä enää mitään järkeä. Rakastan miestäni edelleen, mutta kadun että annoin toisen mahdollisuuden, koska tämä on satuttanut minua todella paljon. Vasta jälkeenpäin tulleet ajatukset, että kuinka hän pystyi vain jättämään minut ja panemaan kahta samaan aikaan, ja samalla puhunut hempeitä molemmille. En luota häneen täysin, enkä tiedä pääsenkö tästä koskaan kokonaan yli. Pelkään, että sama tapahtuu uudestaan.

Pahinta kai tässä on se, että hän kosi minua pari päivää sitten... Sanoin kyllä, mutta enää en ole niin varma. Pitäisi luottaa enemmän. Enkä luota. Tunnen oloni todella hyljätyksi ja petetyksi, mutta ei vanhoista kuulema saa puhua vaan pitää antaa olla.. Mitähän tässä nyt sitten tekisi..

 

["..."]

No ei ole järkeä.
Kuvauksesi perusteella mies on sellainen, että todennäköisesti viimeistään vuoden päästää vehtaa taas jonkun toisen kanssa, kun on hetkellisesti "sekaisi" (eli kyllästynyt arkeen ja haluaa vaihtelua).

 

["aaa"]

"ystävänä"... as if.

olet sinisilmäinen.

 

[miinaa]

No ei tod ole järkeä! Mikä sua nainen vaivaa??

 

[:))]

Minä olisin jonkun parisuhdeterapian kannalla, ei siinä mitään menetä! Mutta, itse en saanut ikinä luottamusta takaisin kun mies petti, suhde jatkui mutta huonompaan suuntaan mentiin.. Erohan siitä tuli, nyt onnellisessa suhteessa ja vihdoin 3v jälkeen tuntuu että uskallan luottaa mieheeni, vanhat kummitukset siis jäivät enkä luottanut keneenkään. Onneksi nykyinen kumppani ollut kärsivällinen ja tahtonut osoittaa että on luottamuksen arvoinen. (En silti tule ikinä täysin luottamaan keneenkään, niin paljon pettämistä näkee..)

 

[:))]

Oho, luin vähän huonosti. Siis tapaa edelleen sitä hoitoa.. Juu en luottaisi kyllä.. :/

 

[petite]

Ja sinä menit sanomaan että kyllä! Ihan oikeasti!!! ET voi sanoa toiselle kyllä jos olet kuitenkin eri mieltä. Nyt juttelet mahdollisimman miehen kanssa ja sanot että et ole varma ja haluat asiaa vielä katsoa ja miettiä. Eihän tuossa ole mitään mieltä! Voit olla pian häiden jälkeen eroamassa. Minä en ymmärrä että miksi mennä naimisiin toisen kanssa jos ei edes luota. Ja se on väärin myös miestäsi kohtaan.

Katso nyt ihan rauhassa tilannetta. Luottamuskaan ei tule takaisin hetkessä. Et kai halua sitoa itseäsi ihmiseen johon et luota! Minusta tuossa on aivan väärät syyt mennä naimisiin. Jos joskus tulet siihen tulokseen että luotat, niin mene vasta sitten naimisiin. Elä riko itseäsi lisää.

 

[ap.]

Niin no, en ole nähnyt syytä kieltää häntä tapaamasta tätä naista, kun aika harvakseltaan näkevät ja käyvät myös samassa harrastuksessa... Kyllähän se aina riipaisee, mutta en vaadi miestäni lopettamaan harrastusta tai mitään oman mustasukkaisuuteni takia. Jos hän sen naisen haluaa, niin siihen oli kyllä tilaisuus, miksi ei sitten käyttänyt sitä? Ja seksielämä meillä on ihan hyvää, että ei kai siitä pitäisi olla kiinni.

Ainakin toivon sydämestäni ettei petä ja jos haluaa jonkun muun niin olisi rehellinen ja lähtisi.

 

[ap.]

petite, olet oikeassa... Sillä hetkellä se tuntui maailman parhaimmalta ajatukselta. Koska rakastan miestäni niin paljon, ja olin hyvin otettu ja liikuttunut kun hän kosi... Jälkeenpäin nämä ajatukset sitten taas pullahti päähäni. Että juu, täytyy kyllä keskustella. Hän on muuten täydellinen, mutta tuo sekoilu ja minun luottamuspula ja paha olo ei oikein ole hyvä yhdistelmä.