eroko parasta?

Meillä tälläinen tilanne nyt menossa.

Ite oon 17-vuotias, miehni 26-vuotias ja ihanaakin ihanampi tyttäremme 2vko.
Ollaan oltu yhdessä 3vuotta ja asuttu yhessä 2vuotta.
Nyt kun vauveli synty mulla ollu tosi paha masennus (on lääkkeetkin mutteivat tunnu tehoavan...)
Mies harrastaa bändissä ja ovat aika aktiivisia käymään keikoilla ja studioissa ja treeneissä... On ollut aina vähän ongelma ja aiheesta riidelty useampaan otteeseen. Ajattelin että kun lapsi syntyy niin meno rauhoittuu ja että mies olisi tukena kun kerran yhdessä lapsenteko-projektiin ryhdyimme. (en siis halunnut lasta että mies olisi vähemmän harrastuksensa parissa!!) Mutta mies vaan jatkaa samaa rataa, ja me yhdessä vauvan kanssa itketään täälä kotona (imetyksenkin kanssa hiukan ongelmia...) vauvelilla sitä paitsi masu kipeä, huutaa etenkin öisin aika mukavasti. =( Mies nousee yleensä öisin kanniskelemaan mutta aamulla saan sitten kuulla itsekehuskelua muutaman tunnin (mun pitäis suunnilleen nuolla sen varpaat aamuisin...)
Tänään sitten sanoin että tästä hommasta ei tule mitään!
Sanoin että bändi tai perhe, ja mies vastasi että BÄNDI!!!!!!
Onko teidän mielestänne mitään enää tehtävissä?? Pelottaa jäädä yksin vauvan kanssa ja sitä paitsi rakastan miestäni aivan hirvittävästi ja oon ajatellu ettei olisi ihan yksipuolista mutta nyt kyllä näyttää siltä että näin on näreet.. :'(

 

En yleistä, mutta eikös muusikoilla ole 1 se bändi/ura. Se on kestettävä, tai ei sovi semmoisen kumppaniksi. Bändielämä on niin omansa...

 

Ai niin :hug:
Toivottavasti vauva-aika helpottaa, ja nyt varmasti kaikki tuntuu puolet pahemmalta, kun on herkkänä juuri synnyttäneenä.

 

\

En yleistä, mutta eikös muusikoilla ole 1 se bändi/ura. Se on kestettävä, tai ei sovi semmoisen kumppaniksi. Bändielämä on niin omansa...

näköjään... Petyin vaan niin kun yhdessä kerta haluttiin perhe perustaa niin nyt sitten mies valitsee bändin... :'(
en haluaisi jäädä yksin...

 

paljon voimia ja jaksamista :hug:
ei kannata erota tässä vaiheessa. Olette (varmasti) molemmat väsyneitä ja vauvan hoito vielä "uutta". meillä oli vähän samaa vikaa pojan ollessa pieni. kuulin joka taholta että "se on niin hetken aikaa pieni" ei sillon lohduttanu yhtään mutta näin jälkeen päin on helppo sanoa et vauva aika meni tosi äkkiä. saatko jostain hoito apua? et saisit vaikka käydä kaupas ilman vauvaa tai vastaavaa??oltko kokeillu vauvan hieromista?sillon ku oma poika huusi ja itki yötä päivää ni kuulin et vauva saattaa itkeä lihassärkyä (ku ensimmäisellä on ahdasta syntyä ku paikat ei välttämättä anna paljoa periksi) hieroin melkein päivittäin poikaa ja kyllä se omasta mielestäni tehos ja ei ollu parin viikon hieronnan jälkeen enään niin itkunen.kyllä se miehes vielä jossain vaiheessa tajuaa olla enemmän avuksi.meillä mies on vasta nyt alkanu olemaan pojan kanssa (poika 2 ja puol vee) ja tajunnu kuinka paljon on jääny kokematta ja näkemättä (on viikot pois kotoa) yritä jaksaa ja pyydä apua jostain että jaksaisit vauvan kanssa! voimia ja jaksamista :hug: :heart:

 

Sanoisinko että olisikohan kannattanut ensin kasvaa aikuiseksi ja sitten ruveta suunnittelemaan noita lapsosia... Mutta kun se lapsi nyt kuitenkin on maailmassa niin jutteleppas vaikka neuvolassa asiasta sekä miesystäväsi (naimisissahan te nyt kuitenkaan tuskin olette) kanssa. Ja kysy häneltä, että onko hän oikeasti valmis eroamaan. Ja tottahan se on, että muusikolle se työ taitaa olla se bändi. On vähän sama kuin kysyisit automekaanikolta, että työ tai perhe.. mutta milläs sitten sen perheen elätät jos et käyt töissä?

 

\

Sanoisinko että olisikohan kannattanut ensin kasvaa aikuiseksi ja sitten ruveta suunnittelemaan noita lapsosia... Mutta kun se lapsi nyt kuitenkin on maailmassa niin jutteleppas vaikka neuvolassa asiasta sekä miesystäväsi (naimisissahan te nyt kuitenkaan tuskin olette) kanssa. Ja kysy häneltä, että onko hän oikeasti valmis eroamaan. Ja tottahan se on, että muusikolle se työ taitaa olla se bändi. On vähän sama kuin kysyisit automekaanikolta, että työ tai perhe.. mutta milläs sitten sen perheen elätät jos et käyt töissä?

Olipas rumasti sanottu masentuneelle äidille. Itse olen ollut jo vanhempi lapset saadessani mutta siksi juuri tiedänkin että masennus ei ikää katso! Eikä parisuhde asiatkaan ikää myöten helpota. Nuorempana sitä vain on sopeutuvaisempi joten ihan kypsä äiti ap varmasti on. Halaukset ap:lle. Missäpäin suomea asut?

 

\

Sanoisinko että olisikohan kannattanut ensin kasvaa aikuiseksi ja sitten ruveta suunnittelemaan noita lapsosia... Mutta kun se lapsi nyt kuitenkin on maailmassa niin jutteleppas vaikka neuvolassa asiasta sekä miesystäväsi (naimisissahan te nyt kuitenkaan tuskin olette) kanssa. Ja kysy häneltä, että onko hän oikeasti valmis eroamaan. Ja tottahan se on, että muusikolle se työ taitaa olla se bändi. On vähän sama kuin kysyisit automekaanikolta, että työ tai perhe.. mutta milläs sitten sen perheen elätät jos et käyt töissä?

Se on kylläkin mun 26-vuotias mies joka tässä ei olekkaan kypsä...!!!

 

\

\

Sanoisinko että olisikohan kannattanut ensin kasvaa aikuiseksi ja sitten ruveta suunnittelemaan noita lapsosia... Mutta kun se lapsi nyt kuitenkin on maailmassa niin jutteleppas vaikka neuvolassa asiasta sekä miesystäväsi (naimisissahan te nyt kuitenkaan tuskin olette) kanssa. Ja kysy häneltä, että onko hän oikeasti valmis eroamaan. Ja tottahan se on, että muusikolle se työ taitaa olla se bändi. On vähän sama kuin kysyisit automekaanikolta, että työ tai perhe.. mutta milläs sitten sen perheen elätät jos et käyt töissä?

Olipas rumasti sanottu masentuneelle äidille. Itse olen ollut jo vanhempi lapset saadessani mutta siksi juuri tiedänkin että masennus ei ikää katso! Eikä parisuhde asiatkaan ikää myöten helpota. Nuorempana sitä vain on sopeutuvaisempi joten ihan kypsä äiti ap varmasti on. Halaukset ap:lle. Missäpäin suomea asut?
[/quote

Kiitos kannustuksesta! Etelä-pohjanmaalla asun.

 

juu elikkä "minuski" ja "pian kai yh teini" on sama asia...

 

Ei ero ole parasta. Itse olen ollut samassa asemassa (täsmälleen samassa: mies ahkera musiikin parissa ja mä silloin vain kaksi vuotta sua vanhempi). Kyllä ne bänditouhut siitä hiljeni kun piti alkaa perheestä huolehtia. Mies oli lahjakas - on edelleen - mutta vastuuntuntoisena pisti työn ykköseksi. Ja kun kolmivuorotyötä painoi, niin siinä ei enää puhtia riittänyt harrastuksiin vaan loput oli perheelle eli kotiinpäin koko ajan

Minäkin alkuun siinä herkistelin ja olin työllekin mustasukkainen. Mutta miehelle se vauva vain ei voi olla koko elämä, vaikka hän kuinka lasta rakastaakin. Miehellä on vaisto elättää perhettä ja taistella toimeentulon puolesta, naisella on äidinvaisto hoivata vauvaa ja vetää miestä takaisin "kotipesään". Ja kyllä mä nyt jälkeenpäin nään, että synnytyksen jälkeistä masennusta taisi olla jonkinasteista. Olin tosi itkuinen ja saippuasarjojen äärelläkin nyyhkyttelin - ja miehen tultua sitten ärisin sille... Uskon että menee sullakin ajan kanssa ohi. Se ei ole kypsymättömyyttä, vaan tulee kai jonkinasteisena kaikenikäisille ensisynnyttäjille.

Hyviä vointeja teille. Laita s-posti osoite jos haluat että kirjoittelisin sulle. Tuntuu niin kovin tutulta tuo tilanne.

 

\

\

\

Sanoisinko että olisikohan kannattanut ensin kasvaa aikuiseksi ja sitten ruveta suunnittelemaan noita lapsosia... Mutta kun se lapsi nyt kuitenkin on maailmassa niin jutteleppas vaikka neuvolassa asiasta sekä miesystäväsi (naimisissahan te nyt kuitenkaan tuskin olette) kanssa. Ja kysy häneltä, että onko hän oikeasti valmis eroamaan. Ja tottahan se on, että muusikolle se työ taitaa olla se bändi. On vähän sama kuin kysyisit automekaanikolta, että työ tai perhe.. mutta milläs sitten sen perheen elätät jos et käyt töissä?

Olipas rumasti sanottu masentuneelle äidille. Itse olen ollut jo vanhempi lapset saadessani mutta siksi juuri tiedänkin että masennus ei ikää katso! Eikä parisuhde asiatkaan ikää myöten helpota. Nuorempana sitä vain on sopeutuvaisempi joten ihan kypsä äiti ap varmasti on. Halaukset ap:lle. Missäpäin suomea asut?
[/quote

Kiitos kannustuksesta! Etelä-pohjanmaalla asun.

Jaksoinpas kirjautua. Voih, jos olisit asunut täällä lähempänä niin oltas voitu tavata ja olisin voinu auttaa jotenkin. Mut jos juttukumppania kaipaat niin laita y-viestiä tulemaan.

 

Minä sanon kyllä että 17 vuotiaan kuuluisi olla koulussa hankkimassa ammattia eikä hankkia lapsia. Ja varsinkin kun miehesikin vaikuttaa todella alakoululaiselta.

 

17v on toki nuori, mutta ei sen huonompi äidiksi kuin 40v. Ongelmia voi olla kenellä vain...
Itse olen lähdössä hankkimaan ammattia 4 kotivuoden jälkeen, oliko se nyt sitten paljon elämästä...Ja vielä olen nuori ja ehdin vaikka mitä!
Toivoa sulle alkup.

 

Heippa! Musta tuntuu et melkeenpä joka perheessä aluksi tapellaan ja itketään kun vauva on pieni ja kun on yöheräilyt ja kaikki on uutta, mutta meillä se kaikki "laukesi", kun vauva rupesi nukkumaan yöt, niin jaksaa ihan erilailla! Sit siitä sun miehestä...Mulla on yks mies puolinen ystävä jolla on reilu 2v lapsi ja hän sano mulle että rupes oikeesti nauttiin siitä perhe-elämästä ja lapsesta vasta sitten, ku lapsi oppi oikeesti leikkimään ja kommunikoimaan, eli aika vasta. Oman miehen kanssa käytiin kans näitä keskusteluita, kun tuntu et me jäätiin kans 2. ni se sano kans ettei oikeen tiedä vielä miten vauvan kanssa olis, ku se ei paljoa vielä kommunikoi! Mun mielestä iällä ei näiden asioiden kans oo mitään tekemistä ja sitä paitsi sun iän etuus on se et pystyt paremmin ymmärtään lastas, kun se on isompi, koska et oo vielä mikään "kalkkis"! B) Voimia ja :hug: :ja!

 

Älä vielä heitä toivoasi! Juttele miehesi kanssa sopivalla hetkellä, ja kerro tuntemuksistasi, pahasta mielestä ja väsymyksestä. Voit vaikka kysyä, että voisiko hän edes vähäksi aikaa vähentää bändi-juttujaan, edes sen verran, että pääset pahimmasta masennuksesta yli?
Olen itsekin rock-miehen vaimo, ja tiedän että bändi on tärkeä, mutta kyllä te sen ohi menette, jos hän sinua rakastaa.

 

\

Minä sanon kyllä että 17 vuotiaan kuuluisi olla koulussa hankkimassa ammattia eikä hankkia lapsia. Ja varsinkin kun miehesikin vaikuttaa todella alakoululaiselta.

pitäisit tollaset ajatukset ominasi!!!! ei ap kaipaa tuollaista.