Eroko edessä?

No älkää nyt hemmetti yleistäkö, että KAIKKI NAISET jos yksi parikymppinen tyttö!!!!!! Siitähän tosiaankin voi vetää johtopäätökset. Yhtä hyvin voi itse vetää johtopäätöksen tämän ketjun perusteella, että kaikki miehet myös eroaa 2-vuoden avioliiton jälkeen.

 

Hyvä elli, toivon sydämeni pohjasta, että kaikki naiset eivät ole samanlaisia. Tällä hetkellä luottamukseni kaikkiin naisiin on vain aika pohjalukemissa.

 

elli, kyllä näitä eron hautojia riittää joka ikäluokkaan, mutta toisaaltaa se on ymmärrettävämpää parikymppiseltä kuin keski-ikäiseltä. Siksi kymmenvuotiaiden lasten äidin vastaava ilmoitus vie uskon kyllä jokaiselta mieheltä naisiin.

 

Eli mun on siis myös uskottava, että jokainen mies eroaa 2 vuoden kuluttua? Onpa kivaa.

 

Tilanne lyhyesti: vaimo oli loppukesästä uskoton, ei sänkyyn asti mutta ei kauaksikaan jäänyt. Tapaus tuli esille, se käytiin läpi ja sovittiin että jatketaan. Nyt eräänä päivänä huomasin, että olen valehdellut itselleni ja vaimolleni, sillä en ole sittenkään vielä pystynyt antamaan sitä tapausta kokonaan anteeksi. Asiasta puhuttiin, riideltiin, oltiin niin ja näin viikko pari, välillä tuntui paremmalta, välillä huonommalta. Välillä oltiin rehellistä ja rakastavaa, välillä taas tuntui että jotain salaillaan. Sovittiin kuitenkin, että taistellaan liittomme puolesta.

Eilen illalla nostin kissan pöydälle ja kysyin, pystyykö vaimo lupaamaan, että on minulle uskollinen. Vastaus oli ""en"". Maailma romahti siihen paikkaan. Tämä aamu oli epätodellinen, kuin pahaa unta. Haahuilin töihin kuin haamu.

En ole täältä kysynyt koskaan ennen mitään, ja tiedän että tähänkin tulee kaikenlaisia vastauksia, hyviä, huonoja ja provosoiviakin. Silti kysyn, onko meillä vielä toivoa? Mitä muut ihmiset ovat tehneet tällaisessa tilanteessa?

ota ero

 

Tilanne lyhyesti: vaimo oli loppukesästä uskoton, ei sänkyyn asti mutta ei kauaksikaan jäänyt. Tapaus tuli esille, se käytiin läpi ja sovittiin että jatketaan. Nyt eräänä päivänä huomasin, että olen valehdellut itselleni ja vaimolleni, sillä en ole sittenkään vielä pystynyt antamaan sitä tapausta kokonaan anteeksi. Asiasta puhuttiin, riideltiin, oltiin niin ja näin viikko pari, välillä tuntui paremmalta, välillä huonommalta. Välillä oltiin rehellistä ja rakastavaa, välillä taas tuntui että jotain salaillaan. Sovittiin kuitenkin, että taistellaan liittomme puolesta.

Eilen illalla nostin kissan pöydälle ja kysyin, pystyykö vaimo lupaamaan, että on minulle uskollinen. Vastaus oli ""en"". Maailma romahti siihen paikkaan. Tämä aamu oli epätodellinen, kuin pahaa unta. Haahuilin töihin kuin haamu.

En ole täältä kysynyt koskaan ennen mitään, ja tiedän että tähänkin tulee kaikenlaisia vastauksia, hyviä, huonoja ja provosoiviakin. Silti kysyn, onko meillä vielä toivoa? Mitä muut ihmiset ovat tehneet tällaisessa tilanteessa?

ole mies ota ero