Onnellisesti avioliitossa ainakin vielä <3
miksi pitäisi kiduttaa itseään suhteessa jossa ei koe saavansa sitä mitä tarvitsee.
jos valtaosa on sitä mieltä ettei ero kannata, miksi on niin paljon eroja?
ihmiset voi kasvaa erilleen, se on fakta, mutta tosin tarkoittaa sitä ettei suhdetta ole hoidettu oikein. Mutta jos niin on käynyt, että on kasvettu erilleen eikä itsellä ole hyvä olla, miksi pitäisi miellyttää toista siksi, että sillä toisella olisi hyvä olla?
Miksi eroamisesta on tehty niin helppo, että se on mahdollista niin miksi ei olla jääty siihen vanhaan kaavaan ettei ero ole mahdollista kuin pettämisen takia?
ja onko oikeastaan lasten etu se, että ne nostetaan jalustimelle ja saavat päättää aikuisten suhteista?
eläisittekö ennemmin sellaisessa perheessä jossa vanhemmilla ei ole mitään muuta yhteistä kuin koti ja lapset vai sellaisessa, että vanhemmat ovat tahoillaan onnellisia jonkun muun kanssa tai yksin?
Mulle olisi isompi järkytys se, että vanhemmat eroaisivat sitten kun lapset ovat lähteneet maailmalle eli olleet yhdessä vain siksi kun on lapsia.
kokisin romuttaneeni kahden ihmisen elämää parinkymmenen vuoden ajan.
tuntisin syyllisyyttä olemassa olostani, en olisi onnellinen siksi, että vanhemmat ovat nostaneet minut jalustalle.
Ja mitä on avioliitto? kaveruutta? tuomio?
Parhaimmillaan suhde on kaveruutta jossa on rakkautta ja seksiä, mutta jos rakkaus ja seksi puuttuu, onko se enää luokiteltaviksi parisuhteeksi?
Minusta tärkeää on oppia tuntemaan toinen niin hyvin ennen avioliittoa, että voi olla 99% varma, että se kestää läpi elämän.
Mutta 1% sille, että toinen saattaa pettää, muuttua, tunteet loppua, voi tulla henkistä tai fyysistä väkivaltaa jota ei ennen avioliittoa ole esiintynyt.
Täällä on vain jotenkin ristiriitaista eroa ehdotetaan jos puoliso ei ole käyttäytynyt mallikkaasti, mutta jos joku kertoo haluavansa erota se tuomitaan huonoksi ihmiseksi. (moni muukin asia vetää täällä ristiin).
useita kysymyksiä, mutta vielä yksi, milloin ero on oikea vaihtoehto ja milloin se on väärä vaihtoehto?
jos valtaosa on sitä mieltä ettei ero kannata, miksi on niin paljon eroja?
ihmiset voi kasvaa erilleen, se on fakta, mutta tosin tarkoittaa sitä ettei suhdetta ole hoidettu oikein. Mutta jos niin on käynyt, että on kasvettu erilleen eikä itsellä ole hyvä olla, miksi pitäisi miellyttää toista siksi, että sillä toisella olisi hyvä olla?
Miksi eroamisesta on tehty niin helppo, että se on mahdollista niin miksi ei olla jääty siihen vanhaan kaavaan ettei ero ole mahdollista kuin pettämisen takia?
ja onko oikeastaan lasten etu se, että ne nostetaan jalustimelle ja saavat päättää aikuisten suhteista?
eläisittekö ennemmin sellaisessa perheessä jossa vanhemmilla ei ole mitään muuta yhteistä kuin koti ja lapset vai sellaisessa, että vanhemmat ovat tahoillaan onnellisia jonkun muun kanssa tai yksin?
Mulle olisi isompi järkytys se, että vanhemmat eroaisivat sitten kun lapset ovat lähteneet maailmalle eli olleet yhdessä vain siksi kun on lapsia.
kokisin romuttaneeni kahden ihmisen elämää parinkymmenen vuoden ajan.
tuntisin syyllisyyttä olemassa olostani, en olisi onnellinen siksi, että vanhemmat ovat nostaneet minut jalustalle.
Ja mitä on avioliitto? kaveruutta? tuomio?
Parhaimmillaan suhde on kaveruutta jossa on rakkautta ja seksiä, mutta jos rakkaus ja seksi puuttuu, onko se enää luokiteltaviksi parisuhteeksi?
Minusta tärkeää on oppia tuntemaan toinen niin hyvin ennen avioliittoa, että voi olla 99% varma, että se kestää läpi elämän.
Mutta 1% sille, että toinen saattaa pettää, muuttua, tunteet loppua, voi tulla henkistä tai fyysistä väkivaltaa jota ei ennen avioliittoa ole esiintynyt.
Täällä on vain jotenkin ristiriitaista eroa ehdotetaan jos puoliso ei ole käyttäytynyt mallikkaasti, mutta jos joku kertoo haluavansa erota se tuomitaan huonoksi ihmiseksi. (moni muukin asia vetää täällä ristiin).
useita kysymyksiä, mutta vielä yksi, milloin ero on oikea vaihtoehto ja milloin se on väärä vaihtoehto?