eroisitteko?

lapsi 10kk ja toinen tulossa rv 24 eli mulla suht rankkaa.. mies ei auta yhtään.. koko ajan huonolla tullella, hermostunut.. ei tiedä mikä itseään vaivaa.. nyt ollut töissä,enkä edes vaivannut kotitöillä ym.. tänään alko mankuu ittelleen aikaa.. kerranki ku meillä olis ollu yhteistä vapaa.. sanoin ettei käy koska mäkään en pääse mihinkään koskaan, ku se ei osaa olla lapsensa kanssa.. mökötti sohvalla ja sain sen vähän paremmalle tuulelle, alko vinkuu et haluu pizzaa.. laitoin uuniin ja sit olisko pitänyt lähtee herralle hakee jäätelöö 15 km päästä.. sanoin etten jaksa.. ja totesin vaan et olisin minäkin kukkia aamulla halunnut.. suuttu ihan totaalisesti.. uhkas et menee ryöstää kukkakaupan ja syytti et miks en sanonut ku oltiin kaupassa tänään..
yhtäkkiä alko hakkaa itteään ja paiskas käden suoraan tietokoneeseen.. lapsi pelästy ja heräs.. alko itkemään.. mä menetin hermoni ihan totaalisesti ja huitasin miestäni(väärin..)mut ei pinna kestänyt ku pelotti lasta.. lapsi ei siis nähnyt tätä.. mies paiskas maitopurkin päin mua/seinää.. ja kaikki maidot ulos..
lähti menee huusi vaan mennessään et tätä se on ku sidon liikaa...

SIDON MIHIN??? mähän täällä istun kaikki päivät kotona ja annan hänen tehdä yleensä mitä huvittaa.. saa nukkua myöhään.. ei hoida tosiaan lastamme yhtään.. kannattaisko erota..? en halua et lapsi joutuu kokemaan tätä toisten? ja mistä alotan? tietysti haluan ensin asunnon mut mut antakaa jotain käytännön neuvoja..

en halua tätä.. siis tällästä suhdetta et joudutaan pelkäämään lasten kanssa.. ja mitään tukea en koskaan saa.. yksin saan tehdä kaikki.. jos itken niin kysytään vaan et mitä vittua sä taas poraat.. ja seksiä ei harrasteta.. kerran parissa kuukaudessa..

tahtoo pois!!!

 

En tiedä teistä.

Mä olen liitossani pysyvästi, niin kauan kun en turpiini saa.

Itse sinä päätät, mitä kestät.

 

Erosin vähemmästäkin.

 

mies on lyönyt kerran..ennenku oltiin kunnolla edes yhdessä.. uskoin ku lupas et olis viiminen kerta.. nyt en enää tiedä, tänään se sekos niin et pelkään et mitä jos toistekin niin lähteekö henki..

 

Jospa ihan ensi yrittäisitte saada apua jostain ulkopuoliselta taholta.

Miksi mies ei osaa olla lapsen kanssa? Eikö halua? Etkö halua antaa?
Jos eroat ota huomioon että kyllä se mies sitten joutuu olemaan lastensa kanssa ihan itsekseen vielä heitä tavatessaan.

 

tiedän et miehellä vaikeeta.. mut niin on perhana mullakin ja oon yrittänyt kuunnella.. jutella.. jopa jollain avioliittoneuvojalla ollaan käyty.. mut mikään ei muutu.. mies vaan suuttuu koko ajan pienemmästä.. koko ajan saa miettiä mitä sanoo..

 

ja haluaisin.. mies sanoo et ei osaa olla.. on koko ajan hermona.. huutaa lapselle jos esim.. puklaa päälle.. on aivan liian raju ja musta tuntuu et lapsi pelkää.. ei lohduta jos itkee..

 

sanoo vaan et on sitten ku lapsi kasvaa.. ja osaa puhua.. ja kun sen kanssa voi tehdä jotain.. sille ei tuu mieleen kuulemma et täyty s vaihtaa vaippa tai syöttää.. huoh-.

 

veisin miehen hoitoon.. jotai o vialla.. äijä kuulostais olevan hermojensa partaalla

 

Todella vaikea tilanne, varsinkin kun olet raskaana.
Tuo että heittelee sinua esineillä, on jo aika vakavaa sinänsä mielestäni.
On tosiaan sinusta kiinni, mitä siedät ja kestät.
Mutta jos pelkäät, olet ahdistunut miehesi ollessa läsnä, koet, ettei elämäsi sinänsä muutu vaikka eroaisttekin, kun nyt kannat vastuun arjesta yksin, niin ehkei ero ole huono vaihtoehto. Toinen vaihtoehto on raahautua yhdessä pariterapiaan, jota tarjoaa esim seurakunnat. ( tuohon ei sisälly mitään uskonasioita, vaan ihan parisuheterapiaa)
Jos ajattelet , että asut yksin lasten kanssa, mitä miehestäsi jäisit kaipaamaan tai tarvitsemaan?
Oletteko yhdessä toistenne takia vai lasten, tavan ja kulissien takia?

 

ollaan käyty juttelemassa jossakin ja sillä on yksityiselle aika psykiatrille mut ei niitä tuloksia tapahdu hetkessä ja pelkään et mitä ennen sitä tapahtuu

 

lapset ei ainakaa hyödy miehes tollasesta käytöksestä mitään

 

ollaan käyty.. ei mitään apua ole ainakaan vielä ollut.. tän hetkisestä miehestäni en mitään jäisi kaipaamaan.. surisin enemmän sitä ku oon vannonut et ku tulee lapsia haluan niille ehjän kodin

 

Voitteko ottaa aikalisän?
Voiko jompikumpi muuttaa vaikka sukulaisille tai jopa omaan asuntoon ja sitten mies käy hoidossa, käy sinäkin puhumassa jossain, varmasti auttaisi sinuakin. Sitten kun tilanne rauhottuu, katsotte asiaa uudestaan?
Mutta jos tuo on ihan jokapäiväistä, lapsi pelkää, niin katsoisin eron jopa hyväksi. Yksin aikuinen voi kestää aika paljon, mutta jos lapset kärsivät ja pelkäävät, minun ymmärrykseni päättyy just siihen.

 

no ehjä koti merkitsee minulle ainaki, että ei oo henkistä eikä fyysistä väkivaltaa ..mun mielest ehjä koti voi olla iha hyvi olla yksinhuoltajallakin
..sun täytyis nyt punnita tuota sun miehen käytöstä ..oisko parempi ilman miestä vai kanssa.. näin minä tekisin

 

en pääse minnekään vapaalle.. ku mies ei kato lapsia.. joskus äiti ottaa et saan juosta kaupassa tai lääkärissä.. miehen kohtaukset on saaneet mut niin tolaltaan et joku ilta otin lasin kappaleen ja viilsin jalkani auki.. eiku terveyskeskukseen valehtelemaan.. ja 14 tikkiä.. en jaksa tätä henkistä helvettiä enää kauaa.. ja jos musta loppuu voimat niin lapsil käy huonosti..

 

en pääse minnekään vapaalle.. ku mies ei kato lapsia.. joskus äiti ottaa et saan juosta kaupassa tai lääkärissä.. miehen kohtaukset on saaneet mut niin tolaltaan et joku ilta otin lasin kappaleen ja viilsin jalkani auki.. eiku terveyskeskukseen valehtelemaan.. ja 14 tikkiä.. en jaksa tätä henkistä helvettiä enää kauaa.. ja jos musta loppuu voimat niin lapsil käy huonosti..

Jos sä tuossa tilanteessa oot niin lähde ja pian jos se saa sut rauhoittumaan!

Tai ainakin nyt on tauon paikka, jonka aikana saatte kumpikin miettiä miten tästä eteenpäin.

:hug:

 

mut mies uhkas laittaa tän kämpän palasiks ettei mee kaupaksi.. ja koska mun vanhemmat on takaajana lainassa niin niille käy huonosti.. tuntuu nyt ku kirjotan et tuo mies on ihan hullu..

 

tuos tapaukses ottaisin ite eron.. jos noin huonosti voit.. .. kunnalta pitäis saada lastenhoitoapua, ku jotai papereit käy täyttämäs?

 

vanhempani kyl varmaan pitäisivät mut en viittis vaivata.. ne on muutenkin jo joutuneet niin paljon selvitteleen meen välejä..

 

mut mies uhkas laittaa tän kämpän palasiks ettei mee kaupaksi.. ja koska mun vanhemmat on takaajana lainassa niin niille käy huonosti.. tuntuu nyt ku kirjotan et tuo mies on ihan hullu..

No en mä aikanaa (tai varsinkaan) tuollaisen takia jäis suhteeseen..

Kunhan uhkaa, vaikka laittaiskin palasiksi nin sille siittä paskaa tulee ei sulle.

 

Kyllä lapsella pitää olla turvallinen olo. Älä laita miestä lastesi edelle. Miehen pitää olla isä, esimerkkiä antava, eikä äksyilevä kakara. Äitinä pitää olla vahva ja antaa lapselle tunne, että sattuipa mitä tahansa, minä suojelen sinua. Lapsen tasolta on kamalaa nähdä, jos vanhempi lyö toista vanhempaa.

 

Sä olet itse ihan poikki. Sun pitäisi saada vähän vapaata jotta saisit levätä, eikä raskaus ja hormonit ainakaan helpota oloa.
Miehelläs on oletettavasti joku masennus tai muu päällä.
Eli molemmat tarvitsette pua, erilaista eri tarpeisiin.
Jos tilanne kotona on oikeasti noin ahdistava, että aikuinen ihminen alkaa itseään satuttamaan, pitäisi hälytyskellojen jo soida?
Tietääkö kukaan tilanteestanne? Kummankaan vanhemmat, parhaat kaverit, neuvola, tuttavat, työkaverit, kukaan?

 

eli meen vanhemmat tietää ja tietty siellä mis ollaan käyty puhumassa.. mistä mä alotan?

 

Minäkin jäin miettimään, että onko sinulla jotain syitä olla eroamatta?
Ulkopuolisen on helppo puhua ja käskeä eroamaan, tietämättä mikä ihmiset sitoo toisiinsa.
Mutta tiedätkö sen itse.
Itse ajattelen kuitenkin niin, että jos mieheni muuttuisi kovin toisenlaiseksi; vihamieliseksi ja pelottavaksi ja kaikintavoin epäluotettavaksi olisi minun lasten takia lähdettävä.
Vaikka jäljellä olisi paljon positiivisiakin tunteita miestäni kohtaan.