[QUOTE="minä vaan";25052118]Minusta teillä on selvästi keskustelemattomia asioita ja kyse on nyt sitten sinulla pikemminkin siitä minne lähtisit, millaiseen suhteeseen pakenisit. Minusta sinä pakenet elämää ja siihen väistämättä kuuluvia ihmissuhteen hoitotoimia. Keskusteluyhteys on luotava välillenne. Kukaan ei ole täydellinen, ei edes miehesi. Kuitenkin voisitte yhdessä, sinun aloitteestasi, pohtia syitä hankaluuksiin ja voisit enemmän kysellä mieheltä, jututtaa miestä. Tästä minä lähtisisn jatkamaan ja sitten seksielämän on myös kohennuttava, ei kuitenkaan niin, että säntäilette sänkyyn tuosta vaan. Teidän on sinun aloitteestasi lähennyttävä fyysisesti. Olkaaa lähekkäin ilman seksiä. Viihtykää toistenne sylissä. Hanki hyvä perushieromasauva ja g-pistesauva ja muutama seksilehti. Luulisi miehen niistä ymmärtävän yskän, kun lisäksi kerrot suoraan ja houkuttelevasti tarpeestasi äksöniinn tällä alueella.
Eihänn sinua kukaan estä häipymästä takavasemmalle, mutta korostan edelleen sitä minne pakenet kuin sitä mtä pakenet. Luuletko löytäväsi sen oikean tai superonnea, joka kestää muuttumattomana?
Tosin, mistäpä minä mintään tiedän, kun olen ollut naimisissa vasta 32 vuotta
.[/QUOTE]
Kiitos te ihanat ihmiset, jotka jaksatte paneutua toisten ongelmiin ja vastata asiallisesti. Seksi on välillämme todella hyvää ilman apuvälineitä ja läheisyyttäkin on joka päivä (halauksia, suukkoja, silittelyä jne. jotka eivät johda eivätkä tarvitsekaan/pidäkään johtaa seksiin). Olen tehnyt muutaman kerran selväksi (vuosien kärsimysten jälkeen kun vihdoin sain suuni auki), että kerrat ovat liian harvassa (kerran kuussa). Viimeiset puoli vuotta onkin ollut aktiivisempaa (noin kerran viikossa tai kahdessa ja se on minullekin sopiva tahti) kun uhkasin lähteä ja asuntokin oli jo katsottu valmiiksi (tiedän, että se oli kiristystä!). Seksi on todellista rakastelua pitkine esileikkeineen ja nautimme siitä molemmat (tai sitten mieheni on Oscar-luokan näyttelijä). Minkäänlaisia potenssi- tai muita häiriöitä ei todellakaan ole.
Ehkä kyseessä todellakin on kommunikaatio-ongelma. Menen lukkoon kun mitta täyttyy eli olen niin suuttunut ja loukkaantunut etten edes halua/kykene puhua asioista. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että asioista voidaan puhua vaikka kuinka paljon mutta jos mikään ei kuitenkaan muutu kuin ehkä hetkeksi, what's the point?