Eroisitteko tässä tilanteessa

  • Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti
Huono syy jäädä lapset takia? miks ei vois ajatella, et hyvä syy olla eroamatta lapsen takia ja mennä pariterapiaan. Liian usein on helppo piiloutua lapsen taakse ja erota "lapsen takia". Siihen vedotaan aina. Moniko ajattelee sitä mitä se lapsi joutuu kokea, kun aletaan kulkee viikko siellä viikko täällä tai viikonloput jne..ja sitte tulee uusia puolisoita kuvioihin ja taas lapsi joutuu kestää kaiken. Meillä riideltiin kotona paljon paljon enemmän kun keskiverto perheessä ja oli kaikenlaista ongelmaa, mut ei viinaa eikä fyysistä väkivaltaa. Ja mä en olis siltikään halunnu, et mun porukat olis eronnut.
 
Alkuperäinen
Huono syy jäädä lapset takia? miks ei vois ajatella, et hyvä syy olla eroamatta lapsen takia ja mennä pariterapiaan. Liian usein on helppo piiloutua lapsen taakse ja erota "lapsen takia". Siihen vedotaan aina. Moniko ajattelee sitä mitä se lapsi joutuu kokea, kun aletaan kulkee viikko siellä viikko täällä tai viikonloput jne..ja sitte tulee uusia puolisoita kuvioihin ja taas lapsi joutuu kestää kaiken. Meillä riideltiin kotona paljon paljon enemmän kun keskiverto perheessä ja oli kaikenlaista ongelmaa, mut ei viinaa eikä fyysistä väkivaltaa. Ja mä en olis siltikään halunnu, et mun porukat olis eronnut.
Juuri näin. Yleensä (ei tietysti voi täysin yleistää) lapset (yksi oikein hyvä esimerkki lähiperheessä) eivät missään nimessä halua, että vanhemmat eroaa vaikka olisi millaisia sotia kotona jatkuvasti käynnissä. Ja meillä vielä ei edes tapella vaan ollaan sopuisa perhe jossa halataan (myös me vanhemmat keskenämme) joka päivä ja ollaan tiivis perhe. Juuri näiden syiden takia emmin lähtöä ja nielen kaiken mitä en ilman lasta todellakaan nielisi (kts. viestiketjun alku).
 
"huhhuh"
Alkuperäinen kirjoittaja Alkuperäinen;25047221:
Olen hyvä teeskentelmään, että kaikki on OK ja yleensä nielen kaiken ja uskottelen itsellenikin, että kaikki on ihan hyvin. En usko, että lapsi huomaa mitään.
Variksetkin nauravat tuolle väitteelle. Itseäsikö yrität huijata? Lastasi et ainakaan huijaa.
 
Alkuperäinen
[QUOTE="huhhuh";25049495]Variksetkin nauravat tuolle väitteelle. Itseäsikö yrität huijata? Lastasi et ainakaan huijaa.[/QUOTE]

Ehkä olet oikeassa. Jossain kohtaa varmaan huomaakin nyt kun välit ovat tulehtuneet ja kylmät ainakin minun puoleltani, mieshän käyttäytyy täysin normaalisti ja minäkin lapsen läsnäollessa yritän olla normaali.

Tähän asti ollaan aina oltu kavereita mieheni kanssa, oli parisuhde missä tilassa tahansa eli riitoja ei juurikaan ole (pari kertaa vuodessa räjähdän ja sanon kaikki hampaan kolossa olevat asiat. Tiedän, että niistä pitäisi keskustella silloin kuin asiat ovat akuutteja mutta en osaa enkä toisaalta jaksa jäkättää). Yleensä kriisit on tulleet siitä kun hermoni kiristyvät jatkuvassa puutteessa olemisesta. Nyt tuo hänen suhtautumisensa aikuiseen poikaani (kts. ensimmäinen viestini) tökkii liikaa. Samoin tuo raha-asiassa huijaaminen.

Jossain kohtihan se kuppi (=paskatynnyri ) menee nurin vai olenko mielestänne väärässä ja vaan liian "herkkänahkainen"?
 
"minä vaan"
Alkuperäinen kirjoittaja Alkuperäinen;25046975:
Vastauksista päätellen ei kannata erota (joittenkin mielestä turhaa kun en ole tähän mennessäkään eronnut) ja taas muutama lähtisi jo yhdenkin listassani olevan ongelman takia. Ihmiset ovat erilaisia. En ole vielä päätöstäni tehnyt mutta olen enemmän lähdön kannalla kuin koskaan aikaisemmin.
Minusta teillä on selvästi keskustelemattomia asioita ja kyse on nyt sitten sinulla pikemminkin siitä minne lähtisit, millaiseen suhteeseen pakenisit. Minusta sinä pakenet elämää ja siihen väistämättä kuuluvia ihmissuhteen hoitotoimia. Keskusteluyhteys on luotava välillenne. Kukaan ei ole täydellinen, ei edes miehesi. Kuitenkin voisitte yhdessä, sinun aloitteestasi, pohtia syitä hankaluuksiin ja voisit enemmän kysellä mieheltä, jututtaa miestä. Tästä minä lähtisisn jatkamaan ja sitten seksielämän on myös kohennuttava, ei kuitenkaan niin, että säntäilette sänkyyn tuosta vaan. Teidän on sinun aloitteestasi lähennyttävä fyysisesti. Olkaaa lähekkäin ilman seksiä. Viihtykää toistenne sylissä. Hanki hyvä perushieromasauva ja g-pistesauva ja muutama seksilehti. Luulisi miehen niistä ymmärtävän yskän, kun lisäksi kerrot suoraan ja houkuttelevasti tarpeestasi äksöniinn tällä alueella.

Eihänn sinua kukaan estä häipymästä takavasemmalle, mutta korostan edelleen sitä minne pakenet kuin sitä mtä pakenet. Luuletko löytäväsi sen oikean tai superonnea, joka kestää muuttumattomana?

Tosin, mistäpä minä mintään tiedän, kun olen ollut naimisissa vasta 32 vuotta ;).
 
Alkuperäinen
[QUOTE="minä vaan";25052118]Minusta teillä on selvästi keskustelemattomia asioita ja kyse on nyt sitten sinulla pikemminkin siitä minne lähtisit, millaiseen suhteeseen pakenisit. Minusta sinä pakenet elämää ja siihen väistämättä kuuluvia ihmissuhteen hoitotoimia. Keskusteluyhteys on luotava välillenne. Kukaan ei ole täydellinen, ei edes miehesi. Kuitenkin voisitte yhdessä, sinun aloitteestasi, pohtia syitä hankaluuksiin ja voisit enemmän kysellä mieheltä, jututtaa miestä. Tästä minä lähtisisn jatkamaan ja sitten seksielämän on myös kohennuttava, ei kuitenkaan niin, että säntäilette sänkyyn tuosta vaan. Teidän on sinun aloitteestasi lähennyttävä fyysisesti. Olkaaa lähekkäin ilman seksiä. Viihtykää toistenne sylissä. Hanki hyvä perushieromasauva ja g-pistesauva ja muutama seksilehti. Luulisi miehen niistä ymmärtävän yskän, kun lisäksi kerrot suoraan ja houkuttelevasti tarpeestasi äksöniinn tällä alueella.

Eihänn sinua kukaan estä häipymästä takavasemmalle, mutta korostan edelleen sitä minne pakenet kuin sitä mtä pakenet. Luuletko löytäväsi sen oikean tai superonnea, joka kestää muuttumattomana?

Tosin, mistäpä minä mintään tiedän, kun olen ollut naimisissa vasta 32 vuotta ;).[/QUOTE]

Kiitos te ihanat ihmiset, jotka jaksatte paneutua toisten ongelmiin ja vastata asiallisesti. Seksi on välillämme todella hyvää ilman apuvälineitä ja läheisyyttäkin on joka päivä (halauksia, suukkoja, silittelyä jne. jotka eivät johda eivätkä tarvitsekaan/pidäkään johtaa seksiin). Olen tehnyt muutaman kerran selväksi (vuosien kärsimysten jälkeen kun vihdoin sain suuni auki), että kerrat ovat liian harvassa (kerran kuussa). Viimeiset puoli vuotta onkin ollut aktiivisempaa (noin kerran viikossa tai kahdessa ja se on minullekin sopiva tahti) kun uhkasin lähteä ja asuntokin oli jo katsottu valmiiksi (tiedän, että se oli kiristystä!). Seksi on todellista rakastelua pitkine esileikkeineen ja nautimme siitä molemmat (tai sitten mieheni on Oscar-luokan näyttelijä). Minkäänlaisia potenssi- tai muita häiriöitä ei todellakaan ole.

Ehkä kyseessä todellakin on kommunikaatio-ongelma. Menen lukkoon kun mitta täyttyy eli olen niin suuttunut ja loukkaantunut etten edes halua/kykene puhua asioista. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että asioista voidaan puhua vaikka kuinka paljon mutta jos mikään ei kuitenkaan muutu kuin ehkä hetkeksi, what's the point?
 
Alkuperäinen
Tein viikonloppuna mieheni kanssa iltatreffit sänkyyn (puhetreffit) ja sanoin, että meidän pitää joskus jutella oikeista asioista.

Juttelimme pitkään, tuntikausia näistä ongelmista ja monta solmua aukesi. Mieheni kertoi oman versionsa rehellisesti, samoin minä. Rehellisyys tarkoittaa sitä, ettei kaikki mitä toinen sanoo ole mukavaa kuultavaa. Tulevaisuus näyttää onnistummeko mutta mahdollisuudet on olemassa ja puheyhteys sekä läheisyys on löytynyt.
 

Yhteistyössä