J
"juustonaksu"
Vieras
Olen vasta 27 vuotias ja yhteisiä vuosia meillä on takana kahdeksan. Yksi ekaluokkalainen lapsi. Lapsen takia yritän pitää perheen kasassa. Lapsen elämässä on ollut muutenkin niin paljon muutoksia (koulun aloittaminen, mummin kuolema, paras kaveri muutti eri paikkakunnalle, me muutettiin perheenä uuteen kotiin yms) ja lapsi tuntuu oireilevan aika paljon. Yritän lapseni takia jaksaa.
Mustasukkaisuutta alkoi ilmetä, kun olimme seurustelleet noin vuoden verran. Jatkuvaa epäilyä, pakonomaista kännykän, sähköpotin ja fb:n kyttäystä. Epäilyksiä ja syyttelyä ilman perusteita yms.
Mies saa jatkuvasti mulle aikaan huonon omantunnon, jos lähden yksin johonkin. Edes lenkille. Puhumattakaan, jos olen yön poissa, niin on täysi helvetti kotona. Olen yrittänyt puhua ja puhua ja puhua puhua ja puhua. Ehdottanut pariterapiaa ja mielestäni käyttänyt kaikki keinot.
Jotenkin viimeinen niitti oli tänään: Mulla oli vapaapäivä ja sanoin, että käyn lapsuudenystäväni luona katsomassa tämän vauvaa ja ystävääni. Ystävä asuu 40km päässä. Kun tulin kotiin, mies pyysi välittömästi autoni avaimet. Hän oli katsonut autostani kilometrit ennen lähtöäni ja tuli sisälle vihaisena "jaa pakkaanko laukut heti senkin valehtelija". Ihmettelin mistä oli kyse? Hänen mukaansa paikkakunnalle X on 40km ja edestakaisin olisi voinut mennä max 85km. Mun auton mittariin oli ilmestynyt kuitenkin 150km. Noh, niin oli. Mä kävin nimittäin viemässä kotiin paikkakunnalle X yhden toisen ystäväni, joka oli myös ystäväni luona. Hän olisi muuten joutunut mennä junalla ja sanoin, että voin heittää hänet ja oli mukava ajomatkan ajan vaihtaa kuulumisia myös hänen kanssaan ihan kahdestaan. Siksi mittariin tuli 60 lisäkilometriä. Tästä meillä on tapeltu sitten koko ilta. Mietin jo, että pitääkö mun oikeasti edes vajota tällaiseen?
Mustasukkaisuutta alkoi ilmetä, kun olimme seurustelleet noin vuoden verran. Jatkuvaa epäilyä, pakonomaista kännykän, sähköpotin ja fb:n kyttäystä. Epäilyksiä ja syyttelyä ilman perusteita yms.
Mies saa jatkuvasti mulle aikaan huonon omantunnon, jos lähden yksin johonkin. Edes lenkille. Puhumattakaan, jos olen yön poissa, niin on täysi helvetti kotona. Olen yrittänyt puhua ja puhua ja puhua puhua ja puhua. Ehdottanut pariterapiaa ja mielestäni käyttänyt kaikki keinot.
Jotenkin viimeinen niitti oli tänään: Mulla oli vapaapäivä ja sanoin, että käyn lapsuudenystäväni luona katsomassa tämän vauvaa ja ystävääni. Ystävä asuu 40km päässä. Kun tulin kotiin, mies pyysi välittömästi autoni avaimet. Hän oli katsonut autostani kilometrit ennen lähtöäni ja tuli sisälle vihaisena "jaa pakkaanko laukut heti senkin valehtelija". Ihmettelin mistä oli kyse? Hänen mukaansa paikkakunnalle X on 40km ja edestakaisin olisi voinut mennä max 85km. Mun auton mittariin oli ilmestynyt kuitenkin 150km. Noh, niin oli. Mä kävin nimittäin viemässä kotiin paikkakunnalle X yhden toisen ystäväni, joka oli myös ystäväni luona. Hän olisi muuten joutunut mennä junalla ja sanoin, että voin heittää hänet ja oli mukava ajomatkan ajan vaihtaa kuulumisia myös hänen kanssaan ihan kahdestaan. Siksi mittariin tuli 60 lisäkilometriä. Tästä meillä on tapeltu sitten koko ilta. Mietin jo, että pitääkö mun oikeasti edes vajota tällaiseen?